Kansainvälistä tupakatonta päivää vietetään keskiviikkona 31.5.2023. WHO:n tupakaton päivä pyrkii tuomaan esille tupakoinnin haittoja, mutta halusimme lähestyä päivää eri tavalla. Tupakoitsijalle voidaan kertoa tieteellistä faktaa tupakoinnin vaaroista ja tupakka-askeihin laittaa pelottavia kuvia mustista keuhkoista. Tämän kaltainen valistus on kuitenkin hyödytöntä siihen asti, kunnes motivaatio muutokseen lähtee ihmisestä itsestään. Tässä postauksessa kerromme tupakoinnista addiktion näkökulmasta. Postaus sisältää myös raportin tupakoitsijan päivästä, joka kokeili olla yhden päivän polttamatta. Haastattelimme myös toista tupakoitsijaa hänen ajatuksistaan tupakkariippuvuuteen liittyen.
Tupakkariippuvuus
Tupakkariippuvuudessa yhdistyvät yleensä fyysinen, sosiaalinen sekä psyykkinen riippuvuus. Fyysinen riippuvuus on nikotiiniriippuvuutta. Nikotiinipitoisuus laskee parissa tunnissa ja tällöin nikotiinista riippuvainen tarvitsee uuden annoksen, jottei saisi vieroitusoireita. Nikotiini aiheuttaa myös mielihyvää aivoissa. Mielihyvän tunne ja vieroitusoireet ylläpitävät riippuvuutta.
Tupakointiriippuvuudessa korostuvat myös sosiaalinen ja psyykkinen puoli. Tupakointi on yleensä arkirutiinia ja tapa reagoida esimerkiksi tunteisiin. Tupakointiin liittyy myös toistuvia liikkeitä, kuten kädenliikkeitä. Kun tupakoi monta kertaa päivässä, liikesarja jää lihasmuistiin, jolloin toistamisesta tulee rutiini, joka tuottaa nautintoa.
Tupakointiin liittyy myös usein sosiaalinen puoli. Tupakointi aiheuttaa yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden tunteen sosiaalisissa tilanteissa, joka vahvistaa riippuvuutta.
Tupakkariippuvuus, kuten muutkin riippuvuudet ovat ihmisille ristiriitainen asia. Toisaalta se tuottaa mielihyvää, mutta myös lisääntyvää haittaa. Riippuvuudesta on kuitenkin mahdollista vapautua, toisilla se onnistuu helpommin, mutta toisille se on vaikeampaa. Avainasemassa on ongelman myöntäminen, riippuvuuskäyttäytymisen muuttaminen ja toimeen tarttuminen asioiden korjaamiseksi.
Päivä ilman tupakkaa
Pirjo (nimi muutettu) lupasi olla päivän ilman tupakkaa ja raportoida siitä nousseita ajatuksia. Aamu ja sängystä ylös nouseminen tuntui vaikealta, sillä Pirjon tapana oli käydä aamuisin tupakalla. Pirjon strategia tupakoimattomaan päivään oli se, että hän ei kertoisi kokeilustaan kenellekään säästyäkseen uteluilta ja muistutuksilta tupakattomuudesta. Näin hänen ei ehkä tekisi tupakkaa niin paljon mieli, kun siitä ei sen enempää kyseltäisi. Suunnitelmana oli myös tehdä mahdollisimman paljon koulutehtäviä, jotka veisivät ajatuksia pois tupakasta. Pirjo kertoi ajomatkojen tuntuneen vaikeilta, koska hän oli tottunut usein polttamaan ajaessaan. Matkan aikana Pirjo huomasi hänen kätensä hakeutuvan tupakointi asentoon, ja käsille oli vaikeaa keksiä tekemistä. Hän huomasi näpräävänsä käsiään paljon päivän aikana, jotta saisi niille jotain tekemistä. Myös ruokailun jälkeiset ajat tuntuivat vaikeilta, sillä syömisen jälkeen on ollut tapana polttaa tupakka. Pirjo käytti päivän aikana nikotiinisuihketta, jonka hän arvelee auttaneen siihen, että fyysisiä vierotusoireita ei päivän aikana esiintynyt. Ilta oli vaikein, sillä silloin ei ollut enää paljoa tekemistä ja tupakka hiipi mieleen useammin. Päivä oli sujunut hyvin ilman merkittäviä kiukunpuuskia tai sen kummempia fyysisiä vieroitusoireita. Illalla kuitenkin Pirjo pisti tupakaksi ennen nukkumaanmenoa, jotta saisi hyvin unta.
Kokeilun päätyttyä Pirjo kertoi huomanneensa tupakan olevan pinttynyt tapa, joka ilmenee esimerkiksi käsien lihasmuistissa. Hänestä oli mielenkiintoista huomata, miten kädet hakeutuivat tupakointi asentoon automaattisesti niissä tilanteissa, joissa hän oli tottunut yleensä polttamaan. Pirjo kertoi myös, että on helpointa olla polttamatta, kun tietää tupakoinnin olevan tarvittaessa mahdollista. Esimerkiksi jos edessä on monen tunnin bussimatka ilman taukoja, tulee usein poltettua ”varmuuden vuoksi” etukäteen, kun siihen ei ole moneen tuntiin mahdollisuutta. Pirjo kertoi lopettamisen olevan haaveena tulevaisuudessa, mutta vielä se ei ole ajankohtaista.
Haastattelimme myös ”hyvän päivän -polttajaa” Kallea (nimi muutettu). Kallen suhde tupakkaan on vaihteleva. Pääasiassa Kalle polttaa kerran päivässä, joka ilta samaan aikaan. Hänen ystävänsä tulee iltaisin töiden jälkeen käymään tupakalla ennen kotiin menoa. Päivä sujuu hyvin ilman sen kummempia mielitekoja, kun hän tietää, että illalla on tupakointihetki ystävän kanssa. Hän ei osta omaa askia kotiin, koska ystävä tarjoaa joka ilta yhden tupakan. Kalle kertoo tupakan olevan tällä hetkellä sosiaalinen tapahtuma ja illan rentoutushetki, eikä kaipaa sitä päivisin. Kuitenkin stressaavissa elämäntilanteissa ja ahdistavien tunteiden vallitessa Kalle ostaa oman askin ja polttaa paljon. Kyseinen toimintamalli on hänen sanojensa mukaan ainoa tapa, jolla hän pääsee pakoon ahdistavia tunteita. Kalle on aikoinaan ollut täysin ilman tupakkaa puoli vuotta, mutta palasi yhden tupakan rutiiniinsa takaisin vähitellen. Hänen aikomuksenaan on lopettaa kokonaan, kunhan keksii vaihtoehtoisen keinon rentoutua ja lieventää ahdistuksen tunteita.
https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/mielenterveys/riippuvuus