Kategoria: Yleinen

Fitneksen varjopuolet

Ensimmäisenä haluamme korostaa, että monet seuraavista asioista, joita käsittelemme, perustuvat urheilijoiden omiin kokemuksiin sekä osa tiedoista on viitattu lähteeseen. Jokainen kokee lajin omalla tavalla ja jokaisella on varmasti omanlaisensa haasteensa lajin parissa, jos niitä esiintyy. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei varjopuolia aina esiinny! Haluamme tuoda vain esille mahdolliset varjopuolet, jotka on hyvä olla tiedossa, kun lajin pariin lähteen.

Off-kaudella en ole kokenut mitään negatiivista ja kaikki sujui kuten piti. Suurin ongelma off-kaudella lähinnä oli se, että kuinka jaksan syödä kaiken ruoan, mitä piti 😀 Kokemusta kisadieetin varjopuolista ei vielä ole, sillä ensimmäistä kisadieettiäni on kulunut vasta reilu 5 viikkoa. Kaikki on sujunut tähän mennessä hyvin ja paino on lähtenyt laskuun tasaisesti. Ensimmäiset kaksi viikkoa tunsin enemmän nälkää, sillä kehoni ei ollut vielä tottunut miinuskaloreihin. Nyt kuitenkin tilanne on tasaantunut ja nälkä ei enää vaivaa. Kaloreita on pudotettu kohdallani vasta 300 kaloria treenipäivien kohdalla verrattuna off-kauteen eli muutos ei ole vielä suuri. Lepopäivinä kaloreita on pudotettu 600 kalorilla.

Lajin vuoksi on riski sairastua syömishäiriöön, sillä ulkonäkö ja ruoka ovat niin suuressa roolissa lajissa. Tämän vuoksi on tärkeää, että lähtökohdat ovat kunnossa lajin pariin siirtyessä! Syömishäiriön riski on suuri muissakin urheilulajeissa kuten voimistelussa. Tiedän voimistelun kautta usean tytön, jotka sairastuivat voimistelu aikana anoreksiaan tai muuhun syömishäiriöön. Syömishäiriöoireiluun altistavia tekijöitä voivat olla muun muassa täydellisyyden tavoittelu, kehonkuvaan liittyvät paineet sekä valmentajan urheilijalle luomat paineet (Juntunen, 2019, s. 13). Lajeissa, joissa tavoitellaan vähärasvaista vartaloa, on havaittu olevan enemmän häiriintyneen syömiskäyttäytymisen piirteitä kuin lajeissa, joissa kehon rasvaprosentilla ei ole merkitystä (Juntunen, 2019, s. 14). Fitness kuuluu tietysti niihin lajeihin, joissa tavoitteena on vähärasvainen vartalo.

Erityisesti naisilla kisadieetillä voi olla negatiivisia vaikutuksia hormonitoimintaan. Olen kuullut, kuinka osalla kuukautiset ovat jääneet kokonaan pois dieetin loppuvaiheilla, mutta tulleet takaisin painon palautuessa omaan normaaliin. Hormonitoiminnan häiriöiden ja syömishäiriön sairastumisriskin lisäksi varmasti jokainen dieettiläinen kokee enemmän tai vähemmän väsymystä. Väsymyksen vuoksi energiatasot ovat alhaalla ja energiaa ei riitä enää kaikkeen samalla tavalla kuin aikaisemmin. Esimerkiksi joutuu mahdollisesti jättämään joitain juhlia välistä ja muutenkin sosiaalinen elämä jää mahdollisesti pienemmälle. Keskittyminen on vain dieetissä, treeneissä ja kisoissa. Tämä kaikki on kuitenkin väliaikaista, eikä ole tervettä ylläpitää kisakuntoa kauaa. Eikä kisakunto ole sellainen, mistä pitäisi haaveilla tai ajatella, että haluaisi saavuttaa samanlaisen kunnon muuten vain. Dieetin etenemisestä ja dieetin jälkeisestä palautumisesta pitää huolen ammattitaitoinen valmentaja.

Usein itse dieetti on monelle helpompi kuin reverse-dieetti kisadieetin jälkeen. Reverse-dieetillä aloitetaan palautuminen kisakaudesta ja maltilla aloitetaan nostamaan kaloreita takaisin jokaisen omaan normaaliin. Ongelmia voi siis vasta esiintyä reverse-dieetin kohdalla, kun kunto pehmenee ja oma silmä on tottunut kireään kisakuntoon. Tässä vaiheessa on erityisen tärkeää valmentajan tuki ja tietotaito. Eräässä suomalaisessa tutkimuksessa on todettu, että naisurheilijan keho toipuu kilpailuista noin 3–4 kuukaudessa. Tutkimuksessa kerrottiin myös, että urheilijoiden paino ja kaikki hormonit lukuun ottamatta T3:a ja testosteronia palasivat 3-4 kuukauden jälkeen normaalille tasolle. (Hulmi ym., 2016)

Suurin osa negatiivisista puolista liittyy terveyteen, mutta lisäksi rahan käyttö on melko suurta läpi vuoden, kuten aikaisempien haastattelujen perusteella tuli ilmi. Lajia ei voi harrastaa, jos rahaa ei ole riittävästi, sillä jo pelkästään valmennusmaksuihin kuluu vähintään 150 €/kk. Kallein yksittäinen ostos itsellä on ehdottomasti tällä hetkellä olleet kisabikinit, jotka maksoivat 495€. Alla on myös kuva kyseisistä kisabikineistä.

Fysioterapeutti pystyy auttamaan fitnessurheilijoita samalla tavalla kuin muidenkin lajien urheilijoita mahdollisissa urheiluvammoissa. Fysioterapeutilla on myös oma osuutensa syömishäiriöpotilaiden hoidossa. Fysioterapeutti tutkii syömishäiriöpotilailta heidän toimintakykynsä. Tutkimukseen sisältyy mm. nivelten liikkuvuuden testaus, voiman ja kestävyyden testaus, painon mittaus, sykkeen mittaus ja sykkeen nousun mittaus rasituksessa sekä kävelykyvyn, tasapainon ja vartalon hallinnan tarkkailu. (Syömishäiriöt: Käypä hoito – suositus 2014.) Fysioterapeutti voi tehdä erilaisia harjoitteita, joissa keskitytään positiivisella tavalla omaan kehoon ja koitetaan sulkea ulkopuolelle kaikki negatiiviset ajatukset. Mindfulness-harjoittelu on yksi tapa auttaa potilasta. Harjoituksen aikana yritetään olla tarkoituksellisesti ja arvostelematta läsnä kyseisessä hetkessä. (Kumlin & Väntti, 2015, s. 17.) Fysioterapeutti ei ole kuitenkaan ensimmäinen terveydenalan ammattilainen, jonka luokse mennään sairastuessaan syömishäiriöön. Fysioterapeutti on ennemmin hyvä apu siinä vaiheessa, kun sairaus on jo paranemaan päin.

Tämä oli viimeinen postaus blogisarjastamme, toivottavasti blogisarjaa oli mielekästä lukea ja ymmärrätte nyt enemmän fitneksestä urheilulajina. Lopuksi vielä muutamat kuvat minusta ennen kuin kunto alkaa muuttumaan kohti kisakuntoa.

Ideointi, kirjoitus ja suunnittelu: Sarianna Virtanen, Suvi Rantala & Heini Lehtiranta

Osa asiasisällöstä: Sarianna Virtanen

Lähteet

Hulmi, J., Isola, V., Suonpää, M., Järvinen, N., Kokkonen, M., Wennerström, A., Nyman, K., Perola, M., Ahtiainen, J. & Häkkinen, K. (2016). The effects of intensive weight reduction on body composition and serum hormones in female fitness competitors. Pubmed. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28119632/

Juntunen, T. (2019).  Bikini Fitness-urheilijoiden syömiskäyttäytyminen. [Pro gradu- työ, Itä- Suomen yliopisto]. UEF//EREPOSITORY  http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20190576

Kumlin, E. & Väntti, J. (2015). Rentoutustuntien kehittäminen HUS:n syömishäiriöklinikalla. [AMK-opinnäytetyö, Metropolia Ammattikorkeakoulu]. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120218899

Syömishäiriöt: Käypä hoito – suositus. (2014). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. https://www.kaypahoito.fi/hoi50101?tab=suositus

Fitnessurheilijoiden omia kokemuksia

Alla näette toisen haastateltavamme omia kokemuksia ja ajatuksia lajista.

Saara, 23 v., Team Step2Fit, Bodyfitness

Toisena haastattelimme Saaraa. Hän on 23-vuotias ja edustaa Team Step2Fit tiimiä. Hänen lajinsa on Bodyfitness (Body fitneksessä tavoitellaan suurempaa lihasmassaa kuin bikinifitneksessä).  Ennen fitnesstä Saara on pelannut 11-vuotta ringetteä F-junioreista aina SM-tasolle saakka. Ringeten lisäksi hän ehti pelata myös muutaman vuoden jääkiekkoa. Hän on aloittanut fitness-kisavalmennuksen 2022 tammikuussa, mutta on käynyt salilla jo vuodesta 2017 alkaen.

”Päädyin itse fitneksen pariin kuntosalin kautta ja kun seurasin lajissa kisaavia ihmisiä somessa. Lisäksi meidän kuntosalilla kävi kaksi muuta kisaajaa, niin heidän kauttaan innostuin lajista. Toki tässä vaiheessa olin itse käynyt salilla jo 4-5vuotta.”

Saaralla on alkanut nyt off-kausi pitkän, 1,5-vuoden kisaprepin jälkeen. Saara kisasi siis kolme kisakautta putkeen, preppi alkoi 2022 marraskuussa ja jatkui monen yllätyksen kautta huhtikuuhun 2024 saakka. Preppien välissä on ollut kuitenkin muutama vapaasyöntijakso, jotka ovat yleensä kestäneet 3-6 viikkoa. Tällä hetkellä hänen treeninsä koostuvat 4 salitreenistä, joiden ympärillä on muutama aerobinen harjoitus. Salitreenit ovat jaettu lajinomaisesti 1 jalkatreeniin ja loput 3 treeniä ovat yläkropalle.

”Kisoja mulla on takana kuusi kappaletta, joista yhdet ovat MM-kisat! Kokemuksena ensimmäiset kisat olivat vaan kosketus ja katselmus lajiin, ei mitään odotuksia, eikä tietoa siitä, millainen se lavakokemus on. Tokat ja kolmannet kisat sitten jännitti taas ihan eri tavalla, kun laji vaihtui wellnessistä bodyfitnekseen. MM-kisat puolestaan ihan sanomattakin jännitti ihan eri tavalla, kun kyseessä kv-kisat. Kokemuksena MM-kisat olivat kuitenkin todella hieno ja unohtumaton.”

Saara kertoo, että viimeisin kisakausi ja sen kisat olivat itselle ainakin henkisesti raskaimmat.  “Kisapreppi, joka jatkuu näin pitkälle, on kropalle tosi raskas, mutta samalla myös mielelle. Silti en hetkeäkään kadu, että jatkettiin näinkin pitkälle. Kisapreppi on sellaista aikaa, jossa oppii tuntemaan itseään ja omaa kehoaan ihan super hyvin, joka on puolestaan tulevaisuuden kannalta tosi tärkeetä.”

Hän kertoo, että itse kisakokemukset ovat olleet yleisesti ottaen kuitenkin joka kerta positiivisia.

“Nautin lavalla olosta, mutta mulle isompi asia on se matka, jonka tekee sinne lavalle. Itsensä voittaminen ja haastaminen päivittäin on mulle tosi tärkeetä ja motivoivaa. Kovat punttireenit ja niissä kehittyminen on kuitenkin mulle se tärkein asia. Fitnesstä en harrasta sen takia, et pääsisin nättinä pyörähtämään lavalle arvioitavaksi, vaan harrastan sitä siksi et rakastan käydä punttiksella ja haastaa itteeni joka päivä, kisaaminen on sit vaan kirsikka kakun päälle! Ja lähtökohtasesti sen pitäis olla jokasen fitnessurheilijan motiivi harrastaa tätä lajia.”

Fitness harrastuksena vie paljon rahaa, eikä Saara ole halunnut vuositasolla laskea omia tulojansa, mutta antoi esimerkkejä, kuinka paljon rahaa mahdollisesti tiettyihin asioihin voi mennä. Hän toteaa, että rahanmenoon voi kuitenkin itse osittain vaikuttaa.

”Olen aina yrittänyt mennä halvimman mukaan. Itse valmennusmaksuihin ei oikeastaan voi vaikuttaa, koska valmentajaa ei valita hinnan perusteella ja siihen kannattaa panostaa. 180-250€/kk on mun valmennusmaksut pyörineet, kun oon ollut kahdella eri valmentajalla. Kisa-asut olen ostanut aina käytettynä, ne on maksanut 200-450€/kpl. Kisakengät oli 90 €, jotka toki ostin uutena! Käytettynä olisin saanut varmaan halvemmalla. Salikortti on 50 €/kk ja ruokaan menee prepillä varmaan sellainen 200-300€/kk, mutta nämä ostaisin silti vaikken kisaisikaan. Ruokaan saattaa mennä jopa vähän enemmän rahaa. Kilpailijalisenssi on vuodessa 250 € ja kisamaksut kisoista riippuen ovat nykyään 100-150€/kisa. Kisoihin kaikki meikit ja hiukset olen usein tehnyt itse, mutta näihin saa helposti menemään satasia per kisa. Kisaväri palveluna on 130 €/kisa, mutta jos tekee itse, niin hinta huitelee siinä 50 € paikkeilla, koska samoista väreistä riittää moneen kisaan.”

“Majoitukset ja liikkumiskustannukset ovat ihan siitä kiinni et, missä päin asuu ja ottaako Airbnb:n vai hotellin! Itse suosin kisareissuilla Airbnb:n asuntoja, koska ne tuntuvat enemmän kodilta ja niistä löytyy aina keittiö ja sellainen oma rauha! Ne ovat myös halvempia. Jos päättää lähteä kv-kisoihin, niin kaikki lennot/laivat ovat kalliita. Kuvia kisoista ei ole pakko ottaa, mutta näihin on mulla mennyt 50-130€/kisa. Tulee tietty kaikkia ”piilokuluja”, kun pitää viimeistelyviikolle ja kisaviikonlopulle ostaa mm. karkkia, viiniä,  elmukelmua (wc-pöntön suojaus kisavärin vuoksi) yms., mitä sit ikinä tarvitsetkaan, jos kotoa ei löydy.”

Ennen kisavalmennukseen siirtymistä Saara oli käynyt salilla n. 5-vuotta. Kisasuunnitelmat lyötiin lukkoon lähes heti valmennuksen alettua. Off-kautta kesti noin yhdeksän kuukauden ajan ennen ensimmäistä kisadieettiä.

”Prepillä tulee aina jotain pieniä sairastumisia, mutta muuten kaikki sujunut hyvin, paitsi viimeisimmän prepin kohdalla. Kolme kuukautta ennen kisoja mulla repesi nilkasta nivelsiteitä ja olin kaksi kuukautta treenaamatta jalkoja kunnolla ja kovaa sekä yhden kuukauden tekemättä mitään cardiota tai lenkkiä. Poseeraaminen oli hyvin hankalaa yhdellä korolla ja rikkinäisellä jalalla, mutta silti jotenkin sain sen onnistumaan. Viime prepin alkuvaiheessa tuli ero ja muutto, jotka sitten henkistä puolta vähän horjuttivat, mutta loppupeleissä näihin vastoinkäymisiin nähden preppi meni tosi hyvin.”

Saara kertoo, että kilpaurheilijana jokaista valintaa pitää miettiä, jotta se tukisi omaa jaksamista.  Kaikella on vaikutusta siihen, miten omaa arkea jaksaa pyörittää. Syömisrytmi, nukkuminen, treenaaminen, aerobiset treenit ja poseeraamiset pitää pystyä sijoittamaan arjen sekaan niin, että jaksaa. Kilpaurheilijana monesti muu ”ylimääräinen”, kuten sosiaalinen elämä joutuu vähän väistymään, mikä on harmillista, mutta kilpaurheilijana ”vapaa-aikaa” ei juuri ole.

”Treenimuotoihin pystyy itse vaikuttamaan valmentajasta riippuen. Valmentajan kanssa on mahdollista tehdä just sulle sopivat treenit. Pitää kuitenkin muistaa se, että jos haluaa kehittyä, niin pitää mennä omien mukavuusalueiden ulkopuolelle ja tehdä myös sellaisia juttuja, jotka ei välttämättä ole niitä kivoimpia.”

Saara kertoo, että dieetillä hänen ehdoton lempiruokansa on kana- ja riisi sekä parsakaali. Aamuisin ja iltaisin hän tykkää syödä puuroa. Off- kaudella hän ei söisi kyseisiä ruokia yhtä pelkistettyinä kuin dieetillä. Kisadieetillä jokaisella on myös jokin oma ”herkku”, jota tykkää syödä, mikä ei siis välttämättä kisakauden ulkopuolella toimi herkkuna.

”Viime prepillä herkku oli suolakurkut ja tomaatit, sitä edellisellä hapankaali ja punajuuri. Myönnän itselleni sellaisia herkutteluita prepillä, mutta nämä kaikki menee makrojen mukaan! Eli jos haluan herkkuja, nii sitten pitää nipistää se ruoasta pois se, mikä menee niiden herkkujen makroihin. Muutenkin, kun on nälkäinen, nii silloin ei kyllä halua vaihtaa esimerkiksi 40 grammaa puuroa yhteen jäätelöön. Ekana kisojen jälkeen käytiin raflassa syömässä ihan perus meksikolaista, joka on minulle sellainen prepin lopetusperinne. Mutta eka asia, mitä laitan heti lavasuorituksen jälkeen suuhun on kuitenkin vesi ja banaani.”

Fitneksestä huonoja puolia löytyy, mutta niitähän löytyy aina riippumatta urheilulajista etenkin, jos kilpaillaan huipulla. Saara kertoo, että mahdollisia riskejä, joita fitness voi aiheuttaa ovat muun muassa syömishäiriöt, kehonkuvamuutokset, itsetunto-ongelmat sekä hormonitoimintaan ja palautumiseen liittyvät terveysriskit.

”Tämä on arvostelulaji, jossa sun kehoa arvostellaan ja verrataan muihin. Jos ei kisat menekään niin kuin olisit halunnut tai olettanut, nii se saattaa tuntua oikeasti tosi pahalta ja silloin alkaa käymään kaikkia ajatuksia läpi, siitä miten sä olet huonompi kuin joku muu. Varsinkin ihmiset, jotka on yhtä itsekriittisiä kuin minä, niin se oikeasti iskee ihan eri tavalla. Mutta näistä kaikista huonoista puolista kannattaa keskustella sen valmentajan kanssa.”

Lukuun ottamatta aikaisemmin mainittua loukkaantumista, on Saaralla mennyt kaikki aina hyvin ilman suurempia vastoinkäymisiä. Tällä hetkellä hänellä on tavoitteena kehittyä niin paljon kuin pystyy sekä saada kovia ja kehittäviä treenejä alle ja nauttia ennen kaikkea off-kaudesta.   ”Seuraavat kisat on lyöty jo lukkoon niin niitä kohti mennään!”

Fitneksen rinnalla Saara tekee töitä vartijana ja työvuorot ovat yleensä 12 tuntia. Hän kertoo, että fitness lajina on välillä vaikea sovittaa tällaisten työvuorojen rinnalle. Hän kertoo myös, että vapaa päivinä useimmiten jaksaa hyvin käydä treenaamassa, mutta työpäivät ovat usein sen verran kuormittavia, että treenaamaan on vaikea lähteä.

”Varsinkin jos tulee pitkiä työputkia, että käy vain kotona nukkumassa päivien välissä, niin sellaisten jälkeen vaatii kyllä vähän enemmän palautumista, eikä ne treenit ole aina mitään parhaimpia. Sit puhumattakaan meidän yövuoroista, niistä ei varmaan tarvitse edes mainita.”

Kiitos Saaralle ja Riialle haastatteluun osallistumisesta!

Ideointi, kirjoitus ja suunnittelu: Sarianna Virtanen, Suvi Rantala & Heini Lehtiranta

Fitnessurheilijoiden omia kokemuksia

Haastattelimme jo kilpailleita fitnessurheilijoita. Kysyimme heiltä muutamia kysymyksiä ja sen lisäksi he saivat kertoa omin sanoin lajistaan. Alla on ensimmäisen haastateltavan omia kokemuksia ja ajatuksia lajista.

Riia, 20 v. Team Piukat Paikat, Bikinifitness

Toinen haastateltavamme on Riia. Hän on 20-vuotias ja edustaa tiimiä Team Piukat Paikat ja hänen lajinsa on Bikinifitness. Hän saa vielä kolme vuotta kilpailla juniorisarjassa (20-23-vuotiaita) ja tämän lisäksi hän kilpailee yleisessä sarjassa, jossa on kaiken ikäisiä kilpailijoita. Riialla on takana ensimmäinen kisakausi ja hän kisasi syksyllä 2023. Hän sijoittui kahdesti kuudennelle sijalle eli pääsi finaaliin ja pokaalisijalle. Kansainvälisessä kisassa hän sijoittui seitsemänneksi. Fitneksen lisäksi hän opiskelee fysioterapeutiksi ensimmäistä vuotta ja aikaisemmalta koulutukseltaan hän on lähihoitaja, joten terveyteen liittyvät asiat ovat hallussa. Fysioterapeutti ammattina on hyvin lähellä urheilua ja hyvinvointia. Tämän myötä hän kokeekin, että molemmista ammateista on vain plussaa fitneksen kannalta.

Riia kertoo, että on päätynyt lajin pariin kuntosaliharjoittelun kautta.

”Olen aina ollut hyvin itsekriittinen ja määrätietoinen. En ollut itseeni yhtään tyytyväinen ja aloin käydä salilla. Treenatessani enemmän ja enemmän huomasin, että todella pidän siitä mitä teen. Halusin viedä treenaamisen uudelle tasolle ja aloin etsiä somen kautta mahdollisia lajeja. Nopeasti löysin fitneksen ja tajusin, että haluan kokeilla sitä ehdottomasti. Ystäväni eivät ole koskaan oikeastaan olleet kiinnostuneita lajista, mutta se ei minua hidastanut. Ennen tämän lajin aloittamista harrastin tanssia ja ratsastusta.”

Riia on ollut kisavalmennuksessa neljä vuotta ja jo ennen kisavalmennuksen alkamista hän ehti käydä salilla muutaman vuoden. Aloittaessaan fitneksen hän oli hyvin nuori, vasta 17-vuotias ja edelleen löytyy suurta intohimoa lajia kohtaan. Kuntosalitreenejä hänellä on tällä hetkellä 4-5 kertaa viikossa, kehonhuoltoa kolme kertaa viikossa, poseerausharjoittelua kaksi sekä aerobista harjoittelua 2-3 kertaa viikossa. Hän kertoo, että treenit on suunniteltu niin, että viikkoon mahtuu myös lepopäiviä, jotta ehtii palautumaan, mikä onkin tärkeä osa kokonaisuutta.

Riialla jäi hyvä mieli ensimmäisestä kilpailukaudesta ja hän haluaa kehittyä entisestään sekä palata kisalavoille parempana kuin aikaisemmin. Hänen tavoitteenaan on kilpailla keväällä 2025, eli uusi dieetti alkaisi nyt tänä syksynä 2024. 

”Olen menneeseen kisakauteen tyytyväinen, toki aina löytää parantamisen varaa itsestään. Nälkä kasvoi syödessä ja haluan kehittyä, kasvattaa lihasta sekä olla parempi versio itsestäni seuraavalla kisakaudella. Kokemus oli erittäin hieno ja opetti minulle paljon itsestäni, mutta kilpailukauden jälkeen minuun iski kuitenkin tietynlainen tyhjyys. Tyhjyys siitä, mitä minä nyt teen, kun en valmistaudukaan kisaan. Tyhjyyden tunteen ja koko prosessin purkamisessa kului muutamia viikkoja. Palautuminen vei aikaa enemmän, mutta se lähti kuitenkin sujumaan oikeaan suuntaan omalla painollaan.” 

Riia kertoo, että rahaa kuluu yllättävän paljon fitnekseen, joten sitä on hyvä tässä lajissa säästää. Hän kertoo, että bikinit olivat kallein ostos ja ne maksoivat 550 €. Muihin hankintoihin kuten kilpailukoruihin meni 50-60 € ja esimerkiksi kisaväri oli 150 €, kilpailulisenssi 250 €, kilpailumaksu 100 € ja kilpailukengät 70 €.

”Lisäksi kuluihin voi laskea kampaajakäynnin, kynsien laiton, sokeroinnit ja muut kauneuden ehostamiseen tarvittavat asiat. Kilpailut järjestettiin eri paikkakunnalla, joten myös majoittumiseen kului rahaa useampi satanen. Tarvittaviin meikkeihin meni noin 90 euroa.”

Ennen päätöstä ensimmäisistä kisasuunnitelmista ehti Riia olla kisavalmennuksessa puolitoista vuotta. Valmentaja halusi tutustua häneen kunnolla sekä lihasmassaa haluttiin kasvattaa enemmän ennen kisadieettiä.

”Tämä oli järkevää, sillä olin kovin nuori (17 v.) kun aloitin valmennuksen. Mieli ei ehkä siinä iässä olisi vielä kestänyt kaikkea kilpaurheiluun liittyviä seikkoja. Lisäksi kyseessä on arvostelulaji, joka vaatii tietynlaista sisua. ”

Riialla dieetti sujui hyvin ja se oli hänen mielestään kohtuullisen helppo. Hän olisi odottanut, että dieetti olisi ollut rankempi ja vaikeampi. ”Kehoni toimi hyvin ja kaikki sujui oikein mallikkaasti alusta loppuun. Välillä oli kyllä huonojakin päiviä, mutta pääsääntöisesti kaikki sujui kivasti, kunto eteni, ruokaa oli loppuun asti kunnolla ja mieli oli tasainen. Dieettini kesti yhteensä seitsemän kuukautta.”

Fitness vie paljon aikaa myös Riian arjesta ja laji onkin verrattavissa elämäntapaan. Kyse on päivittäisistä valinnoista ja aikataulujen suunnittelusta. Riia kertoo, että on harrastettava rakkaudesta lajiin. Hänellä on myös mahdollisuuksia vaikuttaa treeniohjelmien sisältöihin, sillä treeniohjelmat tehdään urheilijaa varten. Valmentaja usein kyselee häneltä, mistä hän pitää ja mistä ei, minkä mukaan treeniohjelmia aloitetaan suunnittelemaan.

”Lajin vapaus tehdä treenejä silloin, kun on aikaa päivässä sekä muokata ne omiin viikkoihin sopiviksi on mahdollista.”

Riia kertoo, että dieetillä hänen lempiruokansa oli ehdottomasti jauheliha, makaroni, sokeriton ketsuppi ja tuoresalaatti. Tankkauspäivinä oli vapaus syödä mitä tahansa eli oli myös mahdollisuus herkutteluun. Hän ei kuitenkaan halunnut tankkauspäivinä ostaa esimerkiksi suklaata tai karkkia kaupasta.

”Mieleni teki leivonnaisia ja kotiruokaa, jossa oli kermaa. Korvapuusteja söin dieetillä muutamia kotiruoan kylkiäisenä tankkauspäivänä. Kisan jälkeen ensimmäisenä söin porkkanakakkua! Ihan paras herkku.”

Huonoja puolia Riian mielestä on jatkuva vertailu muihin, joka voi johtaa liialliseen itsekriittisyyteen: “Kehonkuvan muutoksista tulee olla tietoinen sekä osata hallita omaa mieltä hyvin, kun lajin pariin lähtee.” Hän kokee, että laji kuitenkin ehdottomasti antaa enemmän kuin ottaa! 

Riia haluaa korostaa hyvän valmentajan tärkeyttä: ”Oman valmentajan tulee olla sellainen, johon voi luottaa täysin ja hänelle voi kertoa kaiken.” Valmentajalla onkin suuri rooli fitneksessä ja valmentajalta tulee löytyä ammattitaitoa sekä valmentamiseen soveltuva koulutus.

”Oma valmentajani on supersankarini, ilman häntä en pystyisi tähän!”

Fitneksessä menestymisen lisäksi Riian tulevaisuuden haaveisiin sisältyy oma mäyräkoira ja omakotitalo. Tietenkin haaveena on myös pysyä terveenä ja voida hyvin.

Tulemme julkaisemaan seuraavaksi toisen haastateltavamme omia kokemuksia ja ajatuksia lajista, joten pysy kuulolla!

Ideointi, kirjoitus ja suunnittelu: Sarianna Virtanen, Suvi Rantala & Heini Lehtiranta

Kohti kisalavoja

Aloitin kuntosaliharjoittelun säännöllisesti elokuussa 2021. Silloin treenasin tavallisia kuntosaliliikkeitä ilman valmentajaa. Tällöin harjoittelustani puuttui päämäärä ja progressiivisuus eli kehittymiseni ei ollut optimaalisinta ja nopeinta. Aluksi harjoittelin kuntosalilla noin 3–5 kertaa viikossa. Jälkeenpäin ajateltuna treenini olivat aika yksipuolisia sekä toistoissa, sarjoissa ja liikkeissä olisi saanut olla enemmän monipuolisuutta. Myös ruokavalio oli aivan liian pienessä osassa. Söin liian vähän, sillä en ymmärtänyt ollenkaan, kuinka paljon minun olisi pitänyt syödä, jotta olisin syönyt tarpeeksi kehittyäkseni.

Ajan kanssa aloin oppimaan ja ymmärtämään enemmän. Fitneksen pariin päädyin lokakuussa 2023, eli olen vielä hyvin alkutaipaleella lajin parissa. Kiinnostusta fitnesstä kohtaan on kuitenkin ollut jo useamman vuoden ajan. Harjoitteluni edettyä halusin löytää valmentajan, jolta oppia lisää ja joka auttaisi seuraamaan kehitystäni. Tiesin että ilman valmentajaa lopputulos voi pahimmillaan olla katastrofaalinen, kun lajista ei ole aikaisempaa kokemusta. Lopulta valmentajani löytyi puoliksi vahingossa. Menin inbody-mittaukseen lokakuussa 2023. Tällöin mittaajan eli nykyisen valmentajani kanssa tuli puhetta fitneksestä ja siitä menikin viikko, niin sopimus oli jo allekirjoitettu. Tulevat suunnitelmat lyötiin hyvin nopeasti lukkoon, sillä heti kättelyssä päätimme, että nousen kisalavoille jo syksyllä 2024. Tämä onkin viimeinen vuosi, kun saan kilpailla juniorisarjassa, joka oli myös yksi syy vauhdikkaalle kisastartille. Fitneksessä on myös suuressa roolissa lavaesiintyminen ja jo voimistellessa nautin esiintymisestä, joten fitness tuntui sopivalta vaihtoehdolta minulle.

Valmentajani teki minulle rungon ruokavalioon ja valmiit treeniohjelmat, joita olen nyt noudattanut reilun kuuden kuukauden ajan. Treenejä oli off- kaudella 4 kertaa viikossa. Nyt treenaan neljä kertaa viikossa kuntosalilla ja kaksi kertaa viikossa aerobista esimerkiksi kävellen ja pyöräillen. Juokseminen ei ole minun juttuni. Loppudieettiä kohden aerobisten harjoituksien määrät nousevat jonkin verran.

Harjoittelun lisäksi fitnekssessä oleellisia asioita on paljon. Unta ja lepoa täytyy saada riittävästi ja ruokavalion pitää olla monipuolinen ja terveellinen. Lisäksi säännöllisin väliajoin treeneistä pidetään kevennysviikko. Mahdollisesti ja toivottavasti ainakin juhannuksena saan pitää tankkauksen eli syödä enemmän ja vapaammin. Näin alussa kaikkea ei voi vielä tietää varmaksi, vaan dieetin edetessä tiedämme paremmin, miten kehitykseni etenee. Tärkeintä ruokavaliossa on, että saa oikean määrän kaikkia tärkeitä ravintoaineita, ei niinkään se, mitä ruoka-aineita tarkalleen syö. Tietysti ruoan puhtaudesta ei kannata tinkiä.

Nyt valmistautuessani kilpailuihin, merkkaan päivittäin painoni sekä unen määräni valmentajalleni nähtäväksi. Yritän saada nukuttua vähintään kahdeksan tuntia yössä. Näiden lisäksi kerran viikossa mittaan vyötäröni, reiteni ja käsivarteni ympärysmitat valmentajalleni. Inbody-mittauksissa kävin ainakin dieetin alussa ja se kuuluu myös dieetin loppuun. Näiden avulla pystyn myös itse seuraamaan kehitystäni. Koska fitneksessä ulkonäkö ja syöminen on todella suuressa roolissa, on harrastuksen aloittaessa oltava suhde omaan kehonkuvaan ja ruokaan kunnossa. Lisäksi oman mielen ja elämäntilanteen on oltava sellainen, ettei se vaikuta esimerkiksi negatiivisesti dieetin etenemiseen.

Fysioterapian opinnoista on paljon hyötyä lajissani, sillä ymmärrän paremmin itse, esimerkiksi miten keho toimii ja minkälaisia vaikutuksia ruokavaliolla ja fyysisellä aktiivisuudella on. Kaikki ei ole ollut minulle täysin uutta, valmentajani täydentää omaa osaamistani. Myös ihmisen anatomian osaaminen auttaa ymmärtämään harjoittelun vaikutukset kehossani. Opinnot auttavat ymmärtämään paremmin myös erilaisia riskejä esimerkiksi kuntosaliharjoittelun sekä kokonaisvaltaisen terveyden osalta. Lisäksi koin esimerkiksi kuormitusfysiologian sekä terveyskunnon mittaamisen kurssit mielenkiintoisimmiksi kuin osa opiskelukavereistani, sillä kurssien aiheet ovat lähellä mielenkiinnon kohteitani sekä omaa lajiani.

Ideointi ja suunnittelu: Sarianna Virtanen, Suvi Rantala & Heini Lehtiranta

Haastattelu: Heini Lehtiranta & Suvi Rantala

Asiasisältö: Sarianna Virtanen

Kirjoitus: Heini Lehtiranta

Voimistelijasta fitnessurheilijaksi

Olen Sarianna Virtanen, 23-vuotias nuori nainen. Tällä hetkellä asustelen Porissa, mutta olen kotoisin pienestä kylästä Kanta-Hämeen alueelta. Opiskelen toista vuotta fysioterapiaa Satakunnan ammattikorkeakoulussa Porissa. Juuri tällä hetkellä olen työharjoittelussa Palvelukeskus Soteekissa yhteensä seitsemän viikon ajan.

Nuorempana olen harrastanut joukkuevoimistelua yhteensä 14-vuotta niin SM-tasolla kuin myös kilpatasolla Forssan voimistelijoissa ja Turun Pyrkivässä. Jo nuoresta pitäen urheilu on ollut suuri intohimoni ja tämä näkyykin sekä harrastuksissani että opiskelu-uran valinnassa ja tulevaisuuden työhaaveissani.

Lopetettuani kilpailemisen joukkuevoimistelussa keväällä 2017, jatkoin parin vuoden ajan höntsäilyä yhdessä joukkueeni kanssa. Joukkuevoimistelijoiden vähäisestä määrästä johtuen joukkuetta ei enää pystytty pitämään kasassa. Voimistelun jälkeen jatkoin urheilua tekemällä kotitreenejä sekä kävin kokeilemassa kuntosalilla. Ja niinhän siinä sitten kävi, että hurahdin kuntosaliharjoitteluun. Parin vuoden säännöllisen treenaamisen jälkeen halusin treenaamiselleni jonkun päämäärän ja haaveenani oli päästä joskus yhdistämään saliharjoittelu ja kilpaileminen. Nykyään urheilulajini onkin vaihtunut voimistelusta fitnekseen. Tällä hetkellä treenaan kohti bikini fitneksen SM-kisoja. Nyt katson, mitä kaikkea fitness voi tarjota minulle ja pystynkö menestymään ja saavuttamaan haaveitani lajin parissa. Vai vaihtuuko lajini kenties vielä tulevaisuudessa?

Kiinnostukseni fysioterapiaa kohtaan on syntynyt kilpaurheilutaustani myötä. Voimistelujoukkueeni valmentaja oli ammatiltaan fysioterapeutti ja hänen kauttaan olen saanut hyvän kuvan fysioterapiasta alana. Olen lisäksi kiinnostunut työskentelemään ihmisten kanssa ja auttamaan heitä monipuolisesti. Haluankin tulevaisuudessa erikoistua urheilun puolelle ja työskennellä esimerkiksi huipulla harjoittelevien voimistelijoiden kanssa.

Hain opiskelemaan fysioterapiaa kahdesti ja kolmannella kerralla pääsin sisälle kouluun avoimen väylän kautta. Haluankin osaltani lisätä tietoa kouluun pääsemisestä polkuopintojen kautta. Avoimen väylän opiskelijoita kohdellaan SAMK:ssa samanarvoisesti kuin tutkinto-opiskelijoita.  Ainoastaan KELA:n antamat tuet erottivat minut tutkinto-opiskelijoista, vaikka tietysti koulukohtaisia eroja voi esiintyä.

Fun fact: Mun ensimmäinen kisadieetti alkoi viime maanantaina!

Tästä alkaa kolmen fysioterapiaopiskelijan kirjoittama pieni blogisarja. Blogisarjan aiheet pyörivät esimerkiksi fitneksen, salitreenaamisen sekä fysioterapian opiskelun ympärillä.

Ideointi ja suunnittelu: Sarianna Virtanen, Suvi Rantala & Heini Lehtiranta

Haastattelu: Heini Lehtiranta & Suvi Rantala

Asiasisältö: Sarianna Virtanen

Kirjoitus: Heini Lehtiranta

Kirjoittaja: Inka Laine

Ajattelin kirjoittaa blogikirjoituksen omasta ADHD-diagnoosistani, jonka sain lokakuussa 2023. Ensimmäisen kerran tunnistin itsessäni ADHD-piirteitä jo yläasteen alussa. Olisin jo silloin halunnut hakeutua tutkimuksiin, mutta en uskaltanut hakea apua itselleni enkä edes tiennyt mistä sitä hakea. Aloitin sosionomitutkinnon Satakunnan ammattikorkeakoulun syksyllä 2021 ja sain kuulla YTHS:n mielenterveyspalveluista ja hetken kerättyäni rohkeutta, otin yhteyttä tammikuussa 2022. Tutkintoni aikana on käsitelty paljon nepsyaiheita, jolloin omat epäilykseni ADHD:sta vahvistuivat. Nepsypulmiin liittyviltä luennoilta sain tietoa, mitä piirteitä ADHD sisältää, joita tunnistin itsessäni, mutta en ennen osannut yhdistää. Tässä blogikirjoituksessa kerron omasta ADHD-tutkimuksen kulusta sekä millaisia ajatuksia minulla herätti tutkimusten aikana että miten ADHD-piirteet minussa näkyvät. Kirjoitan omista kokemuksistani, joten sinun tutkimuksesi kulku ja mahdolliset piirteet voivat erota minun kertomastani.

ADHD (lyhenne englanninkielen sanoista Attention Deficit/Hyperactivity Disorder) on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö. Siihen lukeutuu kolme ydinpiirrettä: tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Eri oireet näyttäytyvät yksilöllisesti eli joillakin voi olla enemmän tarkkaamattomuuden kanssa haasteita, toisilla ylivilkkauden ja impulsiivisuuden tai sitten näiden kaikkien kolmen kanssa enemmän tai vähemmän. ADHD:n alatyyppeihin kuuluu esimerkiksi ADD, jossa taas ei esiinny yliaktiivisuutta tai impulsiivisuutta tai niitä esiintyy vähemmän. ADD:n diagnosoiminen on vaikeampaa, koska piirteet eivät ole niin ulospäin näkyviä. Jokaisella ihmisellä voi joskus olla samankaltaisia piirteitä mitä ADHD pitää sisällään. Aina ei jaksa keskittyä esimerkiksi työtehtäviin, jolloin helposti alkaa selata puhelintaan tai olo on levoton. Erityisesti nykyään älypuhelimet voivat häiritä keskittymistä. ADHD on kuitenkin havaittavissa jo lapsuudessa ja oireet tuovat haasteita jokapäiväiseen elämään.

Oma ADHD-tutkimukseni kesti 1,5 vuotta. Kuten aiemmin kerroin, otin yhteyttä YTHS:n tammikuussa 2022. Ensin täytin alkukartoituslomakkeen, jossa esitin epäilykseni ADHD:sta. Noin viikon päästä tästä psykiatrinen sairaanhoitaja otti minuun yhteyttä ja lähetti minulle täytettäväksi monenlaisia lomakkeita. Niillä kartoitettiin mm. masennusta, ahdistuneisuutta, autismia, eri persoonallisuushäiriöitä ja ADHD-piirteitä. Lomakkeiden täyttämisen jälkeen minulle varattiin labra-aika, jossa minulta otettiin verikokeet (selvitettiin mahdollista munuaisen vajaatoimintaa ja alkoholin liikakäyttöä) ja huumausainetestit. Tämän jälkeen minun tehtävänäni oli kerätä lapsuuden ja nuoruuden ajan terveystietoja. Terveystietojen keräämisen tarkoitus oli katsoa, löytyykö tiedoista ADHD diagnoosia tukevia piirteitä lapsuuden ja nuoruuden ajoilta. Tämä oli erityisen haastavaa, koska minun tietojani oli neljän eri terveysaseman tietokannoissa.  Tietojen keruu prosessia hidasti oma aloittamisen vaikeus ja tunne siitä, että tämä on liian hankalaa ja rasittavaa itselleni. Omasta mielestäni tämä ei ole ihan ADHD-ystävällinen prosessi, ironista.

Kuitenkin saatuani omat tietoni lähetettyä YTHS:lle, minulle varattiin DIVA 2.0 -haastatteluun aika. Siinä minua ja äitiäni haastateltiin eri ADHD-oireista, joita minulla oli nähtävillä lapsuudessa ja miten ne vaikuttavat minuun näin aikuisena. Tämä oli itselleni merkityksellisin vaihe ADHD-tutkimuksissani. Haastattelun aikana koin paljon eri tunteita: ymmärrystä, hämmennystä, katkeruutta ja surua. Ymmärrystä itseäni kohtaan siitä, miksi teen asiat niin kuin teen. Haastattelu myös loi minulle täysin uuden kuvan ADHD:sta ja opin paljon uutta. Katkeruutta ja surua toivat ne hetket, kun oirehdinta on vaikeuttanut omaa elämääni mm. jääkiekkouraan ja kouluun liittyvissä unelmissa sekä oma häpeäni itseäni kohtaan liittyen omiin piirteisiini. Tämä on ehkä isoimpia syitä, miksi olin helpottunut, kun sain diagnoosin. Vihdoinkin sain selityksen siihen, miksi asiat ovat menneet kuin ovat menneet. Nyt minulla on lääkityksen lisäksi iso nippu menetelmiä, joilla pyrin helpottamaan ja sujuvoittamaan omaa arkeani.

Itselläni erityisesti on haasteita tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen kanssa omassa arjessani. Tämä näyttäytyy itselläni niin, että en pysty keskittymään yhteen asiaan pitkäaikaisesti vaan teen montaa asiaa saman aikaisesti saattamatta mitään toiminnoista loppuun. Esimerkiksi kotona siivoaminen on yleensä päämäärätöntä huoneesta toiseen poukkoilemista. Tähän olen keksinyt itselleni toimivan menetelmän eli kasaan toisiin huoneisiin kuuluvat asiat yhteen kasaan/laatikkoon, jolloin turhanpäiväinen poukkoilu vähenee. Pakkaamisessa minulla on tapana muistaa ottaa mukaani yksittäisiä asioita, mutta unohdan oleellisia asioita esimerkiksi hammasharjan tai vaihtovaatteet. Tähän minulla on auttanut yksityiskohtaisen pakkauslistan tekeminen ennen pakkaamisen aloitusta. Kuitenkin itselleni erityisen mieluisiin asioihin voin uppoutua aivan täysin eli hyperfokusoitua. Tällöin esimerkiksi voin pelata jotain videopeliä 12 tuntia putkeen, jonka aikana unohdan syödä, juoda, vastata puhelimeen tai käydä vessassa. Ennalta ehkäistäkseni tätä laitan puhelimeeni herätyksiä, jolloin muistan pitää huolta perustarpeistani.

Sosiaalisissa tilanteissa tarkkaamattomuus tuottaa minulle haasteita. Tuntuu, että päässäni on 54 välilehteä auki, enkä saa niitä mitään suljettua. Lääkitys on onneksi auttanut rauhoittamaan ajatuksenjuoksuani. Keskustellessani toisen kanssa pienikin taustahälinä (toisten ihmisten keskustelut, autojen äänet, tietokoneen näpytys jne.) harhauttaa keskittymiseni täysin, jolloin en pysy kärryillä, mitä toinen yrittää minulle kertoa. Nyt kirjoittaessani tätä blogia Soteekin toimistossa, jossa on ajoittain paljonkin eri häiriöntekijöitä, ajatus ei mahda pysyä kasassa ja keskittyminen kirjoittamiseen on haastavaa. Unohdan myös suullisesti sovittuja tapaamisia. Tämä aiheuttaa usein itselleni häpeää, koska minulle joudutaan usein toistamaan tai muistuttamaan asioista. Olen miettinyt näihin haasteisiin ratkaisuksi esimerkiksi kalenterin käyttöä ja melua vaimentavia korvatulppia, mutta en ole vielä ottanut niitä käyttööni. Korvatulpat voisivat myös hyvä keino vähentää ylikuormitusta, jota taustahälinä aiheuttaa. Ääniyliherkkyyden lisäksi minulla on haasteita erilaisten ruokien koostumusten, hajujen ja vaatteiden materiaalien kanssa, jotka ylikuormittavat minua.

Ylivilkkaus on myös yksi piirre, mikä minussa näyttäytyy erityisen hyvin. Koulussa paikallaan istuminen ja opettajan kuuntelu on ollut minulle haastavaa. Lapsena minulla oli tapana lähteä luokkahuoneesta koulun käytäville haahuilemaan käyttäen verukkeena vessassa käyntiä. Luokan edessä istuminen on aina ollut itselleni epämieluisaa, koska hytkytän tai heiluttelen jalkojani, naputtelen käsiäni tai heilun tuolillani koko ajan ja tiedostan, että se voi häiritä muita. Ylenmääräinen puhuminen on myös aiheuttanut itselleni vaikeuksia, koska häiritsin jatkuvasti muita oppilaita/vierustoveriani. Nykyäänkin nämä edellä mainitsemani asiat tuottavat minulle haasteita. Itse olen nimennyt jatkuvan tekemisen tarpeen ”krooniseksi tylsyydeksi”, mikä on erittäin sietämätöntä.

Impulsiivisuus näkyy minussa pääsääntöisesti rahankäytön ongelmissa. Tililleni kilahtavat rahat yleensä lähtevät yhtä nopeasti kuin tulevat. Monesti on ollut sellainen tilanne, että olen hetken mielijohteesta nettishoppaillut sitä sun tätä, ja jälkikäteen tajunnut, ettei minulla ole varaa maksaa kuukauden vuokraa tai muita tärkeitä laskuja. Onneksi oma lähipiiri on auttanut tällaisissa tilanteissa. Kuitenkin nämä tilanteet aiheuttavat itselleni epäonnistumisen tuntemuksia, koska ajattelen olevani aikuinen ihminen eikä aikuinen ihminen käytä rahojansa tällä tavalla. Ennalta ehkäistäkseni tällaisia tilanteita, olen päättänyt laittaa joka kuukausi rahaa sivuun. Säästäminen on ollut itselleni aina vaikea konsepti, mutta minun täytyy pysyä tässä asiassa päättäväisenä. Impulsiivisuus näkyy myös sellaisena ”teen ensin, mietin jälkeen”-mentaliteettina. Esimerkiksi olen aika loukkaantumisaltis (riskien arvioiminen on vaikeaa).

Vaikka itselleni ADHD-diagnoosin saaminen oli maailmaa mullistava asia, kerron siitä erittäin varoen. Olen itse kuullut monen suusta, jopa sosiaali- ja terveysalalla, vähättelevää puhetta ADHD-tutkimukseen hakevista. ADHD on tituleerattu ns. ”trendi sairaudeksi” ja ”kaikki ovat hieman ADHD”. Tämä on todella sääli, koska jotkut voivat jättää hakematta apua tämän stigman takia. Itse olen miettinyt, että kasvavaan ADHD-diagnoosi määrään vaikuttaa nykyinen tiedonsaaminen ja tietoisuuden lisääntyminen, varsinkin tyttöjen ja naisten keskuudessa. Toivoisin tietoisuuden levitessä, että ymmärretään ADHD:n olevan vahvasti arkielämään vaikuttava asia. Diagnosoimaton ADHD voi lisätä riskiä mielenterveysongelmiin, esimerkiksi ahdistukseen tai masennukseen. ADHD voi myös lisätä riskiä päihdeongelmiin. Siksi ADHD:n tunnistaminen ja diagnosoiminen on tärkeää, sillä oikean avun saamisen merkitys on suuri ja voi tuoda suurta helpotusta jokapäiväiseen elämään. Pelkästään diagnoosin saaminen, voi lisätä henkistä hyvinvointia, sillä omien piirteiden ymmärtäminen voi lisätä myötätuntoa ja armollisuutta itseään kohtaan.  Jotkut ovat pystyneet kääntämään omat ADHD-piirteensä omaksi voimavarakseen, jota ihailen kovasti. Toivoisin itsekin pääseväni joskus siihen pisteeseen.

Tässä blogissa perehdytään hieman fysioterapeutin koulutukseen ja millaisia uramahdollisuuksia valmistumisen jälkeen avautuu.

Fysioterapeutti on ihmisten toimintakykyä, terveyttä, hyvinvointia ja liikkumista edistävä ammattilainen. Fysioterapeutin osaamista tarvitaan erityisesti silloin, kun ikääntyminen, vamma, kipu, sairaus, toimintahäiriö tai yksilön arjessa oleva tekijä rajoittaa yksilön tai väestön toimintakykyä (Opintopolku.fi). Fysioterapeutti on lailla suojattu ammattinimike, joka tarkoittaa sitä, että vain koulutuksen käyneellä henkilöllä on oikeudet toimia laillistettuna fysioterapeuttina ja näin ollen harjoittaa kyseistä ammattia. Toimintaa valvoo AVI eli aluehallintavirasto sekä VALVIRA eli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto.

Fysioterapeutti on ammattikorkeakoulututkinto ja opinnot kestävät 3,5 vuotta. Tutkintoa suoritetaan 210 opintopisteen verran. Suomessa fysioterapiaa voi opiskella 17 eri koulussa, joista yhdessä opinnot voi suorittaa ruotsiksi ja pohjoismaiden ainoan englanninkielisen koulutuksen voi suorittaa SAMK:ssa. Englanninkielisen tutkinnon lisäksi SAMK on ainoa ammattikorkeakoulu, joka tarjoaa eläinfysioterapian koulutusta Suomessa.

Yleensä ensimmäisen vuoden opintojen aikana perehdytään perusasioihin, kuten anatomian perusteisiin, yhteisöllisyyteen, asiakaslähtöiseen vuorovaikutukseen, ohjaamisen perusteisiin, toimintakykyyn ja sen arviointiin, esteettömyyteen, biomekaniikkaan, motoriseen oppimiseen sekä terapeuttiseen harjoitteluun. Satakunnan ammattikorkeassa työharjoitteluajaksoa ei ensimmäisenä vuotena ole, joten perusasioihin jää aikaa perehtyä. Mitä pidemmälle opinnoissa pääsee, sitä enemmän fysioterapian teoriaosaaminen syvenee. Viimeisenä vuotena opinnoissa keskitytään tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamiseen. Pähkinänkuoressa koko fysioterapeutin tutkinto koostuu perusopinnoista, ammattiin perehdyttävistä opinnoista, harjoittelujaksoista sekä opinnäytetyöstä.

Fysioterapeutti voi työskennellä muun muassa sairaalassa, terveyskeskuksessa, yksityisissä fysikaalisissa hoitolaitoksissa, urheiluseuroissa jne. Fysioterapeutin uramahdollisuudet ovat monipuoliset ja vaihtelevat riippuen henkilön kiinnostuksen kohteista, erikoistumisesta ja työkokemuksesta. Ohessa muutama esimerkki erikoistumisen vaativista uramahdollisuuksista:

• Liikunta- ja urheilufysioterapia: Tämä ura keskittyy erityisesti liikunnan ja urheilun parissa työskentelyyn. Fysioterapeutit voivat toimia urheiluseurojen, kuntokeskusten tai valmennusohjelmien osana, auttaen urheilijoita parantamaan suorituskykyään ja ehkäisemään urheiluvammoja.

• Työfysioterapia: Työfysioterapeutit auttavat työntekijöitä säilyttämään terveytensä ja hyvinvointinsa työpaikalla. He voivat suunnitella ergonomisia työasemia, antaa neuvoja oikeista työtavoista ja hoitaa työperäisiä vammoja ja vaivoja. Jotta voi työskennellä työfysioterapeuttina, vaatii se erillisen pätevöittävän lisäkoulutuksen.

• Lasten fysioterapia: Lasten fysioterapeutit työskentelevät lasten kanssa, jotka tarvitsevat apua motoristen taitojen kehittämisessä, esimerkiksi lapsilla, joilla on kehityksellisiä viiveitä tai neurologisia haasteita.

• Ortopedinen Manuaalinen Terapia: Toisin sanoen OMT-fysioterapia on erikoistumisala, joka keskittyy tuki- ja liikuntaelinten ongelmien tutkimiseen, arviointiin sekä hoitoon. Tämä hoitomuoto perustuu manuaaliseen terapiaan eli käsin tehtäviin hoitomenetelmiin, kuten nivelten mobilisointiin, manipulaatioon ja pehmytkudosten käsittelyyn. OMT-fysioterapiassa keskeisenä ajatuksena on kokonaisvaltaisuus ja kliininen päättely. Koulutukseen voivat hakea vain fysioterapeutit ja lääkärit ja koulutuksen kesto on 2,5 vuotta.

• Koulutus ja tutkimus: Joillekin fysioterapeuteille ura voi kulkea opettamisen tai tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) suuntaan. He voivat työskennellä yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, terveydenhuollon oppilaitoksissa tai tutkimuslaitoksissa opettaen tulevia fysioterapeutteja tai osallistuen kliiniseen tutkimukseen.

• Johtotehtävät ja konsultointi: Kokeneet fysioterapeutit voivat edetä johtotehtäviin esimerkiksi terveydenhuollon organisaatioissa tai toimia konsultteina terveydenhuollon alalla, antaen neuvoja ja asiantuntemusta fysioterapian alalla. Mikäli johtotehtävät ja konsultointi kiinnostaa, on suositeltavaa vahvistaa omaa osaamista suorittamalla esimerkiksi ylemmän amk-tutkinnon tai fysioterapian maisteriohjelman yliopistossa.

Fysioterapeuttina työskentely ei itsessään vaadi erikoistumiskoulutusta, näin ollen valmistumisen jälkeen voi työskennellä niin sanotuissa ”perustason tehtävissä” muun muassa palvelutaloissa, apuvälineiden parissa ja sairaalan/terveyskeskuksen vuodeosastoilla, jossa fysioterapeutti vastaa terveyttä ja toimintakykyä edistävästä ja ylläpitävästä ohjauksesta, erilaisista terapeuttisista harjoitteista sekä manuaalisesta terapiasta.

Tällä hetkellä olen itse toisen vuoden fysioterapeuttiopiskelija englanninkielisellä linjalla. Opinnoista olen tykännyt todella paljon ja ala tuntuu omalta. Ennen Soteekkia olen tehnyt yhden harjoittelun geriatrisella kentällä ja pidin tästä harjoittelusta todella paljon. Harjoittelussa tunne siitä, että olen valinnut oikean alan, vahvistui entisestään. Valmistumisen jälkeen haaveenani olisi erikoistua OMT-fysioterapiaan ja/tai äitiysfysioterapiaan. Erikoistumismahdollisuuksia on niin valtava kirjo fysioterapiassa ja jokainen niistä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Näin ollen voi myös olla, että tämänhetkiset urahaaveet muuttuvat opintojen edetessä.

Mikäli kuntoutus ja terveydenedistäminen sekä ihmisläheinen ala kiinnostaa on fysioterapeutti hyvä alavaihtoehto.

Kirjoittanut Alexandra

Opiskelen Samkissa sairaanhoitajaksi, aloitin 2022 Tammikuussa.   Nyt olen asunut täällä noin 2 vuotta, saavuin Suomeen maaliskuussa. Samkin koulu on vahvistanut opiskeluani ja olen oppinut tutkimaan asioita itse ja hakemaan tietoa. Aikaisemmin kun asuin täällä tuntui kaikki on vaikealta, opiskelu ja kieli olivat tosi vaikeita. Nyt pikkuhiljaa kaikki on helpompaa. Toisessa harjoittelussani opin perushoitotaitoja ja nyt olen Soteekissa, jossa opiskelen ryhmätyötaitoja ryhmän kanssa ja asiakkaan kanssa palvelusuunnitelmien tekemistä. Soteekki on auttanut minua oppimaan mitä tarkoittaa yhteistyö ja miten voin sitä toteuttaa omassa harjoittelussani ja tulevaisuudessa työssä. Nyt nautin harjoittelustani. Samkissa opiskelu on haastavaa ja myös opettavaista. Olen kuullut, että Suomessa on tosi hyvä opetus peruskoulussa ja Suomi on useana vuonna pärjännyt hyvin koulujen  tasomittareissa. Nyt tosin PISA tulokset ovat  Suomen koulutasolla alentuneet ja olen kiinnostunut mistä tämä johtuu.

Suomessa opiskellessa minua kiinnostaa eniten saattohoito. Olen henkilö, joka pelkää kovasti kuolemasta puhumista, mutta ihmisinä meidän on kohdattava kuolema. Sairaalassa työharjoittelussani potilas menehtyi. Muiden sairaanhoitajien avustuksella teimme hänelle viimeiset jäähyväiset. Esimerkiksi iho puhdistetaan, virtsakatetri poistetaan ja lopuksi vartalo peitetään valkoisilla lakanoilla ja kukilla. Pelkäsin kohdata kuoleman. Mentorini rohkaisi minua, että sairaanhoitajana tämä on työ, joka minun on kohdattava. Opettaja toivoi, että voisin voittaa itseni, joten yritin pitää vanhan miehen kädestä. Itkin sillä hetkellä. Herkät tunteeni saivat minut hyvin vastahakoiseksi sanomaan hyvästit hänelle. Työharjoittelun aikana vastasin hänen kylvytyksestä, perushoidosta ja ruumiinlämmön mittaamisesta. Verensokerin mittaaminen ja perushoito mahdollistivat henkilökohtaisen hoitosuhteen luomisen potilaaseen.

Samalla pidän erittäin paljon myös Suomen koulutussuunnittelusta ja itsenäisestä oppimisesta. Itsenäisen opiskelun tarkoitus on, että opiskelija ymmärtää itse tiedon merkityksen. Tämä on merkityksellisempää kuin  se, että opettaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat. Kiinan ja Suomen vertailu kouluasteilla on vaikeaa, koska en ole itse ollut perustason opetuksessa Suomessa. Kiinan opetus antoi minulle hyvät lähtökohdat ja halusin myös nähdä mitä toisilla mailla olisi antaa. Kesätyö ja harjoittelut ovat opettaneet myös mitä minun työ tulee olemaan. Sairaanhoitajan opiskelu on kivaa koska opin miten voin auttaa ihmisiä.

Kirjoittanut Alexandra

Maailmalla vietetään vuosittain kansainvälistä halauspäivää 21. tammikuuta. Kuten moni muukin enemmän tai vähemmän tunnettu merkkipäivä, myös halauspäivä on saanut alkunsa Yhdysvalloista. Idean halailulle pyhitetystä päivästä toi ilmoille henkilö nimeltä Kevin Zaborney vuonna 1986. Zaborney koki, että amerikkalaisille tunteiden näyttäminen julkisesti oli häpeällistä ja toivoi ideansa muuttavan tätä parempaan suuntaan. Päiväksi valikoitui tammikuun 21. päivä, sillä Zaborneyn mielestä ihmiset ovat alakuloisimpia joulun ja ystävänpäivän välisenä aikana.

Suomessa halauspäivää on tyypillisesti vietetty kouluissa, jolloin oppilaat ovat askarrelleet itsellensä kartonkisen sydämen, johon he keräilevät toisiltaan nimiä halausta vastaan. Yleisesti halauspäivä ei Suomessa kuitenkaan ole merkkipäivistä se kaikkein tunnetuin, näin ollen sen viettäminen rajautuu pääosin juuri ala- ja yläkouluihin.

Halauspäivän tarkoituksena on rohkaista ihmisiä halaamaan ystäviä ja sukulaisia normaalia enemmän. Halaamisella on myös tutkitusti paljon myönteisiä vaikutuksia ihmisen niin fyysiseen kuin psyykkiseen terveyteen. Jo 20 sekuntia halaamista esimerkiksi ennen stressaavaa suoritusta, kuten luokan edessä esiintymistä, voi se vaikuttaa stressitasoon alentamalla veranpainetta sekä sykettä. Halaamisen yhteydessä tapahtuvan kosketuksen seurauksena aivot vapauttavat oksitosiinia eli mielihyvähormonia. Oksitosiinin lisääntyminen elimistössä voi myös lievittää kipua. Halaaminen luo turvallisuuden tunnetta ja sitä myöten myös vähentää ahdistusta.  

Halauksella voi vaikuttaa positiiviesti toisen henkilön päivään ja vain yksi halaus voi merkitä toiselle todella paljon. Muistakaa siis kaikki halata ystäviä ja läheisiänne halauspäinä ja myös siitä eteenpäin! 😊

Lähteet:

https://www.ess.fi/teemat/9806

https://bimcal.com/calendar/international-hugging-day