Fitnessurheilijoiden omia kokemuksia
Alla näette toisen haastateltavamme omia kokemuksia ja ajatuksia lajista.
Saara, 23 v., Team Step2Fit, Bodyfitness
Toisena haastattelimme Saaraa. Hän on 23-vuotias ja edustaa Team Step2Fit tiimiä. Hänen lajinsa on Bodyfitness (Body fitneksessä tavoitellaan suurempaa lihasmassaa kuin bikinifitneksessä). Ennen fitnesstä Saara on pelannut 11-vuotta ringetteä F-junioreista aina SM-tasolle saakka. Ringeten lisäksi hän ehti pelata myös muutaman vuoden jääkiekkoa. Hän on aloittanut fitness-kisavalmennuksen 2022 tammikuussa, mutta on käynyt salilla jo vuodesta 2017 alkaen.
”Päädyin itse fitneksen pariin kuntosalin kautta ja kun seurasin lajissa kisaavia ihmisiä somessa. Lisäksi meidän kuntosalilla kävi kaksi muuta kisaajaa, niin heidän kauttaan innostuin lajista. Toki tässä vaiheessa olin itse käynyt salilla jo 4-5vuotta.”
Saaralla on alkanut nyt off-kausi pitkän, 1,5-vuoden kisaprepin jälkeen. Saara kisasi siis kolme kisakautta putkeen, preppi alkoi 2022 marraskuussa ja jatkui monen yllätyksen kautta huhtikuuhun 2024 saakka. Preppien välissä on ollut kuitenkin muutama vapaasyöntijakso, jotka ovat yleensä kestäneet 3-6 viikkoa. Tällä hetkellä hänen treeninsä koostuvat 4 salitreenistä, joiden ympärillä on muutama aerobinen harjoitus. Salitreenit ovat jaettu lajinomaisesti 1 jalkatreeniin ja loput 3 treeniä ovat yläkropalle.
”Kisoja mulla on takana kuusi kappaletta, joista yhdet ovat MM-kisat! Kokemuksena ensimmäiset kisat olivat vaan kosketus ja katselmus lajiin, ei mitään odotuksia, eikä tietoa siitä, millainen se lavakokemus on. Tokat ja kolmannet kisat sitten jännitti taas ihan eri tavalla, kun laji vaihtui wellnessistä bodyfitnekseen. MM-kisat puolestaan ihan sanomattakin jännitti ihan eri tavalla, kun kyseessä kv-kisat. Kokemuksena MM-kisat olivat kuitenkin todella hieno ja unohtumaton.”
Saara kertoo, että viimeisin kisakausi ja sen kisat olivat itselle ainakin henkisesti raskaimmat. “Kisapreppi, joka jatkuu näin pitkälle, on kropalle tosi raskas, mutta samalla myös mielelle. Silti en hetkeäkään kadu, että jatkettiin näinkin pitkälle. Kisapreppi on sellaista aikaa, jossa oppii tuntemaan itseään ja omaa kehoaan ihan super hyvin, joka on puolestaan tulevaisuuden kannalta tosi tärkeetä.”
Hän kertoo, että itse kisakokemukset ovat olleet yleisesti ottaen kuitenkin joka kerta positiivisia.
“Nautin lavalla olosta, mutta mulle isompi asia on se matka, jonka tekee sinne lavalle. Itsensä voittaminen ja haastaminen päivittäin on mulle tosi tärkeetä ja motivoivaa. Kovat punttireenit ja niissä kehittyminen on kuitenkin mulle se tärkein asia. Fitnesstä en harrasta sen takia, et pääsisin nättinä pyörähtämään lavalle arvioitavaksi, vaan harrastan sitä siksi et rakastan käydä punttiksella ja haastaa itteeni joka päivä, kisaaminen on sit vaan kirsikka kakun päälle! Ja lähtökohtasesti sen pitäis olla jokasen fitnessurheilijan motiivi harrastaa tätä lajia.”
Fitness harrastuksena vie paljon rahaa, eikä Saara ole halunnut vuositasolla laskea omia tulojansa, mutta antoi esimerkkejä, kuinka paljon rahaa mahdollisesti tiettyihin asioihin voi mennä. Hän toteaa, että rahanmenoon voi kuitenkin itse osittain vaikuttaa.
”Olen aina yrittänyt mennä halvimman mukaan. Itse valmennusmaksuihin ei oikeastaan voi vaikuttaa, koska valmentajaa ei valita hinnan perusteella ja siihen kannattaa panostaa. 180-250€/kk on mun valmennusmaksut pyörineet, kun oon ollut kahdella eri valmentajalla. Kisa-asut olen ostanut aina käytettynä, ne on maksanut 200-450€/kpl. Kisakengät oli 90 €, jotka toki ostin uutena! Käytettynä olisin saanut varmaan halvemmalla. Salikortti on 50 €/kk ja ruokaan menee prepillä varmaan sellainen 200-300€/kk, mutta nämä ostaisin silti vaikken kisaisikaan. Ruokaan saattaa mennä jopa vähän enemmän rahaa. Kilpailijalisenssi on vuodessa 250 € ja kisamaksut kisoista riippuen ovat nykyään 100-150€/kisa. Kisoihin kaikki meikit ja hiukset olen usein tehnyt itse, mutta näihin saa helposti menemään satasia per kisa. Kisaväri palveluna on 130 €/kisa, mutta jos tekee itse, niin hinta huitelee siinä 50 € paikkeilla, koska samoista väreistä riittää moneen kisaan.”
“Majoitukset ja liikkumiskustannukset ovat ihan siitä kiinni et, missä päin asuu ja ottaako Airbnb:n vai hotellin! Itse suosin kisareissuilla Airbnb:n asuntoja, koska ne tuntuvat enemmän kodilta ja niistä löytyy aina keittiö ja sellainen oma rauha! Ne ovat myös halvempia. Jos päättää lähteä kv-kisoihin, niin kaikki lennot/laivat ovat kalliita. Kuvia kisoista ei ole pakko ottaa, mutta näihin on mulla mennyt 50-130€/kisa. Tulee tietty kaikkia ”piilokuluja”, kun pitää viimeistelyviikolle ja kisaviikonlopulle ostaa mm. karkkia, viiniä, elmukelmua (wc-pöntön suojaus kisavärin vuoksi) yms., mitä sit ikinä tarvitsetkaan, jos kotoa ei löydy.”
Ennen kisavalmennukseen siirtymistä Saara oli käynyt salilla n. 5-vuotta. Kisasuunnitelmat lyötiin lukkoon lähes heti valmennuksen alettua. Off-kautta kesti noin yhdeksän kuukauden ajan ennen ensimmäistä kisadieettiä.
”Prepillä tulee aina jotain pieniä sairastumisia, mutta muuten kaikki sujunut hyvin, paitsi viimeisimmän prepin kohdalla. Kolme kuukautta ennen kisoja mulla repesi nilkasta nivelsiteitä ja olin kaksi kuukautta treenaamatta jalkoja kunnolla ja kovaa sekä yhden kuukauden tekemättä mitään cardiota tai lenkkiä. Poseeraaminen oli hyvin hankalaa yhdellä korolla ja rikkinäisellä jalalla, mutta silti jotenkin sain sen onnistumaan. Viime prepin alkuvaiheessa tuli ero ja muutto, jotka sitten henkistä puolta vähän horjuttivat, mutta loppupeleissä näihin vastoinkäymisiin nähden preppi meni tosi hyvin.”
Saara kertoo, että kilpaurheilijana jokaista valintaa pitää miettiä, jotta se tukisi omaa jaksamista. Kaikella on vaikutusta siihen, miten omaa arkea jaksaa pyörittää. Syömisrytmi, nukkuminen, treenaaminen, aerobiset treenit ja poseeraamiset pitää pystyä sijoittamaan arjen sekaan niin, että jaksaa. Kilpaurheilijana monesti muu ”ylimääräinen”, kuten sosiaalinen elämä joutuu vähän väistymään, mikä on harmillista, mutta kilpaurheilijana ”vapaa-aikaa” ei juuri ole.
”Treenimuotoihin pystyy itse vaikuttamaan valmentajasta riippuen. Valmentajan kanssa on mahdollista tehdä just sulle sopivat treenit. Pitää kuitenkin muistaa se, että jos haluaa kehittyä, niin pitää mennä omien mukavuusalueiden ulkopuolelle ja tehdä myös sellaisia juttuja, jotka ei välttämättä ole niitä kivoimpia.”
Saara kertoo, että dieetillä hänen ehdoton lempiruokansa on kana- ja riisi sekä parsakaali. Aamuisin ja iltaisin hän tykkää syödä puuroa. Off- kaudella hän ei söisi kyseisiä ruokia yhtä pelkistettyinä kuin dieetillä. Kisadieetillä jokaisella on myös jokin oma ”herkku”, jota tykkää syödä, mikä ei siis välttämättä kisakauden ulkopuolella toimi herkkuna.
”Viime prepillä herkku oli suolakurkut ja tomaatit, sitä edellisellä hapankaali ja punajuuri. Myönnän itselleni sellaisia herkutteluita prepillä, mutta nämä kaikki menee makrojen mukaan! Eli jos haluan herkkuja, nii sitten pitää nipistää se ruoasta pois se, mikä menee niiden herkkujen makroihin. Muutenkin, kun on nälkäinen, nii silloin ei kyllä halua vaihtaa esimerkiksi 40 grammaa puuroa yhteen jäätelöön. Ekana kisojen jälkeen käytiin raflassa syömässä ihan perus meksikolaista, joka on minulle sellainen prepin lopetusperinne. Mutta eka asia, mitä laitan heti lavasuorituksen jälkeen suuhun on kuitenkin vesi ja banaani.”
Fitneksestä huonoja puolia löytyy, mutta niitähän löytyy aina riippumatta urheilulajista etenkin, jos kilpaillaan huipulla. Saara kertoo, että mahdollisia riskejä, joita fitness voi aiheuttaa ovat muun muassa syömishäiriöt, kehonkuvamuutokset, itsetunto-ongelmat sekä hormonitoimintaan ja palautumiseen liittyvät terveysriskit.
”Tämä on arvostelulaji, jossa sun kehoa arvostellaan ja verrataan muihin. Jos ei kisat menekään niin kuin olisit halunnut tai olettanut, nii se saattaa tuntua oikeasti tosi pahalta ja silloin alkaa käymään kaikkia ajatuksia läpi, siitä miten sä olet huonompi kuin joku muu. Varsinkin ihmiset, jotka on yhtä itsekriittisiä kuin minä, niin se oikeasti iskee ihan eri tavalla. Mutta näistä kaikista huonoista puolista kannattaa keskustella sen valmentajan kanssa.”
Lukuun ottamatta aikaisemmin mainittua loukkaantumista, on Saaralla mennyt kaikki aina hyvin ilman suurempia vastoinkäymisiä. Tällä hetkellä hänellä on tavoitteena kehittyä niin paljon kuin pystyy sekä saada kovia ja kehittäviä treenejä alle ja nauttia ennen kaikkea off-kaudesta. ”Seuraavat kisat on lyöty jo lukkoon niin niitä kohti mennään!”
Fitneksen rinnalla Saara tekee töitä vartijana ja työvuorot ovat yleensä 12 tuntia. Hän kertoo, että fitness lajina on välillä vaikea sovittaa tällaisten työvuorojen rinnalle. Hän kertoo myös, että vapaa päivinä useimmiten jaksaa hyvin käydä treenaamassa, mutta työpäivät ovat usein sen verran kuormittavia, että treenaamaan on vaikea lähteä.
”Varsinkin jos tulee pitkiä työputkia, että käy vain kotona nukkumassa päivien välissä, niin sellaisten jälkeen vaatii kyllä vähän enemmän palautumista, eikä ne treenit ole aina mitään parhaimpia. Sit puhumattakaan meidän yövuoroista, niistä ei varmaan tarvitse edes mainita.”
Kiitos Saaralle ja Riialle haastatteluun osallistumisesta!
Ideointi, kirjoitus ja suunnittelu: Sarianna Virtanen, Suvi Rantala & Heini Lehtiranta