Emilia Rannikko
Valtakunnallista Harrastusviikkoa vietetään 7.-13.9.2026. Viikon tavoitteena on auttaa lapsia ja nuoria löytämään itselleen mieluisa harrastus. Tämän vuoden teemana viime vuoden tapaan on ”Yhdessä yksinäisyyttä vastaan”. Teema nostaa esiin harrastamisen merkityksen yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden rakentajana.
Harrastus voi olla paljon enemmän kuin mukavaa tekemistä vapaa-ajalla. Se voi olla paikka, jossa kohdataan muita, löydetään ystäviä ja opitaan toimimaan yhdessä. Parhaimmillaan harrastus tarjoaa lapselle tai nuorelle yhteisön, johon hän voi kokea kuuluvansa.
Yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksinolo
Kaikki tarvitsevat joskus aikaa olla yksin. Yksinolo voi olla itse valittua ja tärkeää palautumiselle. Yksinäisyys puolestaan on kokemus siitä, ettei saa riittävästi yhteyttä muihin tai koe kuuluvansa joukkoon.
Yksinäisyyttä voi kokea kuka tahansa. Se ei aina näy ulospäin ja joskus ihminen voi olla muiden ympäröimänä ja silti tuntea itsensä yksinäiseksi. Erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa ystävyyssuhteilla ja yhteenkuuluvuuden kokemuksella on suuri merkitys.
Harrastaminen voi tarjota luontevan ympäristön tutustua muihin ihmisiin. Yhteisen tekemisen äärellä tutustuminen voi tuntua helpommalta kuin tilanteessa, jossa pitäisi yksin löytää uusia ystäviä. Harrastuksesta voi löytyä samanhenkisiä ihmisiä ja parhaimmillaan ystävyyssuhteita, jotka kantavat pitkälle.
Pienestä harrastuskokeilusta pitkäaikaisiin ystävyyssuhteisiin
Olen itse saanut kokea, kuinka suuri merkitys harrastuksella voi olla. Kuusivuotiaana pääsin kokeilemaan pesäpalloa pesäpallokerhoon kesän ajan. Pesäpallokerhossa ei ollut entuudestaan tuttuja kavereita. Kesän jälkeen jatkoin pesäpallon harrastamista yhdessä pesäpallokerhosta saamani uuden ystävän kanssa seurajoukkueessa.
Pesäpallo harrastus kulki elämässäni mukana noin kaksikymmentä vuotta. Vuosien aikana harrastuksesta muodostui tärkeäksi paitsi itse laji myös joukkueessa toimiminen ja ennen kaikkea ystävät. Harrastuksen kautta syntyi läheinen kaveriporukka, jonka kanssa yhteys on säilynyt, vaikka elämä on vienyt eri paikkakunnille ja erilaisiin elämäntilanteisiin.
Jokaiselle mahdollisuus löytää oma paikka
Harrastus ei kuitenkaan automaattisesti poista yksinäisyyttä. Tärkeää on myös se millaisen vastaanoton uusi harrastaja saa. Tervehtiminen, mukaan kutsuminen, muiden esittely ja erilaisuuden hyväksyminen voivat tuntua pieniltä asioilta, mutta niillä voi olla suuri merkitys sille, kokeeko ihminen olevansa tervetullut.
Harrastusviikon teema ”Yhdessä yksinäisyyttä vastaan” haastaa meitä huomaamaan myös ne, jotka jäävät helposti sivuun. Kaikille ei löydy samanlaista harrastusta eikä kaikkien tarvitsekaan harrastaa samaa asiaa. Olennaista on, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi mahdollisuus löytää mielekästä tekemistä, ystäviä ja yhteisö, jossa voi olla oma itsensä.
Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että harrastuksesta voi saada paljon enemmän kuin uuden taidon tai mukavan tavan viettää aikaa. Se voi antaa ystäviä, opettaa yhteistyötä ja parhaimmillaan tarjota yhteisön, joka kulkee mukana vielä vuosikymmentenkin jälkeen.
Ehkä Harrastusviikon tärkein viesti onkin yksinkertainen: Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus löytää oma paikkansa ja tuntea, ettei tarvitse jäädä yksin.
Lähteet
Harrastusviikko nostaa esiin tärkeän teeman: yksinäisyys ei kuulu yhteenkään lapsuuteen
Harrastusviikko: Yhdessä yksinäisyyttä vastaan
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/yksinaisyyden-omahoito-ohjelma/mita-yksinaisyys
https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/nuori-on-yksinainen