Syömishäiriö: huolen tunnistaminen ja puheeksi ottaminen 

Alina Kesänen & Rita Lindfors

Sain idean kirjoittaa syömishäiriön puheeksi ottamisesta, kun kuulin lapsen sanovan: ”Haluaisin litteän vatsan.” Lapsen kommentti jäi mietityttämään minua, sillä se kertoi siitä, että jo pieni ihminen saattaa kokea paineita omasta kehostaan ja ulkonäöstään. -Rita 

Laihuuden ihannointi ja ulkonäköpaineet eivät ole uusia ilmiöitä, mutta sosiaalinen media on tuonut ne entistä lähemmäksi myös lapsia ja nuoria. Erilaiset ulkonäköihanteet, vertailu ja kehoon liittyvät kommentit voivat vaikuttaa siihen, miten ihminen suhtautuu itseensä ja omaan kehoonsa. Tämä herättää huolta myös syömishäiriöiden kehittymisestä. 

Halusimmekin kirjoittaa siitä, mitä syömishäiriöt ovat, millaisista merkeistä niihin liittyvät huolen voi tunnistaa ja ennen kaikkea siitä, miten asian voi ottaa puheeksi. 

Mikä on syömishäiriö? 

Syömishäiriöistä tulee monelle ensimmäisenä mieleen anoreksia ja ihminen, joka ei syö. Syömishäiriöitä on kuitenkin monia erilaisia, ja ne voivat oireilla hyvin eri tavoin. Syömishäiriö ei myöskään aina näy ulospäin, eikä ihmisen painosta voi päätellä, sairastaako hän syömishäiriötä. 

Syömishäiriöihin liittyy usein häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä sekä kielteisiä ajatuksia ja vaikeita tunteita ruokaan, omaan kehoon ja painoon liittyen. Oireilu voi näkyä esimerkiksi syömisen rajoittamisena, ahmimisena, oksentamisena tai pakonomaisena liikuntana. Myös ruokaan ja painoon liittyvät ajatukset voivat viedä kohtuuttomasti tilaa ihmisen arjesta ja aiheuttaa ahdistusta.  

Syömishäiriöön viittaavia merkkejä voivat olla esimerkiksi: 

  • Aterioiden väliin jättäminen tai syömisen välttely. 
  • Hyvin rajoittunut tai joustamaton ruokavalio. 
  • Hallitsematon syöminen tai salaa syöminen. 
  • Voimakas huoli omasta painosta, kehosta tai ulkonäöstä. 
  • Pakonomainen liikunta tai voimakas ahdistus liikuntakerran väliin jättämisestä. 
  • Ruokailun jälkeen pitkäksi ajaksi vessaan meneminen, mikä voi joissakin tilanteissa liittyä esimerkiksi oksentamiseen. 
  • Nopeat muutokset syömisessä, mielialassa tai jaksamisessa. 
  • Vetäytyminen sosiaalisista tilanteista, erityisesti sellaisista, joihin liittyy ruokailua. 

Syömishäiriöön sairastunut ei välttämättä itse tunnista oireiluaan tai halua puhua siitä. Ongelmaa voidaan vähätellä, salailla tai perustella esimerkiksi terveellisillä elämäntavoilla. 

On tärkeää muistaa, ettei mikään yksittäinen oire automaattisesti tarkoita syömishäiriöitä. Muutoksille voi olla monia muitakin syitä. Jos huoli kuitenkin herää, on parempi ottaa asia puheeksi kuin jäädä seuraamaan tilannetta yksin. 

Syömishäiriön puheeksi ottaminen 

Syömishäiriöön liittyvän huolen puheeksi ottaminen voi tuntua vaikealta tai jopa pelottavalta. Mielessä voi pyöriä monenlaisia kysymyksiä: 

  • Mitä tapahtuu, jos kerron huolestani ja toinen huomaa, että olen tarkkaillut hänen toimintaansa? 
  • Entä jos hänellä ei olekaan syömishäiriötä? Tuleeko keskustelusta kiusallinen? 
  • Suuttuuko hän, jos sanon ääneen huoleni? 

Näistä ajatuksista huolimatta huolen puheeksi ottaminen on tärkeää. Syömishäiriöt voi olla vakavia ja jopa hengenvaarallisia sairauksia. Mitä aikaisemmin oireilu tunnistetaan ja siihen saadaan apua, sitä paremmat mahdollisuudet on ehkäistä tilanteen pahenemista. 

Olemme koonneet seuraavaksi Syömishäiriöliiton (SYLI) ohjeisiin pohjautuvia vinkkejä siihen, miten huolen voi ottaa puheeksi ammattilaisena tai läheisenä. 

Puheeksi ottamisen ei tarvitse mennä oppikirjan mukaisesti. Keskustelu voi herättää toisessa voimakkaita tunteita, kuten suuttumusta, surua tai itkuisuutta. Tämä on inhimillistä, sillä kyseessä on hyvin henkilökohtainen ja herkkä aihe. 

Vaikka keskustelu ei johtaisi heti avun vastaanottamiseen, sillä voi olla suuri merkitys myöhemmin. Toinen voi huomata, että hänen voinnistaan välitetään, ja saada rohkeutta hakea apua silloin, kun on siihen valmis. 

Vinkkejä ammattilaiselle 

Ammattilaisena huolen puheeksi ottamisessa on tärkeää luoda turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri. 

  • Puhu omasta huolestasi käsin. Kerro, että olet huomannut asioita, jotka ovat herättäneet sinussa huolta. Sinä-viestit voivat tuntua syyllistäviltä. 
  • Kerro konkreettisista havainnoista. Voit mainita muutoksia, joita olet huomannut esimerkiksi syömisessä, liikkumisessa, mielialassa tai kiinnostuksen kohteissa. 
  • Vältä oletusten tekemistä. Voit esimerkiksi kysyä, oletko ymmärtänyt tilanteen väärin tai onko taustalla jotain, mistä asiakas haluaisi kertoa. 
  • Kysy avoimia kysymyksiä ja kuuntele. Anna asiakkaalle tilaa kertoa omista kokemuksistaan ja tunteistaan. 
  • Suhtaudu kertomukseen rauhallisesti. Älä vähättele, kauhistele tai arvostele sitä, mitä asiakas kertoo. 
  • Osoita halusi auttaa. Kerro, ettei asiakkaan tarvitse selvitä tilanteesta yksin ja vettä voit auttaa häntä saamaan tarvitsemaansa tukea. 

Jos huoleen liittyy muutoksia painossa tai ulkonäössä, niitä voi tarvittaessa käsitellä neutraalisti ja harkiten. Painoon liittyvät asiat voivat olla sairastuneelle erityisen herkkiä. 

Ammattilaisen ei tarvitse tietää kaikkia vastauksia tai ratkaista tilannetta yksin. Tärkeintä on kuunnella, osoittaa välittämistä ja auttaa asiakasta tarvittavan tuen ja hoidon piiriin. 

Vinkkejä läheisille 

Myös läheinen voi huomata muutoksia ihmisen käyttäytymisessä ja huolestua tämän voinnista. Läheisenä voit ottaa asian puheeksi esimerkiksi seuraavilla tavoilla: 

  • Kerro omasta huolestasi. Voit sanoa, että olet huomannut muutoksia ja haluaisit keskustella niistä, koska välität. 
  • Kerro konkreettisista havainnoistasi. Oletko huomannut muutoksia syömisessä, liikunnassa, mielialassa tai sosiaalisissa suhteissa. 
  • Vältä syyttelyä ja oletuksia. Älä suoraan väitä toisella olevan syömishäiriötä, vaan anna hänelle mahdollisuus kertoa omasta tilanteestaan. 
  • Luo turvallinen ilmapiiri. Kerro, ettei sinun seurassasi tarvitse hävetä tai pelätä tuomituksi tulemista. 
  • Kysy avoimia kysymyksiä ja kuuntele. Anna toiselle aikaa ja mahdollisuus puhua omassa tahdissaan. 
  • Muistuta, ettei hänen tarvitse selvitä yksin. Kerro, että olet valmis auttamaan ja tukemaan häntä avun hakemisessa. 

Keskustelu ei välttämättä suju toivotulla tavalla. Toinen voi kieltää ongelman, suuttua tai vetäytyä tilanteesta. Älä kuitenkaan tulkitse tätä automaattisesti niin, ettei huolellasi olisi merkitystä. Voit palata asiaan myöhemmin ja osoittaa, että olet edelleen valmis kuuntelemaan. 

Sinun ei tarvitse osata ratkaista läheisesi tilannetta. Jo se, että osoitat välittäväsi ja olet läsnä, voi olla todella merkityksellistä. 

Vinkkejä syömishäiriöön sairastuneelle/oireilevalle 

Oman syömishäiriöoireilun puheeksi ottaminen voi olla yksi vaikeimmista vaiheista avun hakemisessa. Se voi herättää häpeää, pelkoa, epävarmuutta ja monenlaisia ristiriitaisia tunteita. 

Jos sinulla ei ole läheisiä, jolle uskaltaisit puhua, voit ottaa yhteyttä esimerkiksi Syömishäiriöliiton tukipalveluihin. Myös koulukuraattori, terveydenhoitaja, opiskeluterveydenhuolto tai terveyskeskus voivat olla ensimmäisiä paikkoja, joista saat apua. 

Voit valmistautua keskusteluun rauhassa etukäteen. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voit kirjoittaa ajatuksiasi paperille ja ottaa sen mukaan tapaamiseen. 

Voit esimerkiksi aloittaa kertomalla, että sinulla on asia, josta on vaikea puhua. Voit myös kertoa suoraan, että jännittää tai pelottaa ottaa asia esille.  

Oman tilanteen pohtimisessa voit hyödyntää esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: 

  • Millainen suhde minulla on ruokaan, syömiseen ja omaan kehooni? 
  • Millaisia ajatuksia minulla on painostani ja ulkonäöstäni? 
  • Tunnistanko itsessäni syömishäiriöoireilua? Kuinka kauan sitä on jatkunut? 
  • Miten oireilu näkyy arjessani ja ruokailutottumuksissani? 
  • Miten oireilu vaikuttaa mielialaani, jaksamiseeni ja nukkumiseeni? 
  • Vaikuttaako oireilu ihmissuhteisiini tai harrastuksiini? 
  • Salaanko läheisiltäni syömiseen tai vointiini liittyviä asioita? 
  • Onko joku ollut huolissaan voinnistani? Olenko itse ollut? 
  • Millaisia ajatuksia minulla on toipumisesta ja avun vastaanottamisesta? 

Sinun ei tarvitse osata vastata kaikkiin kysymyksiin tai kertoa kaikkea heti. Tärkeintä on, että uskallat tuoda tilanteesi esille ja annat toiselle mahdollisuuden auttaa sinua. 

Syömishäiriöihin voi liittyä monenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä terveysriskejä. Siksi ammattilaiseen arvioon ja hoitoon hakeutuminen on tärkeää, vaikka oireilu tuntuisi itsestä vähäiseltä tai et olisi varma, onko kyseessä syömishäiriö. 

Lopuksi 

Syömishäiriöstä toipuminen voi olla pitkä ja vaikeakin prosessi. Siihen voi kuulua epävarmuutta, takapakkeja ja hetkiä, jolloin toipuminen tuntuu mahdottomalta. Apua on kuitenkin saatavilla, eikä tilanteesta tarvitse selvitä yksin. 

Olemme pahoillamme, jos olet joskus yrittänyt kertoa vaikeasta tilanteestasi ja tullut kohdatuksi huonosti. Se voi tehdä avun hakemisesta uudelleen entistä vaikeampaa. Älä kuitenkaan anna yhden huonon kohtaamisen estää sinua yrittämästä uudelleen. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi, kohdatuksi ja autetuksi.  

Haluamme muistuttaa, että syömishäiriöstä voi toipua. Avun hakeminen ja asiasta puhuminen ovat tärkeitä ensimmäisiä askeleita kohti parempaa vointia. 

Jos tunnistat itsessäsi syömishäiriöoireilua tai olet huolissasi läheisestäsi, rohkaisemme ottamaan ensimmäisen askeleen, voit olla siitä ylpeä <3 

Lähteet 

  • Syömishäiriöliitto – SYLI 
  • Terveyskirjasto – Syömishäiriöt 

Roosa nauha- päivä

 Ella Länkelä                       

Tänään perjantaina 2.10. vietetään Roosa nauha- päivää. Suomessa todetaan vuosittain yli 39 000 uutta syöpätapausta ja määrä on kasvussa. Roosa nauha- keräyksellä syöpähoitoja pystytään kehittämään ja parantamaan syöpää sairastavien ennustetta. 

Mikä on Roosa nauha- keräys? 

Roosa nauha- keräys on Syöpäsäätiön järjestämä vuotuinen keräys, jolla kerätään varoja syöpätutkimuksen ja sairastuneiden sekä heidän läheistensä tukemiseksi. Roosa nauha -keräyksiä on järjestetty Suomessa vuodesta 2003 alkaen.  Alun perin Roosa nauha- keräyksen kohteena oli rintasyövän vastainen työ. Vuonna 2018 keräys laajeni gynekologisten syöpien tutkimuksen tukemiseen ja vuodesta 2020 alkaen varoja on kerätty yleisesti syöpätutkimusta varten.  

Ulkomailla Roosa nauha keräyksiä on järjestetty jo 1990-luvulta lähtien, kun liike sai alkunsa Yhdysvalloissa. Roosa nauha- kampanjaa järjestetään yli 30 maassa. Suomessa Roosa nauha- keräyksellä on vuosien varrella kerätty lähes 31 miljoonaa euroa. 

Varojen kerääminen 

Roosa nauhan suunnittelee joka vuosi vaihtuva tunnettu suomalainen henkilö tai henkilöt. Vuoden 2026 Roosa nauhan sekä rannekkeen on suunnitellut artisti Lauri Haav. Roosa nauha- keräykseen kerätään varoja myös monilla muilla Roosa nauha teemoitetuilla tuotteilla. Tämän vuoden keräyksen sanoma on ”Haavoista haaveisiin” ja tutkimusteemana ovat aggressiiviset syövät. Vuoden 2026 keräys on alkanut 17.9. ja se jatkuu 1.11. saakka.  

Roosa nauhoja sekä rannekkeita voi ostaa Lindexin, S-ryhmän ja K-ryhmän myymälöistä sekä K-raudoista. Nauhoja on lisäksi saatavilla Kespron myymälöissä. Keräystä voi tukea ostamalla myös muita Roosa nauha- tuotteita sekä lahjoittamalla. 

Lähteet ja lisätietoa: 

Harrastus voi antaa enemmän kuin harrastuksen – yhdessä yksinäisyyttä vastaan

Emilia Rannikko

Valtakunnallista Harrastusviikkoa vietetään 7.-13.9.2026. Viikon tavoitteena on auttaa lapsia ja nuoria löytämään itselleen mieluisa harrastus. Tämän vuoden teemana viime vuoden tapaan on ”Yhdessä yksinäisyyttä vastaan”. Teema nostaa esiin harrastamisen merkityksen yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden rakentajana.

Harrastus voi olla paljon enemmän kuin mukavaa tekemistä vapaa-ajalla. Se voi olla paikka, jossa kohdataan muita, löydetään ystäviä ja opitaan toimimaan yhdessä. Parhaimmillaan harrastus tarjoaa lapselle tai nuorelle yhteisön, johon hän voi kokea kuuluvansa.

Yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksinolo

Kaikki tarvitsevat joskus aikaa olla yksin. Yksinolo voi olla itse valittua ja tärkeää palautumiselle. Yksinäisyys puolestaan on kokemus siitä, ettei saa riittävästi yhteyttä muihin tai koe kuuluvansa joukkoon.

Yksinäisyyttä voi kokea kuka tahansa. Se ei aina näy ulospäin ja joskus ihminen voi olla muiden ympäröimänä ja silti tuntea itsensä yksinäiseksi. Erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa ystävyyssuhteilla ja yhteenkuuluvuuden kokemuksella on suuri merkitys.

Harrastaminen voi tarjota luontevan ympäristön tutustua muihin ihmisiin. Yhteisen tekemisen äärellä tutustuminen voi tuntua helpommalta kuin tilanteessa, jossa pitäisi yksin löytää uusia ystäviä. Harrastuksesta voi löytyä samanhenkisiä ihmisiä ja parhaimmillaan ystävyyssuhteita, jotka kantavat pitkälle.

Pienestä harrastuskokeilusta pitkäaikaisiin ystävyyssuhteisiin

Olen itse saanut kokea, kuinka suuri merkitys harrastuksella voi olla. Kuusivuotiaana pääsin kokeilemaan pesäpalloa pesäpallokerhoon kesän ajan. Pesäpallokerhossa ei ollut entuudestaan tuttuja kavereita. Kesän jälkeen jatkoin pesäpallon harrastamista yhdessä pesäpallokerhosta saamani uuden ystävän kanssa seurajoukkueessa.

Pesäpallo harrastus kulki elämässäni mukana noin kaksikymmentä vuotta. Vuosien aikana harrastuksesta muodostui tärkeäksi paitsi itse laji myös joukkueessa toimiminen ja ennen kaikkea ystävät. Harrastuksen kautta syntyi läheinen kaveriporukka, jonka kanssa yhteys on säilynyt, vaikka elämä on vienyt eri paikkakunnille ja erilaisiin elämäntilanteisiin.

Jokaiselle mahdollisuus löytää oma paikka

Harrastus ei kuitenkaan automaattisesti poista yksinäisyyttä. Tärkeää on myös se millaisen vastaanoton uusi harrastaja saa. Tervehtiminen, mukaan kutsuminen, muiden esittely ja erilaisuuden hyväksyminen voivat tuntua pieniltä asioilta, mutta niillä voi olla suuri merkitys sille, kokeeko ihminen olevansa tervetullut.

Harrastusviikon teema ”Yhdessä yksinäisyyttä vastaan” haastaa meitä huomaamaan myös ne, jotka jäävät helposti sivuun. Kaikille ei löydy samanlaista harrastusta eikä kaikkien tarvitsekaan harrastaa samaa asiaa. Olennaista on, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi mahdollisuus löytää mielekästä tekemistä, ystäviä ja yhteisö, jossa voi olla oma itsensä.

Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että harrastuksesta voi saada paljon enemmän kuin uuden taidon tai mukavan tavan viettää aikaa. Se voi antaa ystäviä, opettaa yhteistyötä ja parhaimmillaan tarjota yhteisön, joka kulkee mukana vielä vuosikymmentenkin jälkeen.

Ehkä Harrastusviikon tärkein viesti onkin yksinkertainen: Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus löytää oma paikkansa ja tuntea, ettei tarvitse jäädä yksin.

Lähteet

Harrastusviikko nostaa esiin tärkeän teeman: yksinäisyys ei kuulu yhteenkään lapsuuteen

Harrastusviikko: Yhdessä yksinäisyyttä vastaan

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/yksinaisyyden-omahoito-ohjelma/mita-yksinaisyys

https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/nuori-on-yksinainen

How Do Autistic Children Self-Regulate?

A help to understand neuropsychiatric behaviours and to provide a better support.

Autistic children often experience the world differently from non-autistic children. For them, sounds may feel louder, lights brighter, emotions more intense, and social situations more mentally exhausting. Because of this, many autistic children develop unique ways to regulate their nervous systems and emotions.

To outsiders, some of these behaviours may appear unusual or repetitive. However, research and modern autism understanding increasingly show that many of these behaviours are actually forms of self-regulation (ways children help themselves feel safe, calm, focused, or emotionally balanced).

What Is Self-Regulation?

Self-regulation refers to the brain’s ability to manage emotions, stress, attention, sensory input, and energy levels. It helps children stay calm enough to learn, communicate, and participate in daily life.

For autistic children, regulation can sometimes be more difficult/challenging because autism affects their:

  • sensory processing
  • emotional processing
  • communication
  • executive functioning
  • stress responses

As a result, autistic children may become overwhelmed more easily or need different strategies to feel comfortable.

Stimming: A Natural Regulation Tool

One of the most common self-regulation strategies in autistic children is “stimming,” short term for self-stimulatory behaviour.

Stimming may include:

  • hand flapping
  • rocking
  • spinning
  • humming
  • repeating words or sounds
  • tapping objects
  • pacing

Although stimming is often misunderstood, it can serve important purposes. It may help a child:

  • reduce anxiety
  • organize sensory information
  • focus attention
  • release emotional tension
  • or create predictability

For many autistic children, stimming is not a “problematic behaviour.” It is a coping tool.

Sensory Regulation

Autistic children often experience sensory input differently. Some may be hypersensitive to noise, touch, light, or smells, while others may seek additional sensory input.

To regulate themselves, children may:

  • cover their ears in noisy places
  • seek deep pressure through hugs or weighted blankets
  • jump or spin repeatedly
  • chew on objects
  • prefer dim lighting
  • avoid crowded environments
  • or any individual behaviour which is special to their own neurological structure

These behaviours are often the child’s way of helping their nervous system feel balanced.

The Importance of Routine

Predictability can be deeply regulating for autistic children. Routines help reduce uncertainty and mental stress.

Many autistic children feel calmer when:

  • daily schedules stay consistent
  • transitions are explained in advance
  • environments remain familiar
  • expectations are clear

Unexpected changes may increase anxiety because the child’s brain may rely heavily on structure to feel secure.

Special Interests as Emotional Support

Autistic children often develop strong interests in specific topics such as trains, animals, maps, astronomy, music, or numbers.

These special interests can:

  • reduce their stress
  • provide comfort
  • improve focus
  • build confidence
  • create joy

Research increasingly suggests that special interests are not simply “obsessions,” but can play an important role in emotional wellbeing and learning.

Meltdowns and Shutdowns

When an autistic child becomes overwhelmed, they may experience a meltdown or shutdown.

A meltdown is usually a response to nervous system overload and may involve:

  • crying
  • yelling
  • aggression
  • loss of emotional control

A shutdown may involve:

  • silence
  • withdrawal
  • freezing
  • reduced responsiveness

Importantly, these responses are generally not intentional misbehaviour. They are signs that the child’s brain and body are overwhelmed.

How Adults Can Help

Supporting self-regulation begins with understanding rather than punishment.

Helpful strategies include:

  • creating predictable routines

Autistic children often feel more secure when daily activities follow a predictable pattern. Knowing what will happen next can reduce anxiety and emotional stress. Visual schedules, advance warnings before transitions, and consistent routines at home or school can help children feel calmer and more prepared.

  • reducing sensory overload

Many autistic children are sensitive to sounds, lights, smells, textures, or crowded environments. Too much sensory input can overwhelm the nervous system and lead to stress, meltdowns, or shutdowns. Adults can help by creating quieter spaces, reducing unnecessary noise, adjusting lighting, or allowing the child to use sensory tools such as headphones or fidget items.

  • allowing safe stimming

Stimming behaviours such as rocking, hand flapping, humming, or tapping can help autistic children regulate emotions and sensory input. As long as the behaviour is safe, allowing stimming can support emotional comfort and self control. Trying to stop harmless stimming may increase anxiety and stress.

  • using visual supports

Many autistic children process visual information more easily than spoken instructions. Visual supports such as pictures, charts, symbols, timers, or written instructions can improve understanding and reduce confusion. These tools also help children know what to expect, which can lower stress levels.

  • offering emotional reassurance

Autistic children may experience emotions very intensely and sometimes struggle to explain how they feel. Calm reassurance from trusted adults can help them feel safe during stressful situations. Using a gentle tone, validating feelings, and remaining patient can support emotional regulation.

  • giving recovery time after stressful events

After overwhelming experiences such as social events, loud environments, or changes in routine, autistic children may need extra time to recover emotionally and mentally. Quiet time, preferred activities, or simply being alone for a while can help the nervous system return to a calmer state.

  • respecting communication differences

Some autistic children communicate differently through gestures, visual aids, assistive technology, or delayed speech. Adults can support regulation by listening patiently, avoiding pressure, and adapting communication methods to the child’s needs. Feeling understood can greatly reduce frustration and emotional stress.

Many professionals now emphasize an important principle:
A regulated child learns better than a stressed child.

A Shift in Understanding Autism

In the past, many autistic behaviours were viewed only as symptoms to stop. Today, there is growing recognition that many behaviours are meaningful coping strategies.

Instead of asking:
“How do we stop this behaviour?”

A more helpful question may be:
“What is this child trying to regulate or communicate?”

This shift encourages more compassionate and supportive approaches to autism.

Final Thoughts

Autistic children regulate themselves in many ways; through movement, sensory strategies, routines, repetition, focused interests, and controlled environments. These behaviours are often the child’s way of managing stress and creating stability in a world that can sometimes feel overwhelming.

Understanding self-regulation helps parents, teachers, and caregivers respond with empathy rather than judgment. When autistic children feel safe, supported, and understood, they are better able to thrive emotionally, socially, and academically.

References

American Psychiatric Association. (2022). Diagnostic and statistical manual of mental disorders (5th ed., text rev.). American Psychiatric Publishing.

Grandin, T. (2006). Thinking in pictures: My life with autism. Vintage Books.

Kapp, S. K., Steward, R., Crane, L., Elliott, D., Elphick, C., Pellicano, E., & Russell, G. (2019). People should be allowed to do what they like: Autistic adults’ views and experiences of stimming. Autism, 23(7), 1782–1792. https://doi.org/10.1177/1362361319829628

Miller, L. J., Anzalone, M. E., Lane, S. J., Cermak, S. A., & Osten, E. T. (2007). Concept evolution in sensory integration: A proposed nosology for diagnosis. American Journal of Occupational Therapy, 61(2), 135–140. https://doi.org/10.5014/ajot.61.2.135

Paulauskaite, L., Ali, H., & Tickle, A. (2023). Exploring the experience of autistic burnout: A qualitative study. Autism in Adulthood, 5(1), 35–49. https://doi.org/10.1089/aut.2022.0023

Schaaf, R. C., & Mailloux, Z. (2015). Clinician’s guide for implementing Ayres Sensory Integration: Promoting participation for children with autism. AOTA Press.

Shore, S. (2004). Ask and tell: Self-advocacy and disclosure for people on the autism spectrum. Autism Asperger Publishing Company.

Siegel, B. (2003). Helping children with autism learn. Oxford University Press.

South, M., Beck, J. S., Lundwall, R., Christensen, M., Cutrer, E. A., Gabrielsen, T. P., & Cox, J. C. (2017). Unrelenting depression and suicidality in women with autistic traits. Journal of Autism and Developmental Disorders, 50(10), 3606–3619. https://doi.org/10.1007/s10803-019-04300-1 World Health Organization. (2023). Autism. https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/autism

Summary Poster

Written By : Soteekki Student Chapa Kulasekara (28/05/2026)

Aasiasta Suomeen: Matka sairaanhoitajaksi SAMKissa

Lähde: Graphic Era University (2025) https://geu.ac.in/blog/bsc-nursing-scope-career-opportunities-skills-and-salary

Muutto toiseen maahan ja ammatillisen uran rakentaminen uudelleen ei ole koskaan helppoa. Tälle henkilölle matka Aasiasta Suomeen oli täynnä haasteita, kovaa työtä ja päättäväisyyttä. Nykyään hän työskentelee sairaanhoitajana neurologian osaston kuntoutusosastolla Satasairaalassa, mikä osoittaa, että sitkeys ja intohimo voivat johtaa menestykseen.

Uuden elämän aloittaminen Suomessa

Alun perin Aasiasta kotoisin oleva nainen on asunut Suomessa lähes kymmenen vuotta. Hän muutti ensin Pohjois-Suomeen ja myöhemmin Länsi-Suomeen suomalaisen aviomiehensä kanssa.

Jo ennen ulkomaille muuttoa hoitotyö oli tärkeä osa hänen elämäänsä. Hän valmistui sairaanhoitajaksi kotimaassaan 2010-luvun alkupuolella. Hän tiesi aina haluavansa jatkaa työskentelyä terveydenhuollossa. Sairaanhoitajan uran rakentaminen Suomessa vaati kuitenkin uusia opintoja, kielitaitoa ja sopeutumista täysin erilaiseen terveydenhuoltojärjestelmään.

SAMKin valinta ja sairaanhoitajaopinnot uudelleen

Vuonna 2019 hän aloitti sairaanhoitajaopinnot Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Koska hänellä oli jo aiempaa kokemusta hoitoalalta, ala oli hänelle tuttu, mutta opiskelu Suomessa toi silti uusia kokemuksia ja haasteita.

Opinnot vaikeutuivat entisestään, kun COVID-19-pandemia alkoi vuonna 2020. Suurin osa opetuksesta siirtyi verkkoon, mukaan lukien esitykset ja ryhmätyöt. Kuten monet opiskelijat pandemian aikana, hänkin koki etäopiskelun perinteisen luokkaopetuksen sijaan.

Tilanteesta huolimatta hän jatkoi opintojaan menestyksekkäästi ja valmistui 2020-luvun puolivälissä. Hänen mukaansa itse sairaanhoitajaopinnot eivät olleet liian vaikeita aiemman kokemuksen ansiosta, mutta suurin haaste oli suomen kieli.

Suomen kielen oppimisen haaste

Kielestä tuli vaikein osa hänen matkaansa. Vaikka hän on naimisissa suomalaisen kanssa, he puhuvat kotona pääasiassa englantia, mikä rajoitti päivittäistä suomen kielen harjoittelua.

Ennen kuin hän siirtyi kokonaan terveydenhuoltoalalle, hän työskenteli siivoojana ja myöhemmin lasten parissa mielenterveyspalveluissa Attendolla. Nämä kokemukset auttoivat häntä vähitellen sopeutumaan suomalaiseen työelämään.

Hän kertoi, että paras tapa oppia suomea on puhua sitä mahdollisimman paljon. Hän oppi suurimman osan kielitaidostaan harjoittelujen aikana. Suora työskentely potilaiden ja kollegoiden kanssa lisäsi hänen itsevarmuuttaan ja paransi viestintätaitojaan.

Hän mainitsi myös, että kieli voi muodostua suureksi esteeksi monille kansainvälisille sairaanhoitajaopiskelijoille Suomessa. Joidenkin opiskelijoiden harjoittelu jopa keskeytettiin kesken kaiken, koska terveydenhuollon työ vaatii vahvoja vuorovaikutustaitoja.

Harjoittelusta vakituiseen työpaikkaan

Yksi tärkeimmistä hetkistä hänen matkallaan tapahtui loppuharjoittelun aikana Satasairaalassa.

Ennen harjoittelun päättymistä sairaalan henkilökunta lähestyi häntä, kysyi hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan ja tarjosi hänelle työpaikkaa neurologian osastolla. Hänelle tämä oli ylpeyden ja tunteiden täyttämä hetki, koska se osoitti, että hänen kova työnsä oli huomattu.

Aluksi hän ei voinut vielä työskennellä täysin itsenäisesti, koska hän ei ollut suorittanut Suomessa vaadittavaa lääkehoidon osaamisen varmistamista eli LOVE-koetta. Läpäistyään kokeen onnistuneesti hän sai luvan antaa lääkkeitä potilaille ja hänen itsevarmuutensa ammatillisessa roolissa kasvoi.

Työelämä Suomessa

Hän kertoi, että hänen kotimaassaan työelämä oli hierarkkisempaa. Suomessa tilanne oli päinvastainen. Hän arvostaa tasa-arvoista kommunikointia ihmisten välillä riippumatta heidän ammatistaan, olipa kyse lääkäristä, sairaanhoitajasta tai fysioterapeutista. Tämä helpotti häntä kertomaan huolistaan sekä tuomaan esiin ehdotuksia, joiden hän uskoi hyödyttävän potilasta.

Hän toi myös esiin, että hänen kotimaassaan terveydenhuollossa saattoi puuttua laitteita tai ne olivat rikki, mikä hidasti hoitoa ja teki siitä vähemmän tehokasta. Suomessa taas terveydenhuolto vastaa hänen mukaansa mainettaan yhtenä maailman parhaista. Terveydenhuollon laitteita on saatavilla ja niitä huolletaan hyvin. Lisäksi potilaiden toipumisennuste oli parempi kuin mitä hän oli tottunut näkemään kotimaassaan, kiitos suomalaisen terveydenhuollon intensiivisen ja moniammatillisen kuntoutuksen.

Hoitotyön palkitsevin puoli

Tälle henkilölle työn palkitsevin osa on positiivinen palaute, jota hän saa potilailta ja kollegoilta. Hän kertoi, että potilaiden kiitokset hoidosta saavat hänet tuntemaan ylpeyttä työstään.

Jopa pienet hetket, kuten potilaan positiivinen maininta ennen sairaalasta lähtöä, tuntuvat merkityksellisiltä palkinnoilta. Myös toimintaterapeuttien ja työtovereiden positiiviset kommentit motivoivat häntä kehittymään jatkuvasti.

Nämä kokemukset muistuttavat häntä siitä, miksi hän valitsi sairaanhoitajan ammatin jo monta vuotta sitten.

Lähde: Edge Hill University (2026) https://www.edgehill.ac.uk/departments/support/international/

Neuvoja kansainvälisille opiskelijoille

Tämän henkilön tarina — vaikka hän pysyykin nimettömänä — inspiroi monia kansainvälisiä opiskelijoita, jotka toivovat rakentavansa uran Suomessa. Hänen matkansa osoittaa, että menestys ei tule heti. Se vaatii kärsivällisyyttä, rohkeutta ja jatkuvaa oppimista.

Hänen tärkein neuvonsa on harjoitella suomen kieltä mahdollisimman paljon eikä pelätä puhumista. Virheet ovat osa oppimisprosessia, ja itsevarmuus kasvaa kokemuksen myötä. Hän muistuttaa myös, ettei kannata ottaa liikaa paineita, sillä joskus oppii paremmin silloin, kun on rentoutunut.

Lisäksi hän suosittelee, että opiskelijat tekevät hyvän vaikutuksen harjoittelupaikassaan. Sen voi tehdä osoittamalla oma-aloitteisuutta, motivaatiota oppia ja valmiutta tarttua työtehtäviin. Hänen mukaansa opiskelijat voivat myös itse kysyä, olisiko työpaikassa avoimia työmahdollisuuksia.

Toinen asia, jonka hän on huomannut, on se, ettei opiskelijoiden pitäisi pelätä kysymysten esittämistä hoitotyöhön liittyen. Hän lisäsi, että työntekijät pitävät siitä enemmän, kun opiskelija kysyy paljon. Jos olet epävarma jostakin, kysy rohkeasti.

Matka rekisteröidystä sairaanhoitajasta Aasiassa rekisteröidyksi sairaanhoitajaksi Suomessa kuvastaa määrätietoisuutta, sitkeyttä ja sitä, kuinka tärkeää on olla koskaan luovuttamatta omista tavoitteistaan.

Nilam Lama K C, Raphaela Alessandra Mendoza

Miten selviän Soteekki-harjoittelusta kansainvälisten opiskelijoiden kanssa?

Kun minulle selvisi, että koulumme Soteekki-harjoittelu tehdään kansainvälisten opiskelijoiden kanssa, ensimmäinen ajatukseni oli: apua, en osaa englantia tarpeeksi hyvin?
Kauhistutti ajatus siitä, miten löydämme yhteisen sävelen, jos kulttuurit ja kieli eroavat toisistaan. Nyt harjoittelun jälkeen voin kuitenkin sanoa, että opin enemmän kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta kuin yhdelläkään luentokurssilla.

Soteekki on monialainen oppimisympäristö, jossa opiskelijat eri aloilta harjoittelevat aidoissa asiakastilanteissa. Kun ryhmässä on mukana opiskelijoita eri maista ja kulttuureista, työpäivistä tulee helposti värikkäitä, joskus ihan kirjaimellisesti!
Aluksi kommunikointi oli vähän kömpelöä. Englanti oli vain muutaman äidinkieli, joten väärinymmärryksiä sattui. Pian kuitenkin huomasimme, että yhteisymmärrys syntyy muustakin kuin sanoista. Eleet, katseet, hymy ja hyväntahtoinen nauru yhdistivät meitä enemmän kuin täydellinen kielioppi.

Kulttuurierot näkyivät pienissä asioissa: siinä, miten tervehdimme, miten suhtauduimme aikaan tai miten keskustelimme asiakkaan tilanteesta. Mutta juuri niistä syntyi oppimista.
Opin, että toisessa kulttuurissa “kyllä” saattoi tarkoittaa kohteliasta “ehkä”, ja että oma suorapuheisuuteni saattoi kuulostaa toiselle liiankin jyrkältä. Opin myös arvostamaan erilaisia tapoja kohdata asiakas – joku painotti yhteisöllisyyttä, toinen kuuntelemista, kolmas konkreettisia neuvoja. Yhdessä löysimme tasapainon.

Yksi harjoitteluni mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun suunnittelimme käyttävämme asiakaspalvelutilanteessa opiskelijoiden omien kulttuurien musiikkia ja kieltä. Kun palvelun alussa soi musiikki Sri Lankasta, Thaimaasta, Vietnamista sekä Suomesta, ilmapiiri muuttui heti uudenlaiseksi ja kiinnostavaksi. Musiikki toi välähdyksen muista kulttuureista ja toi meitä opiskelijoita lähemmäs toisiaan, vaikka sanat olivatkin vieraita. Tervehdimme myös asiakkaita eri kielillä. Kukin omallaan. Pienikin sana omalla kielellä sai monet hymyilemään ja kertomaan jotakin itsestään. Se hetki osoitti, että kieli ja musiikki ovat paljon enemmän kuin viestintää. Ne ovat kuin siltoja, jotka yhdistävät meitä ihmisiä yli kulttuurirajojen.

Tällaiset hetket muistuttavat, että monikulttuurisuus ei ole vain erilaisia taustoja, vaan yhteinen rytmi, joka syntyy, kun jokainen saa tuoda oman äänensä kuuluviin.

Aluksi “selviäminen” tarkoitti minulle lähinnä pärjäämistä englanniksi. Lopulta se tarkoittikin kuuntelemista, uudelleen ja uudelleen selittämistä ja lopulta kääntäjän käyttämistä.
Ymmärsin harjoittelun edetessä, että tärkeintä ei ollut täydellinen sanavalinta, vaan halu ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Kun uskalsin kysyä, tarkentaa ja kysyä aina vain uudestaan, yhteistyö alkoi sujua. Opin myös, että kansainvälisessä tiimissä jokainen tuo mukanaan oman kulttuurinsa parhaita puolia. Me suomalaiset olimme hyviä suunnittelussa ja järjestelmällisyydessä, mutta opimme muilta rentoutta, spontaaniutta ja lämmitä hymyä vuorovaikutukseen.

Soteekki-harjoittelu kansainvälisessä ryhmässä oli minulle hyppy todelliselle epämukavuusalueelle, mutta sellaiselta uuden oppiminen useimmiten tuntuu. Opin, että monikulttuurisuus on paljon muutakin kuin eri kieliä ja tapoja.
Ja sanavaraston loppuessa voi aina ottaa kääntäjän avuksi.

Erilaisuus ei ole este – se on voimavara, kun uskallamme kohdata sen uteliaasti ja yhdessä.

Sosionomi terveyden tukijana arjessa

Terveyttä tarkastellaan usein fyysisenä hyvinvointina, kuten liikuntana, ravitsemuksena ja sairauksien ennaltaehkäisynä. Sosionomin näkökulmasta terveys on kuitenkin paljon enemmän. Se on psyykkistä jaksamista, sosiaalisia suhteita ja tunnetta osallisuudesta yhteiskuntaan. Arjessa sosionomi toimii terveyden tukijana monin eri tavoin.

Sosionomin työssä kohdataan ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Työ voi sijoittua esimerkiksi varhaiskasvatukseen, lastensuojeluun, mielenterveys- ja päihdetyöhön, vammaispalveluihin tai ikääntyvien pariin. Kaikkia näitä yhdistää tavoite edistää yksilön ja yhteisön hyvinvointia. Terveyden tukeminen ei tarkoita diagnoosien tekemistä, vaan ihmisen kokonaisvaltaisen tilanteen huomioimista ja arjen sujuvuuden vahvistamista.

Arjessa terveyden tukeminen näkyy usein konkreettisina tekoina. Sosionomi voi auttaa asiakasta jäsentämään omaa elämäntilannettaan, löytämään voimavarojaan ja vahvistamaan toimintakykyään. Jo pelkkä kuulluksi tuleminen voi lisätä psyykkistä hyvinvointia ja vähentää yksinäisyyden tunnetta. Sosiaalinen tuki ja luottamuksellinen vuorovaikutus ovat keskeisiä tekijöitä ihmisen jaksamisessa.

Terveyteen vaikuttavat myös elinolosuhteet, kuten toimeentulo, asuminen ja ihmissuhteet. Sosionomi tukee asiakkaita näihin liittyvissä kysymyksissä esimerkiksi ohjaamalla palveluihin, auttamalla hakemusten täyttämisessä tai tukemalla arjen hallinnassa. Kun perusasiat ovat kunnossa, ihmisellä on paremmat edellytykset huolehtia myös omasta terveydestään.

Sosionomin työssä korostuu ennaltaehkäisevä näkökulma. Varhainen tuki voi estää ongelmien kasautumista ja edistää pitkäaikaista hyvinvointia. Esimerkiksi lapsiperheiden tukeminen arjessa voi ehkäistä uupumusta ja vahvistaa vanhemmuutta. Nuorten kanssa tehtävä työ voi puolestaan tukea mielenterveyttä ja ehkäistä syrjäytymistä. Näin sosionomi toimii tärkeänä osana terveyttä edistävää verkostoa yhdessä muiden ammattilaisten kanssa.

Terveyden tukeminen ei ole vain yksilön vastuulla, vaan se rakentuu vuorovaikutuksessa ympäristön ja yhteiskunnan kanssa. Sosionomin työssä korostuvat osallisuus, yhdenvertaisuus ja ihmisen omien voimavarojen vahvistaminen. Kun ihminen kokee tulevansa nähdyksi ja arvostetuksi, myös hänen hyvinvointinsa vahvistuu.

Sosionomi onkin arjessa terveyden tukija monella tasolla kuuntelijana, ohjaajana ja rinnalla kulkijana. Työn ytimessä on ajatus siitä, että jokaisella on oikeus hyvinvointiin ja mahdollisuus löytää oma tapansa elää mahdollisimman tasapainoista ja mieleistä arkea.

Tunnetaidot

Tunnetaidot ovat taitoja tunnistaa, näyttää ja ymmärtää sekä omia, että muiden tunteita. Ne ovat tärkeitä itsetuntemukselle, ihmissuhteille sekä mielenterveydelle. Muiden tunteiden ymmärtäminen ja niiden huomioiminen parantaa ihmissuhteita. Tunnetaidot parantavat empatiakykyä ja muiden kanssa toimeen tulemista. Ne parantavat vuorovaikutustaitoja ja suhteiden ylläpitämistä.  

Tunnetaidot auttavat hyväksymään tunteita, myös niitä negatiivisia ja vaikeita. Tunteiden hyväksyminen luo ihmiselle miehenrauhan, koska ei koe niistä syyllisyyttä. Tunnetaidot auttavat myös rauhoittumaan tarvittaessa. Tunteiden tunnistamisessa on oleellista oppia näkemään miltä itsestä tuntuu (esim. Ilo tai viha). Tunteiden säätely on tunnetaitoja, jossa on kyky rauhoittua tunnekuohuissa ja ottaa itselleen aikalisä tunteiden hallinnassa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tukahduttaa tunteita. Pikemminkin muistaa harkittu reagoiminen ja tunteiden esille tuonti. Tunteiden hyväksynnän haasteet voivat näkyä häpeänä tai syyllisyytenä, kiukkuna tai tunteiden välttämisellä.  

Tunnetaitoja pystyy harjoittamaan. Tunnetaitojen kehittyminen vaatii tunteiden nimeämistä, hyväksymistä ja ennen kaikkea niiden tunnistamista. Tunteita voi harjoittaa myös hengitysharjoitteilla. On myös visuaalisempia vaihtoehtoja, jos kokee sen mieluisammaksi ja toimivammaksi.  Tunnetaulu tai tunnekortit ovat oiva vaihtoehto siinä tapauksessa. On tärkeää osata pysähtyä tilanteessa, miettiä mitä tunnetta kokee ja tuntee kehossa ja mielessä. Se on osa tunteiden säätelyä. 

Tunteiden nimeämisen lisäksi on tärkeää tiedostaa niiden syyt. Syiden tiedostaminen voi auttaa tunteen hyväksyntään ja itsehillintään tilanteessa. Tämä on osa itsetuntemusta. Itsetuntemus on sen takia tärkeää, että tietää miten mahdollisesti missäkin tilanteissa reagoi ja käyttäytyy. Ihminen oppii myös hieman ennakoimaan, mikä helpottaa tunteiden säätelyä.  

 

https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/tietoa-mielenterveyden-vahvistamisesta/lapset-ja-nuoret/mielenterveys-nuorisotyossa/nuorten-tunteet-ja-tunnetaidot

YTHS

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/raskaus-ja-vauva-ajan-mielen-hyvinvoinnin-omahoito-ohjelma/tunnetaidot-ja-hyvinvointi

https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/tunteiden-vuoristorata-juliste-12-kpl

Opiskelijan arjen- ja ajanhallintataidot

Mistä on opiskelijaelämä tehty? No, mielenkiintoisista opinnoista, kivoista koulukavereista ja hauskoista opiskelijatapahtumista tietenkin! MUTTA – todellisuudessa opiskelijaelämä on paljon muutakin. Opiskelijan arki voi nimittäin koostua opintojen lisäksi monesta eri asiasta samanaikaisesti, kuten töiden teosta, ihmissuhteiden ylläpitämisestä ja omien harrastusten parissa puuhastelusta. Jokaisella opiskelijalla on myös oma päivärytmi ja arki, johon sisältyy kauppareissuja, kotitöitä, lasten tai/ja lemmikkien hoitamista sekä muita menoja ja velvollisuuksia. Huolena eivät ole vain tenttipäivät, vaan myös koulun ulkopuolella tapahtuvat asiat. Tehtävää ja muistettavaa saattaa joskus olla opiskelijalla niin paljon, että aikaa ei tunnu riittävän mihinkään, eikä ainakaan palautumiseen.

Opiskelijan on hyödyllistä oppia hallitsemaan omaa elämäänsä ja suunnittelemaan omaa aikaansa. Tasapainon löytäminen opintojen, töiden, ihmissuhteiden ja oman ajan välille mahdollistaa niin opintojen etenemisen, taloudellisesta tilanteesta huolehtimisen, rakkaiden ihmisten tapaamisen kuin omien harrastusten parissa puuhastelunkin. Sinulta saattaa jo ehkä löytyä jokin ajanhallintakeino, jolla saat arjen toimimaan mutkattomasti – hienoa! Jos kuitenkin vielä etsit sopivaa menetelmää itsellesi, tämä blogikirjoitus on tarkoitettu juuri sinulle! Haluan kuitenkin muistuttaa, että sopivan ajanhallintamenetelmän löytäminen itselle voi vaatia aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta ei hätää! Ajan kuluessa sinäkin voit löytää itsellesi sopivan arjen- ja ajanhallintamenetelmän!

Seuraavaksi kerron teille ajanhallintamenetelmistä, jotka olen kokenut parhaimmiksi tavoiksi suunnitella elämääni. Toivon niiden antavan ideoita ja vinkkejä oman menetelmän löytämiseen!

TEHTÄVÄLISTAT

Tehtävälistat auttavat hahmottamaan pieniä osia isosta kokonaisuudesta. Hyödynnän tehtävälistoja erityisesti silloin, kun minulla on monta rautaa tulessa. Tehtävälistoja voi löytää usein valmiina jo kalentereista, mutta itse tykkään käyttää erillistä muistivihkoa tai muistilappuja. Tehtävälistojen kannattaa olla mahdollisimman yksinkertaisia. Voit tehdä tehtävälistan seuraavalle päivälle tai vaikkapa tulevalle viikolle. 

KALENTERI

Rakastan käyttää kalenteria oman elämäni suunnittelussa. Kalenteri on mielestäni riittävän selkeä, ja siitä on kätevää seurata tulevia tapahtumia. Voit käyttää joko paperi- tai/ja digikalenteria. Itse käytän molempia! Molemmissa kalentereissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Voit itse valita, millainen kalenteri sopii juuri sinulle!

Paperikalenterin valinnassa on hyvä pohtia seuraavia asioita:

  1. Iso vai pieni kalenteri? Pieni kalenteri mahtuu kätevästi taskuun. Isoon kalenteriin taas voi olla mukavampi kirjoittaa.
  2. Mitä haluat merkitä kalenteriin? Kellonajat sisältävä kalenteri voi helpottaa koulu- ja työaikojen suunnittelua. Jos kuitenkin haluat merkitä kalenteriin muutakin, suosittelen kalenteria, johon saat merkitä kellonajat itse. 
  3. Yksinkertainen vai monipuolinen kalenteri? Yksinkertaisen kalenterin käytössä ei tarvi murehtia esteettisyydestä. Monipuolinen kalenteri taas voi ilahduttaa hauskoilla tehtäväsivuilla tai haasteilla.

Paperikalenterin käyttö saattaa alussa tuottaa haasteita. Tässä vinkit, miten päästä alkuun:

  1. Avaa kalenterista vuosiaukeama. Voit merkitä sivulle esimerkiksi perheenjäsenesi, ystäviesi ja läheisesi syntymäpäivät. Voit merkitä myös muut merkittävät tapahtumat, kuten lomat, reissut tai juhlat.
  2. Avaa kalenterista kuukausiaukeama. Voit kirjoittaa kuukausiaukeamalle keskeisimmät tapahtumat, kuten tehtävien palautuspäivät, tentit, työvuorot ja koulupäivät sekä syntymäpäivät.
  3. Avaa kalenterista viikkoaukeama. Viikkoaukeamalle voit kirjoittaa yksityiskohtaisemmin menoistasi jokaisen viikonpäivän kohdalle.

Digikalenterin voit myös valita itse. Voit käyttää puhelimesi omaa kalenteria tai ladata erikseen kalenterisovelluksen, joka vastaa omiin tarpeisiisi. Itse käytän kuitenkin Google kalenteria. Tässä pienet vinkkini Google kalenterin käyttöön:

  1. Valitse 5–10 kategoriaa, esim. Opinnot, Työasiat, Liikunta, Omat jutut ja Talousasiat.
  2. Valitse jokaiselle kategorialle oma värikoodi, esim. Opinnot = Sininen, Työasiat = Vaaleanpunainen, Liikunta = Vihreä, jne.
  3. Merkitse tapahtumat kalenteriin.

Jos haluat lisätietoa paperi- tai digikalenterin käyttöön, suosittelen etsimään YouTubesta ohjevideoita, miten voit saada kalenteristasi omannäköisen! Pinterestistä voi myös saada inspiraatiota sopivien värikoodien löytämiseen.

ARKIRUTIINI

Selkeä arkirutiini helpottaa elämääni huomattavasti. Itse tykkään jakaa rutiinit kolmeen osaan: Aamu-, päivä- ja iltarutiiniin. Arkirutiini muodostuu mielestäni niistä asioista, joita arjessa pidät tärkeimpinä. Tässä vinkkejä arkirutiinin muodostamiseen (HUOM! Muista tehdä arjesta sellainen, joka sopii sinun elämäntilanteeseesi!):

  1. Aamurutiini: Aamurutiinin kannattaa olla samanlainen joka päivä. Tutut ja toistuvat toiminnot rauhoittavat stressaavanakin päivänä. Suosittelen rutiinin toimintojen toistuvan myös samassa järjestyksessä, niin ne jäävät paremmin mieleen ja minkään asian tekeminen ei unohdu. Aamurutiini voisi sisältää muun muassa nämä asiat: i) Herätys ja suihku (voit halutessasi käydä myös illalla suihkussa). ii) Hampaiden ja kasvojen pesu. iii) Aamupala ja kahvi. iv) Vaatteiden vaihto. v) Kouluun tai töihin lähtö.
  2. Päivärutiini: Päivärutiini voi muuttua paljonkin riippuen siitä, mitä sinulla on ohjelmassa. Päivärutiinin muodostamisessa ei siis kannata olla tarkka, sillä tilanteet voivat muuttua yllättäen. Päivärutiini voisi sisältää esimerkiksi seuraavia asioita: i) Koulu- tai työpäivä. ii) Päivällinen kotona. iii) Kuntosali tai lenkki. 
  3. Iltarutiini: Iltarutiinit ovat mielestäni rentoutumista ja palautumista varten. Silloin on tärkeää puuhastella sellaisten asioiden parissa, joista pitää. Illalla olisi myös hyvä valmistautua seuraavaan päivään. Iltarutiini voisi sisältää nämä asiat: i) Rentoutuminen hyvän kirjan tai Netflix sarjan parissa. ii) Vaatteiden katsominen valmiiksi seuraavalle päivälle. iii) Suihkuun ja pyjama päälle. iv) Hyvissä ajoin nukkumaan.

PÄÄTÖSTEKSTI

Nämä arjen- ja ajanhallintakeinot ovat vain muutamia esimerkkejä eri tavoista suunnitella, ennakoida ja hallita omaa arkea. Jos siis nämä eivät kolahtaneet juuri sinulle, netistä voit löytää vielä lisää erilaisia keinoja ja vinkkejä, joilla voit suunnitella omaa elämääsi.

Toivon teille mukavaa lukuvuotta ja paljon opiskeluintoa tuleviin opintoihin!

Kuvat: Milla Koskinen

Älylaitteiden vaikutus ihmisiin ja heidän väliseen kommunikaatioonsa

Kuva: Microsoft kuvapankki

Tiedämme, että älylaitteet ovat mullistaneet ja helpottaneet elämäämme viimeisten vuosien ajan, ja teknologia kehittyy jatkuvasti, uusia älylaitteita suunnitellaan sekä kehitellään lisää. Mutta miten tämä vaikuttaa meihin ihmisiin, ja meidän keskinäiseen kommunikointiimme muiden ihmisten kanssa?

Älylaitteiden tarkoitus on muun muassa tuottaa iloa, viihdykettä, kokemuksia, helppoutta ja turvaa käyttäjilleen. Se on nykypäivää ja se on normaalia. Usein älylaitteiksi mielletään älypuhelimet ja muut tämänkaltaiset älylaitteet, kuten älykellot, tabletit sekä esimerkiksi muu teknologia, kuten erilaiset pelit, jotka toimivat muun muassa internetin välityksellä verkossa. Älylaitteita on kuitenkin paljon enemmän mitä ehkä osaamme ajatellakaan.

Nämä laitteet mahdollistavat helpon yhteydenpidon ystävien ja muiden läheisten ihmisten kanssa. Erilaiset videopuhelut ja ääniviestit voivat helpottaa ihmisten välistä kommunikointia ja tehdä yhteydenpidosta mutkatonta. Miten mukavaa on, että pystyy esimerkiksi videopuhelujen välityksellä pitämään yhteyttä esimerkiksi kaukana asuvaan läheiseen, jota ei usein näe. Nämäkin hetket ovat tärkeitä.

Myös erilaiset viestintäpalvelut, kuten WhatsApp, Signal ja Snapchat ovat yleisiä yhteydenpidon kanavia, joissa pystyy tavallisten viestien lisäksi lähettämään videoita ja kuvia. Helppo tavoitettavuus ja yhteyden muodostaminen toisiin ihmiseen on tehty käteväksi ja helpoksi, sekä ihmiset ovat aiempaa helpommin tavoitettavissa älylaitteilla. Tämä on nykyaikaa.

Myös sosiaaliset tapahtumat, esimerkiksi verkon välityksellä erilaisilla pelialustoilla pelattavat pelit mahdollistavat sosiaalisen yhteydenpidon muihin pelaajiin. Tämäkin on yhtä lailla merkittävä tapa olla yhteydessä ihmisiin. Mikäli ihminen kokee sosiaaliset tilanteet vaikeiksi, niin internetin välityksellä tapahtuva yhteydenpito voi laskea kynnystä muiden kanssa keskusteluun ja kommunikointiin ja se tarjoaa väylän löytää elämään uusia ihmisiä. Erilaiset pelit ovat oiva väline tähän. Se yhdistää ihmisiä ja myös etäyhteydenpidolla ihmiset voivat saada positiivisia onnistumisen kokemuksia muiden kanssa. Pelit kehittävät myös ihmisen kognitiivisia taitoja. Myös älypuhelimiin saa ladattua erilaisia hyödyllisiä pelejä ja muita sovelluksia, jotka tuovat iloa ja viihdykettä arkeen. Miten on käynyt perinteisten lautapelien? Pelataanko niitä enää niin paljon mitä aiemmin?

Älykellot ovat käteviä, sillä niistä pystyy seuraamaan omia terveystietoja, kuten askelmääriä, sykkeitä, kalorikulutusta, palautumista, nukkumista sekä muita tärkeitä asioita. Älykelloihin on myös mahdollista saada viesti-ilmoitukset, jotka tulevat myös puhelimeen, sekä niillä voi mahdollisesti soittaa. Näitä tuotteita on monipuolisesti saatavilla kuluttajille erilaisilla ominaisuuksilla ja hinnoilla.

Älylaitteistoa ovat myös erilaiset älylukot, -alustat, -kodinkoneet, -turvajärjestelmät, -televisiot ja erilaiset älyelektroniikat, kuten älykuulokkeet sekä virtuaalilasit (VR-lasit).

Kuva: Maaria Koskelo/Aamulehti

Entä mitä huonoa älylaitteissa on?

Kolikolla on aina kääntöpuolensa, tässäkin. Vaikka älylaitteiden tarkoitus on tuoda mukavuutta ja iloa käyttäjilleen, sekä helpotusta arkeen, se myös vääjäämättä aiheuttaa erilaisia haittoja. Tutkimukset ovat osoittaneet, että etenkin lapsilla liika älylaitteiden käyttö aiheuttaa muun muassa keskittymisen haasteita, lisää levottomuutta sekä erilaisia uniongelmia.

Miten käy ihmisten välisten sosiaalisten suhteiden, jos suuri osa kommunikaatiosta tapahtuukin ruudun välityksellä?  Korona-aikana jouduimme totuttelemaan ja opettelemaan etäyhteyksien välityksellä tapahtuvia yhteydenpitoja muihin, ja siihen, että kommunikointi tapahtui erilaisten verkostotapaamisten muodossa, ja lähikontakteja ei niinkään ollut, sillä niitä pyrittiin välttämään. Tämä etänä toimiminen jäi monella ihmisellä tavaksi vielä korona-ajan jälkeenkin. Etäyhteyksillä sovitut tapaamiset, palaverit sekä viestittely tulivat tällöin enemmän osaksi normaaliin arkeemme.

Viesteissä ihmiset saattavat esimerkiksi yli tulkita ja väärinymmärtää vastapuolen viestejä, sillä emme kuule tavallisissa viesteissä erilaisia äänensävyjä emmekä äänenpainoja.  Myös hymiöitä voidaan tulkita monella eri tapaa. Siinä missä toiselle joku hymiö näyttää hauskalta, voikin toiselle näyttää ihmettelevältä tai muulla tavoin ikävältä. Tämä voi lisätä erilaisia väärinkäsityksiä, jotka voivat aiheuttaa kiusallisia ja ikäviä tilanteita ihmisten välille. Mutta onneksi useissa puhelimissa on ääniviestien lähetystoiminto.

Koen, että liialla älylaitteiden välityksellä tapahtuvalla kommunikoinnilla on riski siihen, että kasvotusten tapahtuvan kommunikoinnin merkitys voi vähentyä, ja tositilanteissa kun näkee jonkun henkilön kasvotusten, niin omat sosiaaliset taidot voivat heikentyä ja kärsiä, ja voi olla hankalaa olla ja jutella kun ei tiedä miten reagoisi ja käyttäytyisi, jos älylaitteet ovat tulleet liian hallitsevaksi omaksi elämää.

Mikäli ihminen tulee liian riippuvaiseksi älylaitteistaan, se on huono asia. Mitä sitten tapahtuu, kun älylaite hajoaa, eikä enää toimikaan, kun on aiemmin voinut tottua siihen, että älylaite miettii ja ehkä jopa tekee nämä asiat meidän puolestamme. Osaako ihminen enää ajatella ja toimia itse siinä määrin mitä pitäisi? Aiheuttaako tämänkaltainen tilanne mahdollisesti käyttäjälleen stressiä ja ahdistusta?

Entä miten käy ihmisten väliselle läsnäololle sosiaalisissa tilanteissa? Älylaitteet saattavat helposti viedä huomiomme, kun näemme erilaisten ilmoitusten, kuten viestien vilahtavan kännykän näyttöön ja kuulemme kännykän eri ilmoitukset. Tällöin huomio voi helposti kiinnittyä älylaitteeseen, eikä vieressämme tai vastapäätä istuvaan henkilöön, jonka kanssa olisi tarkoitus viettää aikaa. Tämä voi tuoda vastapuolelle epäkunnioittavan olon ja tunteen siitä, että älypuhelin olisi kiinnostavampi kuin itse henkilön seura. Älylaitteet ovat lisänneet etänä tapahtuvaa viestintää entisestään, ja tämä on myös vaikuttanut siihen, että esimerkiksi kirjeiden ja postikorttien lähettely on vähentynyt.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että älylaitteista on paljon apua ja se on mahdollistanut laajasti uusia erilaisia ja monipuolisia asioita ja antanut meille paljon kokemuksia lisää. Elämä olisi kovin erilaista ilman kaikkea tätä älyteknologiaa, jota meillä on käytettävissämme, vaikka vähemmälläkin pärjäisi. On kuitenkin tärkeää ottaa tässäkin asiassa huomioon eri ihmiset ja– ikäluokat, ja annettava apua ja ohjausta niillekin henkilöille älylaitteiden käytössä, jotka eivät täysin hallitse niiden käyttöä. On myös olemassa ihmisiä, joilla ei ole esimerkiksi älypuhelinta, eikä välttämättä tietokonetta. Nämä ihmiset täytyy myös ottaa huomioon, kun mietitään älypuhelimien välityksellä tapahtuvia toimintoja ja palveluja, että miten nämä palvelut saavuttaisivat kaikki niitä tarvitsevat henkilöt.

Kuva: Mikrosoft-kuvapankki

Lähteet:

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/ihmisten-teknologia/alylaitteet-vaikuttavat-lasten-hyvinvointiin-mita-tutkimus-sanoo-sopivan-kayton-rajoista
https://www.tekniikkatalous.fi
https://yle.fi/a/3-10862591

Kuva 1: Mikrosoft kuvapankki

Kuva 2: Maaria Koskelo / Aamulehti (kuva Helsingin Sanomien sivuilta) https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000010603803.html

Kuva 3: Mikrosoft kuvapankki