Alina Kesänen & Rita Lindfors
Sain idean kirjoittaa syömishäiriön puheeksi ottamisesta, kun kuulin lapsen sanovan: ”Haluaisin litteän vatsan.” Lapsen kommentti jäi mietityttämään minua, sillä se kertoi siitä, että jo pieni ihminen saattaa kokea paineita omasta kehostaan ja ulkonäöstään. -Rita
Laihuuden ihannointi ja ulkonäköpaineet eivät ole uusia ilmiöitä, mutta sosiaalinen media on tuonut ne entistä lähemmäksi myös lapsia ja nuoria. Erilaiset ulkonäköihanteet, vertailu ja kehoon liittyvät kommentit voivat vaikuttaa siihen, miten ihminen suhtautuu itseensä ja omaan kehoonsa. Tämä herättää huolta myös syömishäiriöiden kehittymisestä.
Halusimmekin kirjoittaa siitä, mitä syömishäiriöt ovat, millaisista merkeistä niihin liittyvät huolen voi tunnistaa ja ennen kaikkea siitä, miten asian voi ottaa puheeksi.
Mikä on syömishäiriö?
Syömishäiriöistä tulee monelle ensimmäisenä mieleen anoreksia ja ihminen, joka ei syö. Syömishäiriöitä on kuitenkin monia erilaisia, ja ne voivat oireilla hyvin eri tavoin. Syömishäiriö ei myöskään aina näy ulospäin, eikä ihmisen painosta voi päätellä, sairastaako hän syömishäiriötä.
Syömishäiriöihin liittyy usein häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä sekä kielteisiä ajatuksia ja vaikeita tunteita ruokaan, omaan kehoon ja painoon liittyen. Oireilu voi näkyä esimerkiksi syömisen rajoittamisena, ahmimisena, oksentamisena tai pakonomaisena liikuntana. Myös ruokaan ja painoon liittyvät ajatukset voivat viedä kohtuuttomasti tilaa ihmisen arjesta ja aiheuttaa ahdistusta.
Syömishäiriöön viittaavia merkkejä voivat olla esimerkiksi:
- Aterioiden väliin jättäminen tai syömisen välttely.
- Hyvin rajoittunut tai joustamaton ruokavalio.
- Hallitsematon syöminen tai salaa syöminen.
- Voimakas huoli omasta painosta, kehosta tai ulkonäöstä.
- Pakonomainen liikunta tai voimakas ahdistus liikuntakerran väliin jättämisestä.
- Ruokailun jälkeen pitkäksi ajaksi vessaan meneminen, mikä voi joissakin tilanteissa liittyä esimerkiksi oksentamiseen.
- Nopeat muutokset syömisessä, mielialassa tai jaksamisessa.
- Vetäytyminen sosiaalisista tilanteista, erityisesti sellaisista, joihin liittyy ruokailua.
Syömishäiriöön sairastunut ei välttämättä itse tunnista oireiluaan tai halua puhua siitä. Ongelmaa voidaan vähätellä, salailla tai perustella esimerkiksi terveellisillä elämäntavoilla.
On tärkeää muistaa, ettei mikään yksittäinen oire automaattisesti tarkoita syömishäiriöitä. Muutoksille voi olla monia muitakin syitä. Jos huoli kuitenkin herää, on parempi ottaa asia puheeksi kuin jäädä seuraamaan tilannetta yksin.
Syömishäiriön puheeksi ottaminen
Syömishäiriöön liittyvän huolen puheeksi ottaminen voi tuntua vaikealta tai jopa pelottavalta. Mielessä voi pyöriä monenlaisia kysymyksiä:
- Mitä tapahtuu, jos kerron huolestani ja toinen huomaa, että olen tarkkaillut hänen toimintaansa?
- Entä jos hänellä ei olekaan syömishäiriötä? Tuleeko keskustelusta kiusallinen?
- Suuttuuko hän, jos sanon ääneen huoleni?
Näistä ajatuksista huolimatta huolen puheeksi ottaminen on tärkeää. Syömishäiriöt voi olla vakavia ja jopa hengenvaarallisia sairauksia. Mitä aikaisemmin oireilu tunnistetaan ja siihen saadaan apua, sitä paremmat mahdollisuudet on ehkäistä tilanteen pahenemista.
Olemme koonneet seuraavaksi Syömishäiriöliiton (SYLI) ohjeisiin pohjautuvia vinkkejä siihen, miten huolen voi ottaa puheeksi ammattilaisena tai läheisenä.
Puheeksi ottamisen ei tarvitse mennä oppikirjan mukaisesti. Keskustelu voi herättää toisessa voimakkaita tunteita, kuten suuttumusta, surua tai itkuisuutta. Tämä on inhimillistä, sillä kyseessä on hyvin henkilökohtainen ja herkkä aihe.
Vaikka keskustelu ei johtaisi heti avun vastaanottamiseen, sillä voi olla suuri merkitys myöhemmin. Toinen voi huomata, että hänen voinnistaan välitetään, ja saada rohkeutta hakea apua silloin, kun on siihen valmis.
Vinkkejä ammattilaiselle
Ammattilaisena huolen puheeksi ottamisessa on tärkeää luoda turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri.
- Puhu omasta huolestasi käsin. Kerro, että olet huomannut asioita, jotka ovat herättäneet sinussa huolta. Sinä-viestit voivat tuntua syyllistäviltä.
- Kerro konkreettisista havainnoista. Voit mainita muutoksia, joita olet huomannut esimerkiksi syömisessä, liikkumisessa, mielialassa tai kiinnostuksen kohteissa.
- Vältä oletusten tekemistä. Voit esimerkiksi kysyä, oletko ymmärtänyt tilanteen väärin tai onko taustalla jotain, mistä asiakas haluaisi kertoa.
- Kysy avoimia kysymyksiä ja kuuntele. Anna asiakkaalle tilaa kertoa omista kokemuksistaan ja tunteistaan.
- Suhtaudu kertomukseen rauhallisesti. Älä vähättele, kauhistele tai arvostele sitä, mitä asiakas kertoo.
- Osoita halusi auttaa. Kerro, ettei asiakkaan tarvitse selvitä tilanteesta yksin ja vettä voit auttaa häntä saamaan tarvitsemaansa tukea.
Jos huoleen liittyy muutoksia painossa tai ulkonäössä, niitä voi tarvittaessa käsitellä neutraalisti ja harkiten. Painoon liittyvät asiat voivat olla sairastuneelle erityisen herkkiä.
Ammattilaisen ei tarvitse tietää kaikkia vastauksia tai ratkaista tilannetta yksin. Tärkeintä on kuunnella, osoittaa välittämistä ja auttaa asiakasta tarvittavan tuen ja hoidon piiriin.
Vinkkejä läheisille
Myös läheinen voi huomata muutoksia ihmisen käyttäytymisessä ja huolestua tämän voinnista. Läheisenä voit ottaa asian puheeksi esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
- Kerro omasta huolestasi. Voit sanoa, että olet huomannut muutoksia ja haluaisit keskustella niistä, koska välität.
- Kerro konkreettisista havainnoistasi. Oletko huomannut muutoksia syömisessä, liikunnassa, mielialassa tai sosiaalisissa suhteissa.
- Vältä syyttelyä ja oletuksia. Älä suoraan väitä toisella olevan syömishäiriötä, vaan anna hänelle mahdollisuus kertoa omasta tilanteestaan.
- Luo turvallinen ilmapiiri. Kerro, ettei sinun seurassasi tarvitse hävetä tai pelätä tuomituksi tulemista.
- Kysy avoimia kysymyksiä ja kuuntele. Anna toiselle aikaa ja mahdollisuus puhua omassa tahdissaan.
- Muistuta, ettei hänen tarvitse selvitä yksin. Kerro, että olet valmis auttamaan ja tukemaan häntä avun hakemisessa.
Keskustelu ei välttämättä suju toivotulla tavalla. Toinen voi kieltää ongelman, suuttua tai vetäytyä tilanteesta. Älä kuitenkaan tulkitse tätä automaattisesti niin, ettei huolellasi olisi merkitystä. Voit palata asiaan myöhemmin ja osoittaa, että olet edelleen valmis kuuntelemaan.
Sinun ei tarvitse osata ratkaista läheisesi tilannetta. Jo se, että osoitat välittäväsi ja olet läsnä, voi olla todella merkityksellistä.
Vinkkejä syömishäiriöön sairastuneelle/oireilevalle
Oman syömishäiriöoireilun puheeksi ottaminen voi olla yksi vaikeimmista vaiheista avun hakemisessa. Se voi herättää häpeää, pelkoa, epävarmuutta ja monenlaisia ristiriitaisia tunteita.
Jos sinulla ei ole läheisiä, jolle uskaltaisit puhua, voit ottaa yhteyttä esimerkiksi Syömishäiriöliiton tukipalveluihin. Myös koulukuraattori, terveydenhoitaja, opiskeluterveydenhuolto tai terveyskeskus voivat olla ensimmäisiä paikkoja, joista saat apua.
Voit valmistautua keskusteluun rauhassa etukäteen. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voit kirjoittaa ajatuksiasi paperille ja ottaa sen mukaan tapaamiseen.
Voit esimerkiksi aloittaa kertomalla, että sinulla on asia, josta on vaikea puhua. Voit myös kertoa suoraan, että jännittää tai pelottaa ottaa asia esille.
Oman tilanteen pohtimisessa voit hyödyntää esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
- Millainen suhde minulla on ruokaan, syömiseen ja omaan kehooni?
- Millaisia ajatuksia minulla on painostani ja ulkonäöstäni?
- Tunnistanko itsessäni syömishäiriöoireilua? Kuinka kauan sitä on jatkunut?
- Miten oireilu näkyy arjessani ja ruokailutottumuksissani?
- Miten oireilu vaikuttaa mielialaani, jaksamiseeni ja nukkumiseeni?
- Vaikuttaako oireilu ihmissuhteisiini tai harrastuksiini?
- Salaanko läheisiltäni syömiseen tai vointiini liittyviä asioita?
- Onko joku ollut huolissaan voinnistani? Olenko itse ollut?
- Millaisia ajatuksia minulla on toipumisesta ja avun vastaanottamisesta?
Sinun ei tarvitse osata vastata kaikkiin kysymyksiin tai kertoa kaikkea heti. Tärkeintä on, että uskallat tuoda tilanteesi esille ja annat toiselle mahdollisuuden auttaa sinua.
Syömishäiriöihin voi liittyä monenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä terveysriskejä. Siksi ammattilaiseen arvioon ja hoitoon hakeutuminen on tärkeää, vaikka oireilu tuntuisi itsestä vähäiseltä tai et olisi varma, onko kyseessä syömishäiriö.
Lopuksi
Syömishäiriöstä toipuminen voi olla pitkä ja vaikeakin prosessi. Siihen voi kuulua epävarmuutta, takapakkeja ja hetkiä, jolloin toipuminen tuntuu mahdottomalta. Apua on kuitenkin saatavilla, eikä tilanteesta tarvitse selvitä yksin.
Olemme pahoillamme, jos olet joskus yrittänyt kertoa vaikeasta tilanteestasi ja tullut kohdatuksi huonosti. Se voi tehdä avun hakemisesta uudelleen entistä vaikeampaa. Älä kuitenkaan anna yhden huonon kohtaamisen estää sinua yrittämästä uudelleen. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi, kohdatuksi ja autetuksi.
Haluamme muistuttaa, että syömishäiriöstä voi toipua. Avun hakeminen ja asiasta puhuminen ovat tärkeitä ensimmäisiä askeleita kohti parempaa vointia.
Jos tunnistat itsessäsi syömishäiriöoireilua tai olet huolissasi läheisestäsi, rohkaisemme ottamaan ensimmäisen askeleen, voit olla siitä ylpeä <3
Lähteet
- Syömishäiriöliitto – SYLI
- Terveyskirjasto – Syömishäiriöt