Kategoria: Soteekki, SAMK & Opiskelu

The professional firefighters are just small amount of people who come when we need rescuers. Part of the rescue task are solved by voluntary fire fighters. Voluntary fire fighters/rescuers are people whose civilian profession can be anything but firefighting, but when they can, they also come when for example fire breaks up or there is a car accident.

To understand how important the voluntary fire brigade is, take a look at these numbers: In Satakunta region, 300 people works in 7 rescue departments as a fulltime rescuers. But there are 49 contract fire brigades where are another 800 people. And their role in the emergencies is not replaceable, they solve half of the approximately 5000 emergencies in Satakunta area.

This interesting “hobby” is very responsible and physically very demanding – especially more demanding tasks like smoke diving. In Finland, there is a physical fitness test, called FireFit that is designed for rescuers. In Satakunta area, Service Centre Soteekki is conducting those tests for voluntary fire fighters. The meaning of this “PETE” test, as we call it in Soteekki”, is to make sure, that the fire fighter is able to deal with the physical aspect of rescue tasks. PETE test consists of interview, bicycle-ergometer test and muscle strength test. The parts have to go exactly in this order. The value from ergometry and strength test (in strength test, each task is evaluated separately) we compare with table value and that gives FireFit-index. Index is from 1-5 and client have to get at least index 1 in all parts of the test and total index 3 to be able to pass the test.

During interview we find out if there are any risk factors, which can cause complication during test. We ask about current condition, if client had cold earlier and if had physical or mental difficult days. Also, there are questions about abuses, for example nicotine and alcohol. In last part we ask about most common disease, as a high blood pressure, hight cholesterol, we also want to know if somebody in family suffer from this disease. After interview we measure blood pressure, weight and waistline measure.

In physical test we start with bicycle-ergometer. Ergometer is a stationary bike, that can increase the resistance in pedals. The resistance is calculated from parameters we put in the program. During ergometer test we measure heartbeat, blood pressure and oxygen saturation (SpO2%). The test approximately takes around 20-25 minutes. First 4 minutes is warm up, another three or four round we increase the bike resistance and measure values and last 4 minutes is cool down. The test assesses cardiovascular fitness and endurance by using intelligent algorithms that take into account the clients background factors, such as weight and maximum heart rate, and changes in heart rate during the test when resistance is increased. The most important value is VO2max, we compare them with table value and get the index.

Strength test includes squatting, sitting up, bench press and chin ups. Squatting and bench press are done with 45 kg weights. Client need to do as many reps as possible during 1 minute. In sit up test there is also 1 minute time limit. The chin ups don´t depend on time we just count how many repetitions client can do. Same as value from ergometer we compare value with table and get the index.

Recourses:

Orientation materials of Service Centre Soteekki

Irrottaudu hektisestä kouluarjesta ja istahda vietnamilaiselle teelle. Hetki saadaan tunnelmallisen viihtyisäksi ihan rakkaan oppilaitoksemme käytävälläkin, kun seura ja tarjottavat ovat kohdallaan. Sopivan lämpimäksi juomaksi maistuu Trà hoa cúc, joka on varsin yleinen teemerkki Vietnamissa. Pikkupurtaviksi soveltuvat makeana vaihtoehtona sikäläisen ohjeen mukaan valmistettu Bánh Tiêu sekä suolaisempi Mứt gừng. Pikkurekvisiittoina mukaan ovat haalittu perinteinen Nón lá- olkihattu sekä Hoa cúc– kukkia. Pieni, mutta itselle sitäkin tutumpi seura kokoontuu paikalle. Mahdollisuus ”sukeltaa” aivan toiseen maailmaan mahdollistuu kolmen, eri puolilta Vietnamia olevan ystävän kautta.

Hồ Chí Minhin kaupunki sijaitsee maan eteläosassa. Se on maan monikulttuurisin ja väkirikkain kaupunki yli kymmenellä miljoonalla asukkaalla. Monet vietnamilaiset myös muuttavat kaupunkiin sen tarjoamien taloudellisten mahdollisuuksien perässä. Kaupungista voi löytää niin ranskalaisen ajan historiallisia rakennuksia, runsasta kiinalaista vaikutusta, kuin myös modernimpaa taidealaa.

Đà Nẵng on keski-Vietnamin rannikolla sijaitseva kaupunki, joka tunnetaan myös turistien suosimista hiekkarannoistaan. Kaupunkia on kutsuttu Vietnamin siisteimmäksi ja liikenteeltään järjestäytyneimmäksi kaupungiksi. Sijainniltaan kolmen Unescon virallisesti tunnustaman maailmanperintökohteen läheisyydessä, eli muinaiskaupunki Hội An, temppelialueiden Huế sekä myös muinaisista pyhäköistään tunnettu Mỹ Sơn tekee siitä erityisen.

Đắk Lắk edustaa puolestaan ehkä sitä kaikkein luonnonomaisinta ja kauempana turistien perinteisiltä reiteiltä olevaa seutua. Keski-Vietnamin sisämaan ylängöt voivat kohota 800 metriäkin merenpinnan yläpuolelle. Maisemaa hallitsevat metsät, kukkulat, vesiputoukset ja järvet.

Minun kielitaitoni vietnamiksi rajoittuu sanontoihin Xin chào (hei), Cảm ơn (kiitos) sekä Tôi là (minä olen). Kommunikointikielenä toimii ystävien kanssa pääasiassa englanti, mutta toki suomen kielen käyttöä kannustaen. Silti toisen kieleen ja kulttuuriin liittyvien tekijöiden omaksuminen on osa sitä vastavuoroista rikkautta, missä pääsee sisälle jotain aivan muuta. Ja, täällä SAMKissakin, voimme antaa itsellemme syyn pysähtyä hetkeksi, rauhoittua teen ja ystävien kanssa sekä tarjota itsellemme lyhyt pyrähdys toiseen paikkaan ja aikaan. Arki on usein muuten liian hektistä.

Petteri Ramstedt

Kuvalähde Istocphoto.com

Soteekin konsepti

Soteekki on monipuolinen, monikäyttöinen oppimisympäristö, jonka avulla opiskelijat voivat kokea erilaisia ​​tosielämän tilanteita, joita opiskelijat saattavat kohdata tulevissa ammateissaan. Se on avoin hoitotyön, fysioterapian ja sosiaalityön opiskelijoille. Tämä harjoitteluympäristö sisältää useita palveluita ja asiakkaita lapsista ikääntyneisiin, jolloin opiskelijat voivat kokea monenlaisia erilaisia ​​skenaarioita.

Soteekin ideana on integroida käytännön harjoittelu osaksi jo valmiiksi olevaa teoreettista tietoa. Opiskelijat pääsevät kokemaan yrittäjyyttä ja sen hallintoa. Soteekki auttaa opiskelijoita ymmärtämään, millaista on suunnitella ja toteuttaa toimintaa oikeiden asiakkaiden ja potilaiden kanssa.

Jakautuminen Soteekissa

Soteekki toimii sekä harjoittelupaikkana että palveluntarjoajana. Siellä työskentelevät opiskelijat opettajien valvonnassa. Opiskelijat hankkivat kokemusta työskentelystä moniammatillisissa ryhmissä ja myötävaikuttavat samalla ihmisten arkeen tarjoamalla terveys- ja sosiaalipalveluja.

Roolit:

Soteekin opiskelijat on jaettu kahteen ryhmään – siniseen ja punaiseen tiimiin. Sininen joukkue keskittyy pääteemanaan fyysinen toimintakyky sekä terveyden edistäminen ja punaisen on mielen hyvinvointi ja sosiaalinen toimintakyky. Näissä ryhmissä kussakin on kaksi tiiminvetäjää, ja loput opiskelijat toimivat palvelujen suorittajina eli “rivijäseninä”, jotka käyvät suorittamassa palveluita todellisuudessa.

Tiiminvetäjien tehtäviin kuuluu opiskelijoiden aikataulujen laatiminen ja yhteydenotto asiakkaisiin sekä heidän sopimusten hallinta. He voivat keskittyä vain hallinnollisiin tehtäviin tai halutessaan myös suorittaa myös joitain palveluita. Rivijäsenet taas suunnittelevat palveluja ja lähtevät toteuttamaan niitä. He työskentelevät myös minitiimeissään ja voivat suunnitella työpajojaan tai projektejaan.

Tiimeille on tarjolla myös tiettyjä vastuualueita. Näitä ovat sosiaalinen media, blogi, podcast, työhyvinvointi, terveysteknologia ja mahdollinen workshop -tiimi (vaikka jokainen voi suunnitella sellaisen).

Soteekissa on myös palveluohjaajat, jotka seuraavat ja arvioivat opiskelijoiden edistymistä realistisessa ympäristössä. He käyvät läpi asiakkaiden suunnitelmat ennen niiden toteuttamista ja antavat vinkkejä sekä parannusideoita.

Arki Soteekissa + vinkit:

Opiskelijat palvelevat keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin. Tämä tarkoittaa, että niiden suunnittelu tapahtuu yleensä maanantaina ja tiistaina – suunnitteluajat päättävät opiskelijaryhmät itse.

Maanantaisin järjestetään myös tiimikokous, jossa käydään läpi viime viikon palvelut ja tiimiläiset kertovat etenemisestään sekä tulevista suunnitelmista omissa pienryhmissään.

Joissakin palveluissa, jonkun palvelussa olevan on ajettava tiimiläiset asiakkaan luo. Siksi Soteekki kysyy ennen aloittamista autokortteja – joskus voi joutua käyttämään opiskelijoiden omia autoja (matkakulut maksetaan takaisin).

Palvelu ja roolit usein jakautuvat suunnitteluvaiheessa – fysiot yleensä keskittyvät harjoitusosien suunnitteluun, esimerkiksi ”tuolijumppa” on osana useaa palvelua. Silloin sosiaalityöntekijät työskentelevät usein asiakkaiden laadunvalvojina, kuten huolehtivat siitä, että koti näyttää turvalliselta. He ovat myös esimerkiksi tehneet tietokilpailuja asiakkaille tai isännöineet bingoa. Sairaanhoitajat ovat usein vastuussa keskustelusta ja asiakkaan terveydentilasta palveluiden aikana.

Jos nyt olisi vuosi 2014, sanoisin, että Some on nouseva trendi. Vuonna 2024 se on jotain paljon vaikeammin määriteltävää. Se on jotain, mitä osa ihmisistä hengittää huomaamattaan. Toiset suhtautuvat siihen uteliaasti (arastellen tai innoissaan), osa taas turhakkeena. Sukupolvi vaikuttaa suhtautumiseen, mutta ei välttämättä siten, kuin luulisi. Nuori työntekijä ei ole automaattisesti innoissaan, eikä viisikymppinen välttämättä suhtaudu uuteen torjuvasti. Erot ovat myös yksilöllisiä. Virkaikä (kuten fyysinen ikäkin) vaikuttaa silti väistämättä siihen, onko työntekijällä kokemus maailmasta ja työelämästä ilman somen vaikutusta.

Soteekin podcastin jaksossa 9/2024 haastatellaan Satasairaalan synnytysosaston somevastaavaa, kätilö Suvi Kyyröä (linkki tekstin lopussa). Suvi kertoo siitä, kuinka ihmisillä on erilaisia odotuksia sairaalan sometilien sisältöä kohtaan. Tämä haastaa työntekijöitä, joiden tehtävä on tunnistaa tuottamansa sisällön sopivuus ja asiallisuus. Ei ole ihme, että joku kysyy sairaalan sometililtä neuvoja omaan tilanteeseensa. Tällöin tilin ylläpitäjän tulee ymmärtää, että somen kautta ei anneta terveysneuvontaa ja kehottaa henkilöä kääntymään vastaanoton puoleen.

(Soteekkipodcast: Hertta Aalto, Suvi Kyyrö, Katariina Mäkinen ja Alina Ala-Tuori)

Jäin miettimään sen haastavuutta, että kaikkiin tilanteisiin ei ole, eikä voi olla, sääntöä. Minkä verran sisällöntuottaja antaa itsestään? Miten vedetään raja ajankäytön suhteen? Jos alkuinnostuksessa vastaillaan ihmisten kommentteihin vielä juuri ennen nukkumaanmenoakin, onko siihen velvollisuutta innostuksen laannuttua? Jossain mielessä sisällöntuottamisen maailmaan tuleminen vastaa uuteen työyhteisöön saapumista. On olemassa yhteisiä sääntöjä, mutta myös yhteisön omia sosiaalisia lainalaisuuksia, käyttäytymiskoodeja, jotka opitaan ajan myötä.

Sote-alan näkökulmasta lisähaaste tulee siinä, että sisällöntuottaja ei saa unohtaa rooliansa. Hänellä on vastuu, vaikka tilien seuraajat eivät sitä ymmärtäisikään. Ajatellaan vaikka potilaiden tietoturvaa. Suomessa ihmisillä on oikeus olettaa, että heidän potilastietojaan käsitellään äärimmäisen huolellisesti. Vastaamon tietomurron kaltaisista skandaaleista huolimatta tietoturva ja siihen liittyvät ammattilaiskäytännöt ovat varmasti yleisesti ottaen Suomessa hyvällä tolalla.

Henkilö, joka on tottunut toimimaan someympäristössä voi omaksua saman toimintaympäristön luontevasti osaksi työelämää. Tietoturvan näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, millä alustalla milloinkin operoidaan. Voit kysyä Chat GPT:ltä ideoita potilaan kanssa kohtaamiisi vuorovaikutushaasteisiin, mutta et voi kertoa yksilöitäviä potilastietoja tekoälyrobotille. Jäin miettimään sitä, että mitä enemmän työ- ja vapaa-ajan välinen raja hämärtyy sometilien äärellä, sitä tärkeämpää on tehdä itselleen selväksi ne rajat, joita ei voi ylittää. Epäilykseni ei kohdistu sotealan työntekijöiden ammattietiikkaan vaan inhimillisten virheiden mahdollistumiseen epähuomiossa.

Onneksi nykyään myös työnantajat suhtautuvat usein, sotealallakin, myönteisesti sosiaalisen median hyödyntämiseen. Tämä näkyy mielestäni mm. siinä, että työpaikoilla tunnistetaan työntekijöiden halu osallistua sisällöntuottamiseen ja myönteisen kuvan luomiseen omasta työstä. Sotealalla tämä on erityisen tärkeää, koska sen palveluita käyttävät kaikki ihmiset eri elämänvaiheissa. Myönteisellä somesisällöllä voidaan madaltaa kynnystä hakeutua avun piiriin ja tuoda lakisääteisiä palveluita saavutettavammiksi.

Tommi Törnroos

Sosionomiopiskelija
Satakunnan Ammattikorkeakoulu

Kuuntele Suvi Kyyrön haastattelu: https://open.spotify.com/episode/7CyO8miJ8VI84UwbhlJ4Jo?si=78c38ed9d7564ea3