Tänään vietetään Lapsen oikeuksien päivää!
Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää (eng. World Children’s Day) on vietetty jo 70-vuotta ja sen tarkoituksena on ollut edistää lasten asemaa ja hyvinvointia kaikkialla maailmassa. Lasten oikeuksien päivää on vietetty vuodesta 1954 lähtien, kun YK:n yleiskokouksessa ensimmäisen kerran suositeltiin kaikille maailman valtioille vietettäväksi lasten päivää. Virallisena lasten oikeuksien päivänä pidetään 20. marraskuuta, sillä tuona päivänä vuonna 1959 YK:n yleiskokous hyväksyi lapsen oikeuksien julistuksen. Kuitenkin vasta 30 vuotta myöhemmin vuonna 1989, hyväksyttiin lapsen oikeuksien sopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 1991. Lapsen oikeuksien sopimus onkin maailman laajimmin hyväksytty YK:n ihmisoikeussopimus. Voit lukea lisää tietoa Lapsen oikeuksien sopimuksesta täältä: https://www.unicef.fi/tyomme/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-sopimus/lapsen-oikeuksien-sopimus-tiivistettyna/
Tällä viikolla (17.11.-23.11.2025) olemme viettäneet myös Lapsen oikeuksien viikkoa, jonka tavoitteena on lisätä erityisesti lasten ja nuorten parissa YK:n lasten oikeuksien sopimuksen tuttuutta. Tämän vuoden teemana on: ”Jokaisella lapsella on oikeus kuulua”. Lapset ovat aikuisten tavoin yhteiskunnan jäseniä. Siksi myös heidän ajatuksensa, näkemyksensä ja äänensä ovat yhtä tärkeitä. Lapsilta voikin oppia paljon elämästä ja ihmisyydestä.
Mitä lapsen oikeudet ovat?
Lapsen oikeudet ovat lasten ihmisoikeuksia. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa taataan kaikille lapsille oikeus suojeluun, osallisuuteen ja mahdollisuuteen elää hyvää ja onnellista elämää. Sopimukseen on asetettu jokaiselle valtiolle vastuu huolehtia lapsen oikeuksien tuntemisesta ja sopimuksen noudattamisesta. Noudattamista valvookin YK:n lapsen oikeuksien komitea. Erillisen lapsen oikeuksien sopimuksen tarkoituksena on vahvistaa lapsen ihmisoikeuksia, koska he tarvitsevat enemmän suojelua ja tukea oikeuksiensa toteuttamiseksi.
Lapsen oikeuksien sopimuksessa esitetään 4 yleisperiaatetta ja ne voidaan jakaa 1) syrjinnän kieltoon, 2) lapsen edun ensisijaisuuteen, 3) lapsen oikeuteen elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen sekä 4) lapsen näkemyksen kunnioittamiseen. Yleisperiaatteiden tarkoituksena on varmistaa, että kaikkia lapsia kohdellaan yhdenvertaisesti ilman syrjintää ja lasten asioissa ratkaisut tehdään heidän etunsa mukaan. Jokaiselle lapselle täytyy taata myös oikeus elämään ja turvalliseen kasvuun. Lisäksi on tärkeää, että heidän mielipiteitänsä kuunnellaan ja kunnioitetaan heidän ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti.
Lasten oikeudet eivät kuitenkaan aina ole olleet itsestään selviä. Käsitykset lapsuudesta, lapsen kehityksestä, oikeuksista ja yhteiskunnallisesta asemasta ovat muuttuneet historian aikana paljon ja onneksi parempaan suuntaan. Myönteisistä muutoksista huolimatta on kuitenkin tiedostettava, että lapsen oikeudet eivät toteudu kaikkialla maailmassa täydellisesti esimerkiksi sotien, eriarvoisuuden, sorron ja lapsiavioliittojen vuoksi. Vaikka edellä mainitut teemat eivät koskettaisi juuri sinun tai läheisesi elämää, monelle ne ovat tavallista arkipäivää. Lapsen oikeuksista puhuminen on edelleen ajankohtainen aihe.
Tämän vuoksi olemmekin koonneet sinulle tietoa lapsen oikeuksista, lapsen asemasta Suomen historiassa sekä erilaisista keinoista puhua lapsille heidän omista oikeuksistaan, jotta sinäkin voit pienin teoin lisätä tietoisuutta sekä edistää lasten hyvinvointia ja yhteiskunnallista asemaa!
Lasten asema ja oikeudet Suomessa
Lasten asema ja – oikeudet ovat muuttuneet merkittävästi Suomessa 1800–1900-luvulta tähän päivään. 1800-luvulla lapset ovat olleet jo nuoresta iästä lähtien töissä esimerkiksi teollisuudessa ja maataloustöissä. Myöskään koulunkäyntiin ja yleisestikään koulutukseen ei silloin ollut mahdollisuuksia monellakaan lapsella. Jos lapsi pääsi kouluun 1800-luvulla, se oli harvinaisuus ja erityinen asia. Tuolloin monesti vain varakkaiden perheiden lapset pääsivät kouluun. Vaikka kansakoulu-uudistus tuli 1860-luvulla, koulunkäynti oli kuitenkin tuolloin vapaaehtoista. Yleinen oppivelvollisuus astui voimaan vuonna 1921, jolloin loputkin lapset pääsivät kouluun.
Aikanaan lapsia sai myös fyysisesti kurittaa, eikä se ollut silloin laitonta. 1800-luvulla lapsien lapsuutta ei myöskään suojeltu samalla tavalla mitä nykyään tehdään. Vanhemmilla ja silloisilla työnantajilla oli laajasti valtaa tehdä erilaisia lasten elämää koskevia päätöksiä. Nykypäivään verrattuna lastensuojelua määrittelevät lait puuttuivat 1800-luvulta lähes kokonaan tai ne olivat todella vähäisiä. Huutolaislapset ovat esimerkki siitä, miten lasten asema on merkittävästi muuttunut 1800-luvulta tähän päivään. Tuolloin kunta myi huutokauppamaisessa tilaisuudessa lapsen sille perheelle, joka oli valmis ottamaan lapsen pienintä kunnalta saatua elatussummaa vastaan. Tällainen lapsi saattoi olla elatusta vailla, jäänyt orvoksi tai lapsen vanhemmat eivät mahdollisesti voineet elättää lasta.
1900-luvulla alkoi vähitellen muodostumaan lasten työolosuhteita ja työaikaa koskevia lakeja. Myös oppimiseen liittyen peruskoulutus tuli pakolliseksi useimmissa länsimaissa. 1900-luvulla muun muassa eri viranomaiset ja järjestöt, joita tuolloin perustettiin, pitivät huolta siitä, että lasten laiminlyömiseen sekä kaltoinkohteluun puututtiin. Neuvolajärjestelmä tuli Suomeen 1920-luvulla ja tämä laki tarkentui 1940-luvulla niin, että se tuli lakisääteiseksi palveluksi Suomen jokaisessa kunnassa. Myös äitiys-ja lapsilisät tulivat 1900-luvulla osaksi yhteiskunnallisia tukia. Lastensuojelun kehitys tapahtui n. 1950–1980-luvulla. Vasta vuodesta 1984 alkaen lasten ruumiillinen kuritus on kielletty laissa.
YK (Yhdistyneet kansakunnat) julisti vuonna 1959 Lasten oikeuksien julistuksen, joka oli ensimmäisen kansainvälinen asiakirja, mikä tunnusti lasten erityisen suojelun tarpeen. Tämän sopimuksen myötä lasten asema muuttui merkittävästi ja heistä tuli täysivaltaisia oikeudenhaltijoita.
2000-luvulla on tapahtunut suurin muutos lasten asemassa ja oikeuksissa sekä niistä on tultu vielä enemmän tietoiseksi. Useissa kehittyneissä maissa on laaja lastensuojelulainsäädäntö. Myös ikärajoja on säädetty enemmän, esimerkiksi työpaikoille, sekä työaikoihin liittyen, avioliittoikään ja rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Lapsille on myös suunnattu enemmän heitä koskevia palveluja, kuten terveydenhuoltoa, päivähoitoa sekä varhaista tukea. Lasten hyvinvointia ja kehitystä seurataan ja tuetaan säännöllisesti ja tarkasti. Nykypäivänä myös korostetaan lasten osallisuutta erilaisissa asioissa, esimerkiksi koulussa, lastensuojelussa, sekä nuorisotyössä. Tänä päivänä lapset nähdään enemmän yksilöinä ja osana hyvinvointiyhteiskuntaa sekä heidän koulutukseensa panostetaan.
Miten voit puhua lapsille heidän oikeuksistaan?
Lapsia on tärkeää osallistaa ihmisoikeuskeskusteluun. Keskusteleminen lasten kanssa voi vahvistaa lapsen tunnetaitoja ja kokemusta siitä, että heidän mielipiteillään on merkitystä. Siksi tähän olemmekin koonneet muutamia keinoja, joilla voit puhua lapsille heidän oikeuksistaan. Muistutamme kuitenkin, että keskustelussa on keskeistä ottaa huomioon lapsen ikä- ja kehitystaso!
- Arkisten asioiden kautta pystytään ottamaan lapsi mukaan keskusteluun. Keskustelu on tärkeää pienenkin lapsen kanssa. Arkiset asiat ovat konkreettisia ja lapsen on helppo ymmärtää niitä, kun niistä annetaan esimerkkejä. Teemat ja asiat ovat ajankohtaisia, joten keskustelun voi aloittaa niiden avulla.
- Lapselta voidaan kysyä, että miltä tietyt asiat, kuten oikeus leikkimiseen, lepäämiseen ja uusien asioiden oppimiseen hänestä tuntuvat. Kielteisten tunteiden herätessä on tärkeää auttaa lasta sanoittamaan niitä ja saamaan hänelle turvallinen olo. Toisaalta lapsi voi saattaa alkaa pohtimaan muiden lasten oikeuksia, jotka eivät välttämättä toteudu.
- Kun lapselle herää huoli tai negatiivisia tunteita, on hyvä pohtia yhdessä, miten hän voisi edistää lapsen oikeuksia. Lapsen kanssa voidaan kerrata esimerkiksi sellaisia asioita, kuten ”Ketään ei saa kiusata tai jättää ulkopuolelle, koska kaikki ovat saman arvoisia”. Lapselle on hyvä kertoa, että oikeuksien edistäminen ei vaadi suuria vaan pieniä arkisia tekoja, joilla voi vaikuttaa toisen elämään.
- Keskustelu voi herättää erilaisten tunteiden lisäksi lapselle ajatuksia, mielipiteitä ja kysymyksiä. Kysymyksiin tulee vastata ikätason mukaan. Tietoa voi myös etsiä yhdessä lapsen kanssa. Lapselta voi kysyä myös lisäkysymyksiä lapsen oikeuksiin liittyen, jotka näkyvät esimerkiksi leikeissä, koulussa tai kotona.
- Keskustelun päätteeksi lasta on hyvä muistuttaa, että aikuiset ovat vastuussa lasten oikeuksien toteutumisesta. On erityisen keskeistä, että lapsi ei ota yhteiskunnallisia ongelmia tai lapsen oikeuksiin liittyviä haasteita murheekseen – se on aikuisten velvollisuus.
Loppusanat
Olemme kaikki joskus olleet lapsia. Olemme myös kokeneet erilaisia lapsuuksia. Joskus pakenemme sitä, mutta toisaalta palaamme muistoihimme ikävästä. Muistamme ehkä vanhempiemme tai sisarustemme nuoret kasvot ja naurun. Muistamme ehkä lapsuuden kodin: miten lattia narisi jalkojemme alla, miten oven karmit narisivat tai miten auringonsäteet loistivat verhojen läpi lattialle. Muistamme ehkä ystävät ja lempileikit koulun pihalla. Muistamme ehkä oppitunnit ja opettajan kirjoittamassa liitutaululle. Muistamme ehkä paljon lapsuudestamme: kauniita siroja palasia. Kaikille tätä kaunista kuvaa lapsuudesta ei kuitenkaan ole syntynyt. Joillekin se voi olla synkkä ja pimeä, pelottava ja turvaton.
Siksi Lapsen oikeuksien päivä onkin niin merkityksellinen päivä. Se muistuttaa meitä siitä, että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja toiveikkaaseen huomiseen – ja meillä aikuisilla onkin vastuu rakentaa se heidän kanssaan. Jokainen lapsi ansaitsee lapsuuden, joka on värikäs, valoisa ja leikkisä. Lapsuuden, jossa voi oppia, kasvaa, kehittyä, unelmoida ja olla oma itsensä.
Lähteet ja lisätietoa
https://www.ykliitto.fi/tapahtumat/yk-paivat/kansainvalinen-lasten-paiva-lapsen-oikeuksien-paiva
”Minut myytiin” – vielä 1900-luvun alussa lapsia myytiin huutokaupassa | Elävä arkisto | Yle
