Syömishäiriö: huolen tunnistaminen ja puheeksi ottaminen 

Alina Kesänen & Rita Lindfors

Sain idean kirjoittaa syömishäiriön puheeksi ottamisesta, kun kuulin lapsen sanovan: ”Haluaisin litteän vatsan.” Lapsen kommentti jäi mietityttämään minua, sillä se kertoi siitä, että jo pieni ihminen saattaa kokea paineita omasta kehostaan ja ulkonäöstään. -Rita 

Laihuuden ihannointi ja ulkonäköpaineet eivät ole uusia ilmiöitä, mutta sosiaalinen media on tuonut ne entistä lähemmäksi myös lapsia ja nuoria. Erilaiset ulkonäköihanteet, vertailu ja kehoon liittyvät kommentit voivat vaikuttaa siihen, miten ihminen suhtautuu itseensä ja omaan kehoonsa. Tämä herättää huolta myös syömishäiriöiden kehittymisestä. 

Halusimmekin kirjoittaa siitä, mitä syömishäiriöt ovat, millaisista merkeistä niihin liittyvät huolen voi tunnistaa ja ennen kaikkea siitä, miten asian voi ottaa puheeksi. 

Mikä on syömishäiriö? 

Syömishäiriöistä tulee monelle ensimmäisenä mieleen anoreksia ja ihminen, joka ei syö. Syömishäiriöitä on kuitenkin monia erilaisia, ja ne voivat oireilla hyvin eri tavoin. Syömishäiriö ei myöskään aina näy ulospäin, eikä ihmisen painosta voi päätellä, sairastaako hän syömishäiriötä. 

Syömishäiriöihin liittyy usein häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä sekä kielteisiä ajatuksia ja vaikeita tunteita ruokaan, omaan kehoon ja painoon liittyen. Oireilu voi näkyä esimerkiksi syömisen rajoittamisena, ahmimisena, oksentamisena tai pakonomaisena liikuntana. Myös ruokaan ja painoon liittyvät ajatukset voivat viedä kohtuuttomasti tilaa ihmisen arjesta ja aiheuttaa ahdistusta.  

Syömishäiriöön viittaavia merkkejä voivat olla esimerkiksi: 

  • Aterioiden väliin jättäminen tai syömisen välttely. 
  • Hyvin rajoittunut tai joustamaton ruokavalio. 
  • Hallitsematon syöminen tai salaa syöminen. 
  • Voimakas huoli omasta painosta, kehosta tai ulkonäöstä. 
  • Pakonomainen liikunta tai voimakas ahdistus liikuntakerran väliin jättämisestä. 
  • Ruokailun jälkeen pitkäksi ajaksi vessaan meneminen, mikä voi joissakin tilanteissa liittyä esimerkiksi oksentamiseen. 
  • Nopeat muutokset syömisessä, mielialassa tai jaksamisessa. 
  • Vetäytyminen sosiaalisista tilanteista, erityisesti sellaisista, joihin liittyy ruokailua. 

Syömishäiriöön sairastunut ei välttämättä itse tunnista oireiluaan tai halua puhua siitä. Ongelmaa voidaan vähätellä, salailla tai perustella esimerkiksi terveellisillä elämäntavoilla. 

On tärkeää muistaa, ettei mikään yksittäinen oire automaattisesti tarkoita syömishäiriöitä. Muutoksille voi olla monia muitakin syitä. Jos huoli kuitenkin herää, on parempi ottaa asia puheeksi kuin jäädä seuraamaan tilannetta yksin. 

Syömishäiriön puheeksi ottaminen 

Syömishäiriöön liittyvän huolen puheeksi ottaminen voi tuntua vaikealta tai jopa pelottavalta. Mielessä voi pyöriä monenlaisia kysymyksiä: 

  • Mitä tapahtuu, jos kerron huolestani ja toinen huomaa, että olen tarkkaillut hänen toimintaansa? 
  • Entä jos hänellä ei olekaan syömishäiriötä? Tuleeko keskustelusta kiusallinen? 
  • Suuttuuko hän, jos sanon ääneen huoleni? 

Näistä ajatuksista huolimatta huolen puheeksi ottaminen on tärkeää. Syömishäiriöt voi olla vakavia ja jopa hengenvaarallisia sairauksia. Mitä aikaisemmin oireilu tunnistetaan ja siihen saadaan apua, sitä paremmat mahdollisuudet on ehkäistä tilanteen pahenemista. 

Olemme koonneet seuraavaksi Syömishäiriöliiton (SYLI) ohjeisiin pohjautuvia vinkkejä siihen, miten huolen voi ottaa puheeksi ammattilaisena tai läheisenä. 

Puheeksi ottamisen ei tarvitse mennä oppikirjan mukaisesti. Keskustelu voi herättää toisessa voimakkaita tunteita, kuten suuttumusta, surua tai itkuisuutta. Tämä on inhimillistä, sillä kyseessä on hyvin henkilökohtainen ja herkkä aihe. 

Vaikka keskustelu ei johtaisi heti avun vastaanottamiseen, sillä voi olla suuri merkitys myöhemmin. Toinen voi huomata, että hänen voinnistaan välitetään, ja saada rohkeutta hakea apua silloin, kun on siihen valmis. 

Vinkkejä ammattilaiselle 

Ammattilaisena huolen puheeksi ottamisessa on tärkeää luoda turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri. 

  • Puhu omasta huolestasi käsin. Kerro, että olet huomannut asioita, jotka ovat herättäneet sinussa huolta. Sinä-viestit voivat tuntua syyllistäviltä. 
  • Kerro konkreettisista havainnoista. Voit mainita muutoksia, joita olet huomannut esimerkiksi syömisessä, liikkumisessa, mielialassa tai kiinnostuksen kohteissa. 
  • Vältä oletusten tekemistä. Voit esimerkiksi kysyä, oletko ymmärtänyt tilanteen väärin tai onko taustalla jotain, mistä asiakas haluaisi kertoa. 
  • Kysy avoimia kysymyksiä ja kuuntele. Anna asiakkaalle tilaa kertoa omista kokemuksistaan ja tunteistaan. 
  • Suhtaudu kertomukseen rauhallisesti. Älä vähättele, kauhistele tai arvostele sitä, mitä asiakas kertoo. 
  • Osoita halusi auttaa. Kerro, ettei asiakkaan tarvitse selvitä tilanteesta yksin ja vettä voit auttaa häntä saamaan tarvitsemaansa tukea. 

Jos huoleen liittyy muutoksia painossa tai ulkonäössä, niitä voi tarvittaessa käsitellä neutraalisti ja harkiten. Painoon liittyvät asiat voivat olla sairastuneelle erityisen herkkiä. 

Ammattilaisen ei tarvitse tietää kaikkia vastauksia tai ratkaista tilannetta yksin. Tärkeintä on kuunnella, osoittaa välittämistä ja auttaa asiakasta tarvittavan tuen ja hoidon piiriin. 

Vinkkejä läheisille 

Myös läheinen voi huomata muutoksia ihmisen käyttäytymisessä ja huolestua tämän voinnista. Läheisenä voit ottaa asian puheeksi esimerkiksi seuraavilla tavoilla: 

  • Kerro omasta huolestasi. Voit sanoa, että olet huomannut muutoksia ja haluaisit keskustella niistä, koska välität. 
  • Kerro konkreettisista havainnoistasi. Oletko huomannut muutoksia syömisessä, liikunnassa, mielialassa tai sosiaalisissa suhteissa. 
  • Vältä syyttelyä ja oletuksia. Älä suoraan väitä toisella olevan syömishäiriötä, vaan anna hänelle mahdollisuus kertoa omasta tilanteestaan. 
  • Luo turvallinen ilmapiiri. Kerro, ettei sinun seurassasi tarvitse hävetä tai pelätä tuomituksi tulemista. 
  • Kysy avoimia kysymyksiä ja kuuntele. Anna toiselle aikaa ja mahdollisuus puhua omassa tahdissaan. 
  • Muistuta, ettei hänen tarvitse selvitä yksin. Kerro, että olet valmis auttamaan ja tukemaan häntä avun hakemisessa. 

Keskustelu ei välttämättä suju toivotulla tavalla. Toinen voi kieltää ongelman, suuttua tai vetäytyä tilanteesta. Älä kuitenkaan tulkitse tätä automaattisesti niin, ettei huolellasi olisi merkitystä. Voit palata asiaan myöhemmin ja osoittaa, että olet edelleen valmis kuuntelemaan. 

Sinun ei tarvitse osata ratkaista läheisesi tilannetta. Jo se, että osoitat välittäväsi ja olet läsnä, voi olla todella merkityksellistä. 

Vinkkejä syömishäiriöön sairastuneelle/oireilevalle 

Oman syömishäiriöoireilun puheeksi ottaminen voi olla yksi vaikeimmista vaiheista avun hakemisessa. Se voi herättää häpeää, pelkoa, epävarmuutta ja monenlaisia ristiriitaisia tunteita. 

Jos sinulla ei ole läheisiä, jolle uskaltaisit puhua, voit ottaa yhteyttä esimerkiksi Syömishäiriöliiton tukipalveluihin. Myös koulukuraattori, terveydenhoitaja, opiskeluterveydenhuolto tai terveyskeskus voivat olla ensimmäisiä paikkoja, joista saat apua. 

Voit valmistautua keskusteluun rauhassa etukäteen. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voit kirjoittaa ajatuksiasi paperille ja ottaa sen mukaan tapaamiseen. 

Voit esimerkiksi aloittaa kertomalla, että sinulla on asia, josta on vaikea puhua. Voit myös kertoa suoraan, että jännittää tai pelottaa ottaa asia esille.  

Oman tilanteen pohtimisessa voit hyödyntää esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: 

  • Millainen suhde minulla on ruokaan, syömiseen ja omaan kehooni? 
  • Millaisia ajatuksia minulla on painostani ja ulkonäöstäni? 
  • Tunnistanko itsessäni syömishäiriöoireilua? Kuinka kauan sitä on jatkunut? 
  • Miten oireilu näkyy arjessani ja ruokailutottumuksissani? 
  • Miten oireilu vaikuttaa mielialaani, jaksamiseeni ja nukkumiseeni? 
  • Vaikuttaako oireilu ihmissuhteisiini tai harrastuksiini? 
  • Salaanko läheisiltäni syömiseen tai vointiini liittyviä asioita? 
  • Onko joku ollut huolissaan voinnistani? Olenko itse ollut? 
  • Millaisia ajatuksia minulla on toipumisesta ja avun vastaanottamisesta? 

Sinun ei tarvitse osata vastata kaikkiin kysymyksiin tai kertoa kaikkea heti. Tärkeintä on, että uskallat tuoda tilanteesi esille ja annat toiselle mahdollisuuden auttaa sinua. 

Syömishäiriöihin voi liittyä monenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä terveysriskejä. Siksi ammattilaiseen arvioon ja hoitoon hakeutuminen on tärkeää, vaikka oireilu tuntuisi itsestä vähäiseltä tai et olisi varma, onko kyseessä syömishäiriö. 

Lopuksi 

Syömishäiriöstä toipuminen voi olla pitkä ja vaikeakin prosessi. Siihen voi kuulua epävarmuutta, takapakkeja ja hetkiä, jolloin toipuminen tuntuu mahdottomalta. Apua on kuitenkin saatavilla, eikä tilanteesta tarvitse selvitä yksin. 

Olemme pahoillamme, jos olet joskus yrittänyt kertoa vaikeasta tilanteestasi ja tullut kohdatuksi huonosti. Se voi tehdä avun hakemisesta uudelleen entistä vaikeampaa. Älä kuitenkaan anna yhden huonon kohtaamisen estää sinua yrittämästä uudelleen. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi, kohdatuksi ja autetuksi.  

Haluamme muistuttaa, että syömishäiriöstä voi toipua. Avun hakeminen ja asiasta puhuminen ovat tärkeitä ensimmäisiä askeleita kohti parempaa vointia. 

Jos tunnistat itsessäsi syömishäiriöoireilua tai olet huolissasi läheisestäsi, rohkaisemme ottamaan ensimmäisen askeleen, voit olla siitä ylpeä <3 

Lähteet 

  • Syömishäiriöliitto – SYLI 
  • Terveyskirjasto – Syömishäiriöt 

Roosa nauha- päivä

 Ella Länkelä                       

Tänään perjantaina 2.10. vietetään Roosa nauha- päivää. Suomessa todetaan vuosittain yli 39 000 uutta syöpätapausta ja määrä on kasvussa. Roosa nauha- keräyksellä syöpähoitoja pystytään kehittämään ja parantamaan syöpää sairastavien ennustetta. 

Mikä on Roosa nauha- keräys? 

Roosa nauha- keräys on Syöpäsäätiön järjestämä vuotuinen keräys, jolla kerätään varoja syöpätutkimuksen ja sairastuneiden sekä heidän läheistensä tukemiseksi. Roosa nauha -keräyksiä on järjestetty Suomessa vuodesta 2003 alkaen.  Alun perin Roosa nauha- keräyksen kohteena oli rintasyövän vastainen työ. Vuonna 2018 keräys laajeni gynekologisten syöpien tutkimuksen tukemiseen ja vuodesta 2020 alkaen varoja on kerätty yleisesti syöpätutkimusta varten.  

Ulkomailla Roosa nauha keräyksiä on järjestetty jo 1990-luvulta lähtien, kun liike sai alkunsa Yhdysvalloissa. Roosa nauha- kampanjaa järjestetään yli 30 maassa. Suomessa Roosa nauha- keräyksellä on vuosien varrella kerätty lähes 31 miljoonaa euroa. 

Varojen kerääminen 

Roosa nauhan suunnittelee joka vuosi vaihtuva tunnettu suomalainen henkilö tai henkilöt. Vuoden 2026 Roosa nauhan sekä rannekkeen on suunnitellut artisti Lauri Haav. Roosa nauha- keräykseen kerätään varoja myös monilla muilla Roosa nauha teemoitetuilla tuotteilla. Tämän vuoden keräyksen sanoma on ”Haavoista haaveisiin” ja tutkimusteemana ovat aggressiiviset syövät. Vuoden 2026 keräys on alkanut 17.9. ja se jatkuu 1.11. saakka.  

Roosa nauhoja sekä rannekkeita voi ostaa Lindexin, S-ryhmän ja K-ryhmän myymälöistä sekä K-raudoista. Nauhoja on lisäksi saatavilla Kespron myymälöissä. Keräystä voi tukea ostamalla myös muita Roosa nauha- tuotteita sekä lahjoittamalla. 

Lähteet ja lisätietoa: 

How Do Autistic Children Self-Regulate?

A help to understand neuropsychiatric behaviours and to provide a better support.

Autistic children often experience the world differently from non-autistic children. For them, sounds may feel louder, lights brighter, emotions more intense, and social situations more mentally exhausting. Because of this, many autistic children develop unique ways to regulate their nervous systems and emotions.

To outsiders, some of these behaviours may appear unusual or repetitive. However, research and modern autism understanding increasingly show that many of these behaviours are actually forms of self-regulation (ways children help themselves feel safe, calm, focused, or emotionally balanced).

What Is Self-Regulation?

Self-regulation refers to the brain’s ability to manage emotions, stress, attention, sensory input, and energy levels. It helps children stay calm enough to learn, communicate, and participate in daily life.

For autistic children, regulation can sometimes be more difficult/challenging because autism affects their:

  • sensory processing
  • emotional processing
  • communication
  • executive functioning
  • stress responses

As a result, autistic children may become overwhelmed more easily or need different strategies to feel comfortable.

Stimming: A Natural Regulation Tool

One of the most common self-regulation strategies in autistic children is “stimming,” short term for self-stimulatory behaviour.

Stimming may include:

  • hand flapping
  • rocking
  • spinning
  • humming
  • repeating words or sounds
  • tapping objects
  • pacing

Although stimming is often misunderstood, it can serve important purposes. It may help a child:

  • reduce anxiety
  • organize sensory information
  • focus attention
  • release emotional tension
  • or create predictability

For many autistic children, stimming is not a “problematic behaviour.” It is a coping tool.

Sensory Regulation

Autistic children often experience sensory input differently. Some may be hypersensitive to noise, touch, light, or smells, while others may seek additional sensory input.

To regulate themselves, children may:

  • cover their ears in noisy places
  • seek deep pressure through hugs or weighted blankets
  • jump or spin repeatedly
  • chew on objects
  • prefer dim lighting
  • avoid crowded environments
  • or any individual behaviour which is special to their own neurological structure

These behaviours are often the child’s way of helping their nervous system feel balanced.

The Importance of Routine

Predictability can be deeply regulating for autistic children. Routines help reduce uncertainty and mental stress.

Many autistic children feel calmer when:

  • daily schedules stay consistent
  • transitions are explained in advance
  • environments remain familiar
  • expectations are clear

Unexpected changes may increase anxiety because the child’s brain may rely heavily on structure to feel secure.

Special Interests as Emotional Support

Autistic children often develop strong interests in specific topics such as trains, animals, maps, astronomy, music, or numbers.

These special interests can:

  • reduce their stress
  • provide comfort
  • improve focus
  • build confidence
  • create joy

Research increasingly suggests that special interests are not simply “obsessions,” but can play an important role in emotional wellbeing and learning.

Meltdowns and Shutdowns

When an autistic child becomes overwhelmed, they may experience a meltdown or shutdown.

A meltdown is usually a response to nervous system overload and may involve:

  • crying
  • yelling
  • aggression
  • loss of emotional control

A shutdown may involve:

  • silence
  • withdrawal
  • freezing
  • reduced responsiveness

Importantly, these responses are generally not intentional misbehaviour. They are signs that the child’s brain and body are overwhelmed.

How Adults Can Help

Supporting self-regulation begins with understanding rather than punishment.

Helpful strategies include:

  • creating predictable routines

Autistic children often feel more secure when daily activities follow a predictable pattern. Knowing what will happen next can reduce anxiety and emotional stress. Visual schedules, advance warnings before transitions, and consistent routines at home or school can help children feel calmer and more prepared.

  • reducing sensory overload

Many autistic children are sensitive to sounds, lights, smells, textures, or crowded environments. Too much sensory input can overwhelm the nervous system and lead to stress, meltdowns, or shutdowns. Adults can help by creating quieter spaces, reducing unnecessary noise, adjusting lighting, or allowing the child to use sensory tools such as headphones or fidget items.

  • allowing safe stimming

Stimming behaviours such as rocking, hand flapping, humming, or tapping can help autistic children regulate emotions and sensory input. As long as the behaviour is safe, allowing stimming can support emotional comfort and self control. Trying to stop harmless stimming may increase anxiety and stress.

  • using visual supports

Many autistic children process visual information more easily than spoken instructions. Visual supports such as pictures, charts, symbols, timers, or written instructions can improve understanding and reduce confusion. These tools also help children know what to expect, which can lower stress levels.

  • offering emotional reassurance

Autistic children may experience emotions very intensely and sometimes struggle to explain how they feel. Calm reassurance from trusted adults can help them feel safe during stressful situations. Using a gentle tone, validating feelings, and remaining patient can support emotional regulation.

  • giving recovery time after stressful events

After overwhelming experiences such as social events, loud environments, or changes in routine, autistic children may need extra time to recover emotionally and mentally. Quiet time, preferred activities, or simply being alone for a while can help the nervous system return to a calmer state.

  • respecting communication differences

Some autistic children communicate differently through gestures, visual aids, assistive technology, or delayed speech. Adults can support regulation by listening patiently, avoiding pressure, and adapting communication methods to the child’s needs. Feeling understood can greatly reduce frustration and emotional stress.

Many professionals now emphasize an important principle:
A regulated child learns better than a stressed child.

A Shift in Understanding Autism

In the past, many autistic behaviours were viewed only as symptoms to stop. Today, there is growing recognition that many behaviours are meaningful coping strategies.

Instead of asking:
“How do we stop this behaviour?”

A more helpful question may be:
“What is this child trying to regulate or communicate?”

This shift encourages more compassionate and supportive approaches to autism.

Final Thoughts

Autistic children regulate themselves in many ways; through movement, sensory strategies, routines, repetition, focused interests, and controlled environments. These behaviours are often the child’s way of managing stress and creating stability in a world that can sometimes feel overwhelming.

Understanding self-regulation helps parents, teachers, and caregivers respond with empathy rather than judgment. When autistic children feel safe, supported, and understood, they are better able to thrive emotionally, socially, and academically.

References

American Psychiatric Association. (2022). Diagnostic and statistical manual of mental disorders (5th ed., text rev.). American Psychiatric Publishing.

Grandin, T. (2006). Thinking in pictures: My life with autism. Vintage Books.

Kapp, S. K., Steward, R., Crane, L., Elliott, D., Elphick, C., Pellicano, E., & Russell, G. (2019). People should be allowed to do what they like: Autistic adults’ views and experiences of stimming. Autism, 23(7), 1782–1792. https://doi.org/10.1177/1362361319829628

Miller, L. J., Anzalone, M. E., Lane, S. J., Cermak, S. A., & Osten, E. T. (2007). Concept evolution in sensory integration: A proposed nosology for diagnosis. American Journal of Occupational Therapy, 61(2), 135–140. https://doi.org/10.5014/ajot.61.2.135

Paulauskaite, L., Ali, H., & Tickle, A. (2023). Exploring the experience of autistic burnout: A qualitative study. Autism in Adulthood, 5(1), 35–49. https://doi.org/10.1089/aut.2022.0023

Schaaf, R. C., & Mailloux, Z. (2015). Clinician’s guide for implementing Ayres Sensory Integration: Promoting participation for children with autism. AOTA Press.

Shore, S. (2004). Ask and tell: Self-advocacy and disclosure for people on the autism spectrum. Autism Asperger Publishing Company.

Siegel, B. (2003). Helping children with autism learn. Oxford University Press.

South, M., Beck, J. S., Lundwall, R., Christensen, M., Cutrer, E. A., Gabrielsen, T. P., & Cox, J. C. (2017). Unrelenting depression and suicidality in women with autistic traits. Journal of Autism and Developmental Disorders, 50(10), 3606–3619. https://doi.org/10.1007/s10803-019-04300-1 World Health Organization. (2023). Autism. https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/autism

Summary Poster

Written By : Soteekki Student Chapa Kulasekara (28/05/2026)

Maailman Parkinson päivä 11.4. 

Huhtikuun 11 on tohtori James Parkinsonin syntymäpäivä, ensimmäinen Parkinsonin taudin tunnistaja.  

Vuonna 2005 tulppaani hyväksyttiin Parkinsonin taudin viralliseksi symboliksi yhdeksännen Maailman Parkinson-päivän konferenssin yhteydessä. Kukka oli kuitenkin epävirallisesti yhdistetty sairauteen jo yli 20 vuotta ennen sitä.  

Vuonna 1980 hollantilainen puutarhuri J. W. S Van del Wereld, joka itse sairasti Parkinsonin tautia, kehitti uuden punavalkoisen tulppaanivaihtoehdon ja nimesi sen Dr. James Parkinson –tulppaaniksi, tohtorin kunniaksi. 

Nykyään punaisen tulppaanin käyttäminen lisää tietoisuutta ja osoittaa tukea Parkinsonin tautia sairastaville ja heidän läheisilleen kaikkialla maailmassa.  

Parkinsonin taudista  

Parkinson on etenevä sairaus, joka vaikuttaa hermostoon ja aiheuttaa tahattomia tai hallitsemattomia liikkeitä. Oireet alkavat yleensä vähitellen ja voivat alkaa lähes huomaamattomina, mutta pahenevat ajan myötä.   

Kuka tahansa voi olla vaarassa sairastua Parkinsonin tautiin, mutta joidenkin tutkimusten mukaan tämä tauti vaikuttaa useammin miehiin kuin naisiin, on epäselvää miksi näin. 

Yksi selkeä riskitekijä on ikä: useimmat Parkinsonin tautia sairastavat saavat ensimmäiset oireet 60 ikävuoden jälkeen, mutta noin 5-10 prosentilla oireet alkavat ennen 50 ikävuotta.  

Parkinsonin taudin varhainen alkaminen on usein perinnöllistä ja jotkin sen tautimuodot ovat liitetty tiettyihin geenimuutoksiin.  

Monet tutkijat uskovat nykyään, että Parkinsonin tauti selittyy geneettisten ja ympäristötekijöiden yhdistelmällä.  

Yleisimmät oireet  

Aivojen hermosolut (neuronit) rapistuvat tai kuolevat vähitellen. Monet oireet johtuvat niiden hermosolujen häviämisestä, jotka tuottavat aivoissa kemiallista viestinvälittäjää joka tunnetaan nimellä dopamiini. Dopamiinitasojen lasku aiheuttaa epätyypillistä toimintaa aivossa, mikä johtaa liikehäiriöihin ja muihin Parkinsonin taudin oireisiin. Taudin varhaiset oireet ovat hienovaraisia ja ilmenevät vähitellen. Ne jakautuvat yleensä motorisiin ja ei-motorisiin oireisiin.  

  • Vapina käsissä, käsivarsissa, jaloissa, leuassa tai päässä.  
  • Lihasjäykkyys, jossa lihas pysyy pitkään supistuksessa.  
  • Hitaus liikkumisessa. 
  • Tasapainon ja koordinaation heikkeneminen, saattaa johtaa kaatumisiin. 
  • Masennus ja muut tunnetilojen muutokset. 
  • Nielemis-, pureskelu- ja puhevaikeudet.  
  • Virtsaamisongelmat tai ummetus. 
  • Iho-ongelmat. 

Mielenkiintoisena lisätietona oireista, monet Parkinsonin tautia sairastavat ihmiset ovat kertoneet, että ennen oireiden alkamista heillä oli univaikeuksia, ummetusta ja hajuaisti heikentyi!  

Vaikka Parkinsonin tautiin ei ole parannuskeinoa, lääkkeillä, kirurgisella hoidolla ja muilla terapioilla voidaan usein lievittää joitakin oireita ja jos oireet paranevat lääkityksen aloittamisen jälkeen, se on erittäin varma osoitus siitä, että henkilöllä on Parkinsonin tauti. Yleisimmin käytetty lääke on Levodopa, se auttaa aivosoluja vapauttamaan dopamiinia.  

Niille ihmisille, jotka eivät reagoi hyvin lääkitykseen, yksi kirurginen hoito, joka on todettu erittäin onnistuneeksi, on syväaivostimulaatio. Lääkäri istuttaa elektrodeja osaan aivoja ja yhdistää ne pieneen sähkölaitteeseen, joka istutetaan rintaan. Laite stimuloi tiettyjä aivojen alueita, jotka ohjaavat liikkumista, niin että liikkumiseen liittyvät oireet saattavat helpottaa. 

Ennaltaehkäisy ja mielenkiintoiset faktat 

Koska Parkinsonin taudin syytä ei tunneta, ei ole olemassa tunnettuja keinoja taudin ehkäisemiseksi.  

Jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että kofeiinia – jota on kahvissa, teessä ja kolajuomissa – käyttävät ihmiset sairastuvat Parkinsonin tautiin harvemmin kuin ne, jotka eivät käytä kofeiinia. Myös vihreällä teellä on yhteys pienempään riskiin sairastua Parkinsonin tautiin. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, suojaako kofeiini Parkinsonin tautiin sairastumiselta vai liittyykö se siihen jollakin muulla tavalla. Tällä hetkellä ei ole riittävästi näyttöä siitä, että kofeiinipitoisten juomien juominen suojaa Parkinsonin taudilta.  

Parkinsonin tautia sairastavilla on mahdollista elää hyvää tai erinomaista elämään. Yhteistyössä lääkärin kanssa voi laatia suunnitelman jonka avulla pysyy terveenä.  Siihen voi kuulua lähete neurologille, toimintaterapeutin, fysioterapeutin tai puheterapeutin hoito, tapaaminen terveydenhuollon sosiaalityöntekijän kanssa keskustellaksesi siitä, miten Parkinsonin tauti vaikuttaa elämääsi, säännöllisen liikuntaohjelman aloittaminen uusien tai voimakkaampien oireiden viivästyttämiseksi! Toinen erittäin tärkeä asia on keskustella perheen ja ystävien kanssa, jotka voivat antaa sinulle tarvitsemaasi psykologista ja henkistä tukea. 

Tarina Parkinsonista   

Magsin diagnoosi osui samalle ajanjaksolle kun muutto, eläkkeelle jääminen ja äidin kuolema muuttivat hänen elämäänsä.  

”Tunsin oloni melkein huonommaksi ennen kuin sain tietää Parkinsonin taudista kuin sen jälkeen”, Mags sanoo. ”En todellakaan ollut kovin hyväntuulinen toisinaan – lienee paras tapa ilmaista asia.”  

Sen jälkeen Mags on ollut hiljaisen päättäväinen. ”Olen saavuttanut enemmän kuin odotin ja Parkinsonin tauti on ollut siinä melkein merkityksetön.  

”Tietenkin päivä ilman sitä olisi aika mukava kokea”, hän myöntää. ”Olen jäykempi kuin ennen – ennen hyppäsin portaiden yli, mutta nyt otan asiat hieman hitaammin ja tasaisemmin.  

”En myöskään nuku yhtä hyvin kuin ennen. Tosin monet tuntemani ihmiset eivät nuku kovin hyvin, joten se voi olla vain ikään liittyvä asia!  

”Perheeni on minulle valtava tuki ja minulla on ihania ystäviä, jotka olen saanut juoksuyhteisön kautta – kaikki ovat sellaisia ihmisiä, joita en tuntenut vielä 10 vuotta sitten.  

”Tavoitteeni on aina ollut pitää sairauteni hallinnassa. Minulle Parkinsonin tauti ei ole mikään este.”  

https://www.parkinsons.org.uk/information-and-support/your-magazine/stories/when-it-comes-parkinsons-there-are-no-barriers

https://www.nia.nih.gov/health/parkinsons-disease

https://www.nia.nih.gov/health/parkinsons-disease

https://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/parkinsons-disease/symptoms-causes/syc-20376055

Downin syndrooma päivä- 21. maaliskuuta 2023 

”Meidän kanssamme, ei meitä varten” 

Downin syndroomasta 

Downin oireyhtymä eli trisomia 21 on tila, jossa ihmisellä on ylimääräinen 21. kromosomi jokaisessa kehon solussa. 

Hyvin pienellä osalla Downin oireyhtymää sairastavista henkilöistä on ylimääräinen kopio kromosomi 21:stä vain rajatusti osassa kehon soluja, tätä tilaa kutsutaan mosaikismiksi.  

Noin 1 vauvalla 700/800:sta, on synnynäisesti Downin oireyhtymä. Se esiintyy orgaanisesti eikä sille ole löydetty tunnettua syytä, vaan sen ilmestyminen on satunnaista. Vaikka kaikenikäiset naiset voivat saada Downin syndrooma-lapsen, yksi tekijä, jonka tiedetään lisäävän riskiä, on äidin korkeampi ikä. 35-vuotiaat ja sitä vanhemmat naiset saavat todennäköisemmin Downin oireyhtymää sairastavan lapsen. 

Kromosomit ovat geenien ja tiedon ”paketteja”, jotka sijaitsevat jokaisessa kehon solussa. Ne kantavat tietoa DNA:ta, joka ohjaa sitä miltä näytät ja miten kehosi ja aivosi toimivat ja kehittyvät

Downin oireyhtymä aiheuttaa yleensä eriasteisia kognitiivisia ja fyysisiä haasteita ja niihin liittyviä lääketieteellisiä ongelmia, oireet ovat erilaisia jokaisella henkilöllä.  Henkilöillä joilla oireyhtymä on, haasteet voivat olla myös erilaisia eri elämänvaiheissa.  

Downin oireyhtymää sairastavilla henkilöillä on usein tyypilliset kasvonpiirteet, johon kuuluu kasvojen litteys, ylöspäin suuntautuvat silmäkulmat (ylöspäin suuntautuvat silmänhalkiot, pienet korvat, lyhyt kaula ja suusta ulos työntyvä kieli. Monilla on pienet kädet ja jalat ja kämmenten poikki on yksi poimu. Noin puolet sairastuneista lapsista syntyy sydänvian kanssa. 

Heidän puheensa ja kielensä kehittyy myöhemmin ja hitaammin kuin lapsilla, joilla ei ole Downin oireyhtymää. Lisäksi puhetta voi olla myös vaikea ymmärtää. 

Käyttäytymiseen liittyviin haasteisiin voi kuulua tarkkaavaisuusongelmia, pakko-oireista/pakko-oireista käyttäytymistä ja itsepäisyyttä tai kiukuttelua. Pienellä osalla Downin oireyhtymää sairastavista diagnosoidaan myös autismin kirjon häiriöiksi kutsuttuja kehityshäiriöitä, jotka vaikuttavat kommunikaatioon ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Lisäksi heidän ajattelukykynsä (kognitio) heikkenee usein asteittain iän myötä, yleensä noin 50 vuoden iästä alkaen. Downin oireyhtymään liittyy itse asiassa kohonnut riski sairastua Alzheimerin tautiin, muistisairauteen, joka johtaa muistin, arvostelukyvyn ja toimintakyvyn asteittaiseen heikkenemiseen. Noin puolet aikuisista, joilla on Downin oireyhtymä, sairastuu Alzheimerin tautiin. 

Maailman Downin syndrooma päivä – World Down Syndrome Day WDSD 

Maailman Downin syndroomapäivä (World Down Syndrome Day, WDSD) on maailmanlaajuinen tietoisuuspäivä, jota Yhdistyneet kansakunnat on viettänyt virallisesti vuodesta 2012 lähtien. WDSD-päivän päivämäärä, on kolmannen kuukauden 21. päivä ja se valittiin merkitsemään Downin oireyhtymän aiheuttavan 21. kromosomin triplaantumisen (trisomian) ainutlaatuisuutta. 

Tämänvuotisen kampanjan viesti ”kanssamme, ei puolestamme” on keskeinen vammaisuutta koskevan ihmisoikeuslähtöisen lähestymistavan kannalta. Kampanjan tavoitteena on päästä eroon vanhentuneesta vammaisuuden hyväntekeväisyysmallista, jossa ihmisiä kohdeltiin hyväntekeväisyyden kohteina, jotka ansaitsivat sääliä ja olivat riippuvaisia muiden tuesta. Tämän lähestymistavan mukaan vammaisilla on oikeus oikeudenmukaiseen kohteluun ja samoihin mahdollisuuksiin kuin kaikilla muillakin ja he työskentelevät yhdessä muiden kanssa parantaakseen elämäänsä. 

Yhdistyneiden Kansakuntien vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa, vaaditaan vammaisten henkilöiden täysipainoista ja tehokasta osallistumista, mutta monet järjestöt sulkevat edelleen Downin oireyhtymää sairastavat henkilöt työnsä ulkopuolelle. Näin he tekevät päätöksiä heitä varten, eivät heidän kanssaan. Downin syndroomaa sairastavia ihmisiä kohdellaan huonosti kaikkialla maailmassa. Heiltä evätään koulutus, hyvä terveydenhuolto, mahdollisuus tehdä työtä ja ansaita omaa rahaa, eikä heidän anneta päättää omasta elämästään: heidän ääntään ei kuulla! 

Siksi tämä järjestö pyrkii 21. maaliskuuta luomaan yhden ainoan ja koko maailman laajuisen viestin, jolla puolustetaan Downin syndroomaa sairastavien oikeuksia, osallisuutta ja hyvinvointia. 

Sukat rokkaa –kampanja 

Ihmiset ympäri maailmaa ovat vuodesta 2013 lähtien käyttäneet värikkäitä tai silmiinpistävän eriparisia sukkia lisätäkseen tietoisuutta maailman Downin syndrooma -päivästä 21. maaliskuuta. Teemapäivänä käytetään kahta erilaista sukkaa ihmisten ainutlaatuisuuden kunniaksi. Sukat valittiin, koska se on helppo tapa saada ihmiset osallistumaan. 

Haasteen tavoitteena on jakaa tietoisuutta Downin syndroomasta ja herättää keskustelua sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät tiedä tästä teemapäivästä ja kysyvät sukista. 

Downin syndroomaa sairastavien ihmisten hyväksyminen yhteiskunnassa ja heidän mahdollisuutensa osallistua mielekkäästi heidän elämäänsä vaikuttaviin päätöksentekokysymyksiin ei ole vieläkään itsestäänselvyys. Tiedon jakamisen ja henkilökohtaisen kokemuksen myönteisen esimerkin ansiosta jokainen meistä voi murtaa ennakkoluuloja, auttaa muita tulemaan tasa-arvoisiksi yhteiskunnan jäseniksi ja toteuttamaan unelmiaan – elämään täyttä elämää. 

Sinun tarvitsee vain pukea 21. maaliskuuta jalkaasi kaksi eriparisukkaa, ottaa kuva ja jakaa se sosiaalisessa mediassa hashtagilla #SockChallenge. 

Jaa kuva tai video Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja TikTokissa käyttämällä virallisia WDSD-hashtageja sosiaalisen median julkaisuissasi ja auta samalla jakamaan tietoa  Maailman Downin syndrooma -päivänä – #LotsOfSocks#WorldDownSyndromeDay #WithUsNotForUs #WDSD2023 #ShareTheJourney.  

Jos joku on kiinnostunut tutustumaan aiheeseen lisää. Lyhytelokuvassa ”chromosomes R us”,  Downin syndroomaa sairastavat näyttelijät selittävät, miten trisomia 21 syntyy.  

https://medlineplus.gov/genetics/condition/down-syndrome/#frequency

https://www.worlddownsyndromeday.org/what-is-down-syndrome

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/32029743/

https://medlineplus.gov/genetics/condition/down-syndrome/#description

https://sockschallenge.com

https://www.foxnews.com/lifestyle/world-down-syndrome-day-sock-tradition

https://www.awarenessdays.com/awareness-days-calendar/world-down-syndrome-day-2023/

Maailman AIDS-päivä 1.12.2022 

Ajanlaskun alusta alkaen, on ihmiskunta tahtonut uskoa valoisampaan huomiseen. Kaikkea mytologian taruista lentäviin autoihin ja kehittyneen lääketieteen tuomiin ihmeisiin pidetään edelleen mahdollisina. Kovasta tahdosta sekä uskosta huolimatta vuonna 1981 Yhdysvalloissa löydettyyn HI-viruksen aiheuttamaan immuunikatotautiin ei vieläkään ole kehitetty täysin parantavaa lääkehoitoa. 

Kansainvälistä AIDS-päivää on vietetty ensimmäistä kertaa jo vuonna 1988 maailman terveysjärjestö WHO:n toimesta. Vuosittain teemapäivänä pidetään joulukuun ensimmäistä päivää ja Suomessa teeman aiheena tänä vuonna on ”Tieto HIV:stä on ihmisoikeuskysymys”. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta hiv-tartunnasta ja aidsista sekä kampanjoida tartuntojen ennaltaehkäisystä ja hiv-positiivisten oikeuksien puolesta. Vuonna 2021 Suomessa on elänyt yli 3000 tartunnan saanutta, joista valtaosa on tietoisia tartunnastaan. Tietoisesti hiv-tartuntaa kantavilla 95 %:lla on käytössä yhdistelmälääkitys, jonka hoitovaste on erittäin korkea eli veren HI-viruspitoisuus on mittaamattoman pieni. 

Mitä ovat HIV ja AIDS 

HI-viruksen aiheuttama immuunikatotauti, joka tunnetaan myös nimellä HIV-infektio, on ollut ihmiskunnan tietoisuudessa nyt yli neljän vuosikymmenen ajan. Kyseinen immuunikatovirus tarttuu kantajasta saajaan joko suojaamattomassa yhdynnässä, veren välityksellä tai odottavan äidin raskauden tai synnytyksen aikana. Infektio on usein pitkään oireeton, mutta tartunnan jälkeisiä ensioireita voivat olla kuume, ihottuma, päänsärky, ripuli, lihaskipu sekä imusolmukkeiden muutokset. HI-virukselle on ominaista heikentää tartunnan kantajan puolustuskykyä alentaen täten immuunivastetta. Heikentyneen immuunivasteen merkkejä ovat laihtuminen, ripuli, yöhikoilu sekä toistuva herpes tai vyöruusu. 

Tiedottomuus tartunnasta sekä epäsäännöllinen sitoutuminen lääkehoitoon aiheuttavat tartunnan etenemisen AIDS-vaiheeseen. Kun elimistön puolustuskyky on erittäin heikentynyt, ihminen sairastuu opportunisti- eli pyrkyri-infektioihin, joiden aiheuttajat ovat epätavallisia. Tämän vuoksi infektiot voivat olla hyvin vaikeita, ja Suomessa niihin menehtyykin 0–2 ihmistä vuodessa. 

Kuinka ennaltaehkäisen tartunnan 

Yhdynnästä peräisin olevan tartunnan voi ehkäistä vain käyttämällä kondomia. Valtaosa verenvälityksellä tarttuneisiin infektioihin liittyy päihteiden käyttöön, jolloin jalustalle tulee nostaa pistovälineiden puhtauden tärkeys. Odottavien naisten lääkehoidolla estetään syntyvien lasten tartunnat.  Mikäli saat HIV-tartunnan, on siihen kuitenkin olemassa elinikäinen yhdistelmälääkehoito. Yhdistelmälääkehoidolla tarkoitetaan, että se sisältää 2–3 eri lääkeainetta. HIV-positiivisen säännöllinen ja toimiva HIV-lääkitys estää viruksen tarttumisen eteenpäin. 

Mikäli epäilet HIV- tai muuta sukupuolitartuntaa 

Tartunta voi olla oireeton, joten näytteen ottamisesta vastaavan tahon puoleen tulee kääntyä pikimmiten. Olisi suositeltavaa hakeutua näytteenottoon, mikäli olet ollut osana miesten välistä yhdyntää TAI suojaamattomassa seksikontaktissa joko uuden tai tilapäisen kumppanin kanssa, jolla on todettu sukupuolitartunta tai sen epäily. Tarvittava HIV-näyte otetaan 3–4 viikon kuluttua mahdollisesta tartunnasta ja negatiivinen näyte tulee varmistaa 3 kuukauden kuluttua. Lisätietoa Omaolon oirearvio- sivustolta. 

Kirjoittanut sairaanhoitajaopiskelija Joanna Sainio  

Lähteet ja lisätiedot 

https://www.maailmanaidspaiva.com/mika-on-maailman-aids-paiva/

https://www.omaolo.fi/palvelut/oirearviot/42

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01190

https://www.ykliitto.fi/tapahtumat/yk-paivat/maailman-aids-paiva

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/11/30/kun-aids-tuli-suomeen

Nenäpäivä

Nenäpäivä on Nenäpäivä-säätiön (entinen Ylen Hyvä Säätiön) järjestämä hyväntekeväisyyskampanja, joka kutsuu suomalaiset auttamaan maailman kaikkein heikoimmassa asemassa olevia lapsia. Nenäpäivän slogan on ”Hauska auttaa”, ja huumori sekä viihde ovat keskeistä kampanjassa.  

Nenäpäivää on järjestetty Suomessa joka syksy loka–marraskuussa vuodesta 2007 lähtien. Muutaman viikon mittainen kampanja huipentuu marraskuussa vietettävään varsinaiseen Nenäpäivään suorina lähetyksinä Ylen kanavilla.  

Nenäpäivän tarkoituksena on edistää maailman lasten mahdollisuuksia hyvään ja turvattuun elämään. Nenäpäivän lahjoitusten avulla yhä useampi lapsi pääsee kouluun, saa riittävästi ravintoa, rokotetaan tappavien tautien ehkäisemiseksi ja kasvaa turvallisemmassa ympäristössä. 

Työllä saadaan aikaan kestäviä tuloksia, joista hyötyvät lasten perheiden lisäksi ympäröivät yhteisöt. Nenäpäivä ja järjestöt auttavat vuosittain tuhansia lapsia Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Tähän mennessä esimerkiksi yli miljoonaa lasta on tuettu koulutiellä ja yli kahden miljoonan ihmisen terveyttä on edistetty. 

Yle tukee nenäpäivää toiminnallaan 

Nenäpäivänä Ylellä nähdään koko illan mittainen suora TV-lähetys, jossa joukko julkisuuden henkilöitä, artisteja, koomikoita ja näyttelijöitä kannustaa kotikatsomoita osallistumaan hyvän tekemiseen ja lahjoittamaan. Nenäpäivän lähetyksessä nähdään tositarinoita maailmalta Nenäpäivän kehitysyhteistyökohteista, live-musiikkiesityksiä ja sketsejä. Illan aikana seurataan, kuinka suureksi Nenäpäivän keräystuotto kasvaa. Tänä vuonna nenäpäivä on perjantaina 11. Marraskuuta.  

Nenäpäivää pyörittää Ylen Hyvä Säätiö, jonka perustivat vuonna 2004 Suomen Punainen Risti, Kirkon Ulkomaanapu ja Suomen UNICEF. Mukana on myös kuusi muuta järjestöä ja Yle, joka tukee keräystä omalla toiminnallaan. Säätiö kerää varoja maailman köyhimpien lasten hyväksi. 

https://nenapaiva.fi/

Kirjoittaja: Iida Länsiharju

Selkäviikko

Kirjoittaja sairaanhoitajaopiskelija Iida Länsiharju

Selkäviikkoa vietetään vuosittain lokakuussa viikolla, joka on maailman selkäpäivän 16.10 yhteydessä eli tänä vuonna 10.-16.10.22. Selkäviikon teemana on tällä kertaa Every Spine Counts -Jokaisen selällä on merkitystä. Selkäviikolla tärkeää on selän hyvinvointiin vaikuttavat tekijät ja ihmisten rohkaisu pitämään parempaa huolta omista selistään. Se tarkoittaa aktiivista arkea ja terveellisistä elintavoista huolehtimista.  

Kaikille avoimia ja maksuttomia tapahtumia järjestää eri puolilla maata paikalliset selkäyhdistykset, kuten yleisöluentoja ja liikuntalajikokeiluja. Selkäviikko on kansanterveysjärjestö ja selän hyvinvoinnin asiantuntija. Liitto kannustaa jokaista omassa arjessaan edistämään selän hyvinvointia liikkuen ja muilla terveellisillä elämäntapavalinnoilla.  

Selkäviikkoon voi myös osallistua sosiaalisessa mediassa. Jakamalla oman kuvan tai tarinan ja kertomalla miten huolehtii oman selän hyvinvoinnista.  

Kahdeksan kymmenestä aikuisesta tuntee selkäkipuja elämänsä aikana.  

Monella on useita selkäkipujaksoja. Useimmat kuitenkin pystyvät normaaleihin harrastuksiinsa ja työhönsä vähäisin oirein tai täysin oireettomana. Työtä häiritsevä alaselkäkipu on myös hyvin yleinen sairauspoissaolon syy. 

Selkäkivun syitä voivat olla esimerkiksi: 

  • Kaikista selkäkiputapauksista 90 % luokitellaan epäspesifiksi, jolloin kipu johtuu tarkentumattomasta syystä. Vain 5-10 % alaselkäkipuisista on jokin spesifi selkäsairaus tai hermojuuriongelma. 
  • Noidannuoli 
  • Iskias eli lonkkahermosärky 
  • Spinaalistenoosi eli lannerangan ydinkanavan tai hermojuurikanavan ahtauma 

7 vinkkiä selän hyvinvoinnin tueksi                                                                                                    

  1. Liiku säännöllisesti. Säännöllinen ja monipuolinen liikunta edistää selän hyvinvointia ja ehkäisee selkäoireita. 
  1. Käytä kehoa ja pysy aktiivisena. Pienetkin arkiset askareet tekevät hyvää selälle. Silloinkin kun selkä oireilee, kannattaa liikkua kivusta huolimatta. 
  1. Tauota paikallaanoloa. Lyhyetkin tauot ovat hyödyllisiä. Liikuskele tai tee vaikka tauko jumppa, joita löytyy netistä. 
  1. Syö terveellisesti. Ylipaino on yksi selkäkivun riskitekijöistä. 
  1. Nuku riittävästi. Unihäiriöt voivat aiheuttaa tai pahentaa selkäkipuja. 
  1. Rentoudu. Henkinen kuormitus voi aiheuttaa lisääntyneen lihasjännityksen seurauksena erilaisia kiputiloja. Rentoutuminen laukaisee lihasjännitystä, lievittää kiputilan aiheuttamaa stressiä ja vähentää kipuja. Kokeile rentoutumisharjoituksia.  
  1. Liity selkäyhdistyksen jäseneksi. Paikalliset selkäyhdistykset tarjoavat tietoa, vertaistukea ja liikuntamahdollisuuksia. 

Lähteet ja lisätietoa:

https://selkakanava.fi/selkaliitto/selkaviikko

https://www.epressi.com/tiedotteet/terveys/nain-tuet-selkasi-hyvinvointia-selkaviikko-11.-17.10..html

Aivoverenkiertohäiriön sattuessa jokainen minuutti on kallisarvoinen

Kirjoittajat: Sairaanhoitajaopiskelijat Roosa Erkkilä, Minttu Marila & Jutta Hautamäki

Maailman AVH-päivänä 29.10 kiinnitetään huomiota aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen.  Maailman AVH-järjestö (World Stroke Organization, WSO), sekä Aivoliitto ry haluavat vaikuttaa siihen, että yhä harvempi sairastaisi aivoverenkiertohäiriön ja kaikki AVH:n sairastaneet olisivat ammattitaitoisen ja laadukkaan hoidon piirissä. Aivoverenkiertohäiriön sairastaa vuosittain noin 25 000 suomalaista.   

’’Tänä vuonna HUS Neurokeskus ja Suomen Neurologisen Yhdistyksen AVH-jaosto järjestävät erityisesti nuorille aikuisille suunnatun some-kampanjan. Kampanjan tavoitteena on lisätä tietoisuutta siitä, että aivoverenkiertohäiriöön voi sairastua minkä ikäisenä tahansa ja on elintärkeää tunnistaa aivoverenkiertohäiriön oireet ja hälyttää välittömästi apua, sillä aivoverenkiertohäiriön sattuessa jokainen minuutti on kallisarvoinen. Kampanjaan valitut 16 somevaikuttajaa jakavat viikon aikana tietoa ja tarinoita aivoverenkiertohäiriöistä. Kampanjasivuilla Terveyskylän Aivotalossa voi osallistua AVH-tietovisaan, johon osallistuvien kesken arvotaan palkintoina mm. Oura -sormuksia, aktiivisuusrannekkeita ja Storytellin lahjakortteja. Kampanjasivuilta (opens in new window, links to another website) löytyy myös kokemuskertomuksia nuorena AVH:n sairastaneilta sekä tietoa aivoverenkiertohäiriöistä, niiden oireista ja miten toimia, jos tunnistaa oireita itsellä tai muilla. Kampanjan tukijoina ovat toimineet HUS Neurocenter ja Suomen Neurologisen Yhdistyksen lisäksi Pfizer, Boehringer Ingelheim, Abbott, Storytel ja Polar.’’ https://www.hus.fi/maailman-aivoverenkiertohairio-avh-paivaa-vietetaan-29-lokakuuta

(kuva: word kuvapankki)

Mikä on aivoverenkiertohäiriö?

AVH aiheuttaa aivojen toimintahäiriön, josta seuraa esimerkiksi kielellisiä ja motorisia vaikeuksia. Aivojen toimintahäiriön voi aiheuttaa myös aivovamma, aivokasvain tai aivotulehdus. AVH:n aiheuttama kudosvaurio vaikuttaa monin tavoin sairastuneen toimintakykyyn. Seuraukset ovat yksilöllisiä ja riippuvat vaurioituneen alueen sijainnista ja laajuudesta. AVH voi tuottaa joko pysyviä tai ohimeneviä kehon halvausoireita, tuntopuutoksia, häiriöitä kielellisissä toiminnoissa sekä muussa henkisessä suoriutumisessa. AVH-potilaista joka toiselle jää pysyvä haitta ja puolelle heistä vaikea-asteinen haitta. Joka neljäs toipuu täysin oireettomaksi, yli puolet omatoimisiksi ja joka seitsemäs tarvitsee laitoshoitoa.

Aivoverisuonitukos eli aivoinfarkti

Aivoinfarkti on sairaus, jossa äkillisesti tukkeutuneen valtimon alueella aivokudos jää ilman verenkiertoa ja happea. Tästä johtuen paikallinen osa aivokudoksesta menee pysyvään kuolioon. Tukkeuma johtuu usein verihyytymästä ahtautuneessa valtimossa. Aivoinfarktin oireita ovat: raajojen toimintahäiriö tai puutuminen yleensä ainoastaan toispuoleisesti, halvausoireet, puheentuoton hankaluus tai puheen sekavuus, erilaiset näköhäiriöt ja huimaus.

Aivoverenvuoto

Aivoverenvuodossa valtimosuoni repeää, jolloin veri vuotaa joko aivoaineisiin tai lukinkalvon alaiseen tilaan. SAV:n eli lukinkalvonalaisen aivoverenvuodon aiheuttaa useimmiten aivojen pinnalla olevan valtimon synnynnäisen pullistuman repeäminen. Aivoverenvuodossa halvausoireet kehittyvät yleensä hieman hitaammin kuin aivoinfarktissa. Vuodon koosta ja sijainnista riippuen oireet vaihtelet lievistä vaikeisiin. Vuodon alkuvaiheessa päänsärkyä esiintyy usein, muttei aina.

TIA-kohtaus eli ohimenevä aivoverenkiertohäiriö

Ohimenevässä aivoverenkiertohäiriössä eli TIAssa (Transient Ischemic Attack) menevät oireet ohitse viimeistään 24 tunnin kuluessa. Useimmiten TIA-oire väistyy jo tunnin sisällä. Useimmiten ensimmäinen TIA-kohtaus on hyvä varoitusmerkki, jolloin kannattaa nopeasti pureutua sen taustalla oleviin riskitekijöihin ja näin toivottavasti pystytään estämään varsinaisen aivohalvauksen ilmaantuminen. Tilanne ei kuitenkaan ole viaton, vaikka oireet väistyisivätkin, sillä melkein yhdellä kymmenestä potilaasta ilmenee viikon sisällä TIA-oireista aivohalvaus.

TIA:n oireet riippuvat usein siitä, mihin aivojen valtimoon verenkiertohäiriö kehittyy. Oireisiin ei liity päänsärkyä, eikä kipuja ja ne alkavat yleensä täysin yllättäen ja äkisti. Yleisimpiä ohimeneviä oireita ovat mm. ohimenevä toisen puolen ylä- tai alaraajan heikkous, toisen kasvopuoliskon halvausoire (esim. suupieli roikkuu), vaikeus ymmärtää puhetta tai puhua, toisen silmän näön hämärtyminen, vaikeus muodostaa sanoja, nielemisvaikeus, tai huimaus, johon liittyy kahtena näkeminen. Huomioitavaa on, että pelkkä äkillinen huimaus ei viittaa verenkiertohäiriöön.

(kuva: PixaBay)

Kenellä voi olla riski sairastua?

Aivoverenkiertohäiriöiden riskitekijät ovat suurelta osin samankaltaisia kuin sydän- ja verisuoniperäisissä sairauksissa. Riski sairastua kaksinkertaistuu 55 ikävuoden jälkeen jokaista seuraavaa vuosikymmentä kohti. Mitä useampi riskitekijä henkilöllä on, sitä suurempi riski hänellä on sairastua aivoverenkiertohäiriöihin. Osa riskitekijöistä on kuitenkin sellaisia, että niihin ei pysty itse vaikuttamaan, esimerkiksi perinnölliset tekijät, ikä ja miessukupuoli. Kuitenkin suuri osa riskitekijöistä on hoidettavissa ja ennaltaehkäistävissä. Tärkeää on kiinnittää huomiota terveellisiin elämäntapoihin sekä hoitaa hyvin sairauksia, jotka lisäävät riskiä. Aivoverenkiertohäiriöiden riskitekijöihin on liitetty muun muassa kohonnut verenpaine, diabetes sekä sydän- ja verisuonisairaudet. Tupakoinnilla, runsaalla alkoholinkäytöllä ja vähäisellä liikunnalla on myös todettu olevan yhteys aivoverenkierohäiriöihin.

Aivoverenkiertohäiriöissä ennaltaehkäisy on suuressa osassa, sillä se pienentää riskiä sairastua aivoverenkiertohäiriöihin sekä ehkäisee niiden uusiutumista. Riskitekijät tulee kartoittaa ja hoitaa. Joitakin sairauksia hoidetaan lääkityksillä, mutta myös omilla elämäntavoilla pystyy pienentämään riskiä. Terveellisiin elämäntapoihin sisältyy säännöllinen liikunnan harrastaminen sekä ravinteikkaan ruoan syöminen. Ravintoon tulisi sisällyttää paljon kasviksia, marjoja, hedelmiä, täysjyväviljaa sekä kalaa ja hyviä rasvoja. Tupakoinnin lopettaminen ja alkoholin kohtuukäyttö ovat myös myönteisiä tekijöitä. Älä kuitenkaan pyri muuttamaan kaikkea kerralla vaan tee pieniä, kestäviä muutoksia arkeesi.

Lähteet ja lisätietoa;

https://www.aivoliitto.fi/ajankohtaista/maailman-avh-paiva-29.10/

https://www.aivoliitto.fi/aivoverenkiertohairio/faktat/#a1a5514f

https://www.aivoliitto.fi/aivoverenkiertohairio/sairastumisen-jalkeen/sairastunko-uudelleen/#694bb1b4

https://www.hus.fi/maailman-aivoverenkiertohairio-avh-paivaa-vietetaan-29-lokakuuta

https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Hoitoohjeet/Aivoverenkiertohairiopotilaan_ohjaus/Aivoverenkiertohairioiden_yleisimmat_ris(76709)

https://www.terveystalo.com/fi/tietopaketit/aivoinfarkti-ja-aivoverenvuoto/#Aivoinfarkti

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00591

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00001

Luustoviikko tuo mukanaan tärkeää tietoa osteoporoosista

Kirjoittajat: Sairaanhoitajaopiskelijat Roosa Erkkilä, Minttu Marila & Jutta Hautamäki

Viime viikolla 17.10-23.10.2022 vietettiin luustoviikkoa ja se sijoittuu joka vuosi lokakuulle. Tämän vuoden luustoviikon teemana on “Tartu toimeen – valinnoillasi on väliä”. Viikon tarkoituksena on edistää osteoporoosin tunnistamista sekä tukea luustoterveyden edistämistä ja osteoporoosin omahoitoa. Tänä vuonna Luustoviikolla tuodaan esille erityisesti ravinnon ja liikkumisen vaikutukset luuston terveyteen. Luustoviikkoon kuuluu kansainvälinen osteoporoosipäivä sekä valkoisen paidan päivä.

Joka vuosi vietetään Maailman Osteoporoosipäivää (MOP) lokakuun 20. päivä. Tällä kiinnitetään huomiota osteoporoosin ehkäisyyn, diagnosointiin ja hoitoon, sekä metaboliseen luun sairauteen. Osteoporoottiset luun murtumat ovat vakavasti otettava asia. Erityisesti lonkka- ja nikamamurtuvat johtavat usein useamman murtuman kierteeseen, joka voi aiheuttaa kroonista kipua, liikkumattomuutta ja pysyvää vammaa. Maailman Osteoporoosisäätiö on järjestänyt maailmanlaajuisen kampanjan vuodesta 1997 lähtien.

Mitä osteoporoosi siis tarkoittaa?

”Osteoporoosissa luun mineraalimäärä on vähentynyt ja luun rakenne muuttunut siten, että luun lujuus heikkenee. Tällöin luu voi murtua vähäisestä vammasta.

Luukudos ”elää” kokoa ajan, vanhaa luuta hajoaa ja uutta syntyy tilalle. Kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti luuta syntyy enemmän kuin hajoaa, joten luun lujuus lisääntyy. Sen jälkeen luuta hajoaa enemmän kuin syntyy, jolloin ikääntyessä luun lujuus hiljalleen heikkenee. Osteoporoosi on naisilla selvästi yleisempi kuin miehillä.

Kuka voi sairastua?

Vaikka osteoporoosi on yleisintä ikääntyneillä, voi osteoporoosia esiintyä, myös kaikenikäisillä naisilla ja miehillä. Suurin riski sairastua osteoporoosiin on vaihdevuodet ohittaneilla naisilla, koska estrogeenituotannon hiipuminen vaihdevuosi-iässä kiihdyttää luumassan menetystä. Miehillä luumassa pienenee hitaammin. Osteoporoosi voidaan jaotella primaariin ja sekundaariseen osteoporoosiin.

Primaari osteoporoosi (ei yhtä selvää syytä)

  • Vaihdevuosien jälkeinen osteoporoosi
  • Ikääntymisen myötä syntyvä osteoporoosi
  • Perinnöllinen alttius

Sekundaari osteoporoosi (osoitettavissa jokin selvä syy)

  • Sairaus esim. hormonihäiriö, keliakia, reuma, kilpirauhasen sairaus ja diabetes
  • Lääkitys esim. pitkäaikainen kortisonihoito ja syöpähoidot

Lähteet ja lisätietoa:

https://www.suomenosteoporoosiyhdistys.fi/rakasta-luitasi-turvaa-tulevaisuutesi/

https://luustoliitto.fi/luustoliitto/luustoviikko/

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00053

https://luustoliitto.fi/osteoporoosi/mita-osteoporoosi-on/