Kun minulle selvisi, että koulumme Soteekki-harjoittelu tehdään kansainvälisten opiskelijoiden kanssa, ensimmäinen ajatukseni oli: apua, en osaa englantia tarpeeksi hyvin? Kauhistutti ajatus siitä, miten löydämme yhteisen sävelen, jos kulttuurit ja kieli eroavat toisistaan. Nyt harjoittelun jälkeen voin kuitenkin sanoa, että opin enemmän kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta kuin yhdelläkään luentokurssilla.
Soteekki on monialainen oppimisympäristö, jossa opiskelijat eri aloilta harjoittelevat aidoissa asiakastilanteissa. Kun ryhmässä on mukana opiskelijoita eri maista ja kulttuureista, työpäivistä tulee helposti värikkäitä, joskus ihan kirjaimellisesti! Aluksi kommunikointi oli vähän kömpelöä. Englanti oli vain muutaman äidinkieli, joten väärinymmärryksiä sattui. Pian kuitenkin huomasimme, että yhteisymmärrys syntyy muustakin kuin sanoista. Eleet, katseet, hymy ja hyväntahtoinen nauru yhdistivät meitä enemmän kuin täydellinen kielioppi.
Kulttuurierot näkyivät pienissä asioissa: siinä, miten tervehdimme, miten suhtauduimme aikaan tai miten keskustelimme asiakkaan tilanteesta. Mutta juuri niistä syntyi oppimista. Opin, että toisessa kulttuurissa “kyllä” saattoi tarkoittaa kohteliasta “ehkä”, ja että oma suorapuheisuuteni saattoi kuulostaa toiselle liiankin jyrkältä. Opin myös arvostamaan erilaisia tapoja kohdata asiakas – joku painotti yhteisöllisyyttä, toinen kuuntelemista, kolmas konkreettisia neuvoja. Yhdessä löysimme tasapainon.
Yksi harjoitteluni mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun suunnittelimme käyttävämme asiakaspalvelutilanteessa opiskelijoiden omien kulttuurien musiikkia ja kieltä. Kun palvelun alussa soi musiikki Sri Lankasta, Thaimaasta, Vietnamista sekä Suomesta, ilmapiiri muuttui heti uudenlaiseksi ja kiinnostavaksi. Musiikki toi välähdyksen muista kulttuureista ja toi meitä opiskelijoita lähemmäs toisiaan, vaikka sanat olivatkin vieraita. Tervehdimme myös asiakkaita eri kielillä. Kukin omallaan. Pienikin sana omalla kielellä sai monet hymyilemään ja kertomaan jotakin itsestään. Se hetki osoitti, että kieli ja musiikki ovat paljon enemmän kuin viestintää. Ne ovat kuin siltoja, jotka yhdistävät meitä ihmisiä yli kulttuurirajojen.
Tällaiset hetket muistuttavat, että monikulttuurisuus ei ole vain erilaisia taustoja, vaan yhteinen rytmi, joka syntyy, kun jokainen saa tuoda oman äänensä kuuluviin.
Aluksi “selviäminen” tarkoitti minulle lähinnä pärjäämistä englanniksi. Lopulta se tarkoittikin kuuntelemista, uudelleen ja uudelleen selittämistä ja lopulta kääntäjän käyttämistä. Ymmärsin harjoittelun edetessä, että tärkeintä ei ollut täydellinen sanavalinta, vaan halu ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Kun uskalsin kysyä, tarkentaa ja kysyä aina vain uudestaan, yhteistyö alkoi sujua. Opin myös, että kansainvälisessä tiimissä jokainen tuo mukanaan oman kulttuurinsa parhaita puolia. Me suomalaiset olimme hyviä suunnittelussa ja järjestelmällisyydessä, mutta opimme muilta rentoutta, spontaaniutta ja lämmitä hymyä vuorovaikutukseen.
Soteekki-harjoittelu kansainvälisessä ryhmässä oli minulle hyppy todelliselle epämukavuusalueelle, mutta sellaiselta uuden oppiminen usein miten tuntuu. Opin, että monikulttuurisuus on paljon muutakin kuin eri kieliä ja tapoja. Ja sanavaraston loppuessa voi aina ottaa kääntäjän avuksi.
Erilaisuus ei ole este – se on voimavara, kun uskallamme kohdata sen uteliaasti ja yhdessä.
Terveyttä tarkastellaan usein fyysisenä hyvinvointina, kuten liikuntana, ravitsemuksena ja sairauksien ennaltaehkäisynä. Sosionomin näkökulmasta terveys on kuitenkin paljon enemmän. Se on psyykkistä jaksamista, sosiaalisia suhteita ja tunnetta osallisuudesta yhteiskuntaan. Arjessa sosionomi toimii terveyden tukijana monin eri tavoin.
Sosionomin työssä kohdataan ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Työ voi sijoittua esimerkiksi varhaiskasvatukseen, lastensuojeluun, mielenterveys- ja päihdetyöhön, vammaispalveluihin tai ikääntyvien pariin. Kaikkia näitä yhdistää tavoite edistää yksilön ja yhteisön hyvinvointia. Terveyden tukeminen ei tarkoita diagnoosien tekemistä, vaan ihmisen kokonaisvaltaisen tilanteen huomioimista ja arjen sujuvuuden vahvistamista.
Arjessa terveyden tukeminen näkyy usein konkreettisina tekoina. Sosionomi voi auttaa asiakasta jäsentämään omaa elämäntilannettaan, löytämään voimavarojaan ja vahvistamaan toimintakykyään. Jo pelkkä kuulluksi tuleminen voi lisätä psyykkistä hyvinvointia ja vähentää yksinäisyyden tunnetta. Sosiaalinen tuki ja luottamuksellinen vuorovaikutus ovat keskeisiä tekijöitä ihmisen jaksamisessa.
Terveyteen vaikuttavat myös elinolosuhteet, kuten toimeentulo, asuminen ja ihmissuhteet. Sosionomi tukee asiakkaita näihin liittyvissä kysymyksissä esimerkiksi ohjaamalla palveluihin, auttamalla hakemusten täyttämisessä tai tukemalla arjen hallinnassa. Kun perusasiat ovat kunnossa, ihmisellä on paremmat edellytykset huolehtia myös omasta terveydestään.
Sosionomin työssä korostuu ennaltaehkäisevä näkökulma. Varhainen tuki voi estää ongelmien kasautumista ja edistää pitkäaikaista hyvinvointia. Esimerkiksi lapsiperheiden tukeminen arjessa voi ehkäistä uupumusta ja vahvistaa vanhemmuutta. Nuorten kanssa tehtävä työ voi puolestaan tukea mielenterveyttä ja ehkäistä syrjäytymistä. Näin sosionomi toimii tärkeänä osana terveyttä edistävää verkostoa yhdessä muiden ammattilaisten kanssa.
Terveyden tukeminen ei ole vain yksilön vastuulla, vaan se rakentuu vuorovaikutuksessa ympäristön ja yhteiskunnan kanssa. Sosionomin työssä korostuvat osallisuus, yhdenvertaisuus ja ihmisen omien voimavarojen vahvistaminen. Kun ihminen kokee tulevansa nähdyksi ja arvostetuksi, myös hänen hyvinvointinsa vahvistuu.
Sosionomi onkin arjessa terveyden tukija monella tasolla kuuntelijana, ohjaajana ja rinnalla kulkijana. Työn ytimessä on ajatus siitä, että jokaisella on oikeus hyvinvointiin ja mahdollisuus löytää oma tapansa elää mahdollisimman tasapainoista ja mieleistä arkea.
Tunnetaidot ovat taitoja tunnistaa, näyttää ja ymmärtää sekä omia, että muiden tunteita. Ne ovat tärkeitä itsetuntemukselle, ihmissuhteille sekä mielenterveydelle. Muiden tunteiden ymmärtäminen ja niiden huomioiminen parantaa ihmissuhteita. Tunnetaidot parantavat empatiakykyä ja muiden kanssa toimeen tulemista. Ne parantavat vuorovaikutustaitoja ja suhteiden ylläpitämistä.
Tunnetaidot auttavat hyväksymään tunteita, myös niitä negatiivisia ja vaikeita. Tunteiden hyväksyminen luo ihmiselle miehenrauhan, koska ei koe niistä syyllisyyttä. Tunnetaidot auttavat myös rauhoittumaan tarvittaessa. Tunteiden tunnistamisessa on oleellista oppia näkemään miltä itsestä tuntuu (esim. Ilo tai viha). Tunteiden säätely on tunnetaitoja, jossa on kyky rauhoittua tunnekuohuissa ja ottaa itselleen aikalisä tunteiden hallinnassa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tukahduttaa tunteita. Pikemminkin muistaa harkittu reagoiminen ja tunteiden esille tuonti. Tunteiden hyväksynnän haasteet voivat näkyä häpeänä tai syyllisyytenä, kiukkuna tai tunteiden välttämisellä.
Tunnetaitoja pystyy harjoittamaan. Tunnetaitojen kehittyminen vaatii tunteiden nimeämistä, hyväksymistä ja ennen kaikkea niiden tunnistamista. Tunteita voi harjoittaa myös hengitysharjoitteilla. On myös visuaalisempia vaihtoehtoja, jos kokee sen mieluisammaksi ja toimivammaksi. Tunnetaulu tai tunnekortit ovat oiva vaihtoehto siinä tapauksessa. On tärkeää osata pysähtyä tilanteessa, miettiä mitä tunnetta kokee ja tuntee kehossa ja mielessä. Se on osa tunteiden säätelyä.
Tunteiden nimeämisen lisäksi on tärkeää tiedostaa niiden syyt. Syiden tiedostaminen voi auttaa tunteen hyväksyntään ja itsehillintään tilanteessa. Tämä on osa itsetuntemusta. Itsetuntemus on sen takia tärkeää, että tietää miten mahdollisesti missäkin tilanteissa reagoi ja käyttäytyy. Ihminen oppii myös hieman ennakoimaan, mikä helpottaa tunteiden säätelyä.
Mistä on opiskelijaelämä tehty? No, mielenkiintoisista opinnoista, kivoista koulukavereista ja hauskoista opiskelijatapahtumista tietenkin! MUTTA – todellisuudessa opiskelijaelämä on paljon muutakin. Opiskelijan arki voi nimittäin koostua opintojen lisäksi monesta eri asiasta samanaikaisesti, kuten töiden teosta, ihmissuhteiden ylläpitämisestä ja omien harrastusten parissa puuhastelusta. Jokaisella opiskelijalla on myös oma päivärytmi ja arki, johon sisältyy kauppareissuja, kotitöitä, lasten tai/ja lemmikkien hoitamista sekä muita menoja ja velvollisuuksia. Huolena eivät ole vain tenttipäivät, vaan myös koulun ulkopuolella tapahtuvat asiat. Tehtävää ja muistettavaa saattaa joskus olla opiskelijalla niin paljon, että aikaa ei tunnu riittävän mihinkään, eikä ainakaan palautumiseen.
Opiskelijan on hyödyllistä oppia hallitsemaan omaa elämäänsä ja suunnittelemaan omaa aikaansa. Tasapainon löytäminen opintojen, töiden, ihmissuhteiden ja oman ajan välille mahdollistaa niin opintojen etenemisen, taloudellisesta tilanteesta huolehtimisen, rakkaiden ihmisten tapaamisen kuin omien harrastusten parissa puuhastelunkin. Sinulta saattaa jo ehkä löytyä jokin ajanhallintakeino, jolla saat arjen toimimaan mutkattomasti – hienoa! Jos kuitenkin vielä etsit sopivaa menetelmää itsellesi, tämä blogikirjoitus on tarkoitettu juuri sinulle! Haluan kuitenkin muistuttaa, että sopivan ajanhallintamenetelmän löytäminen itselle voi vaatia aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta ei hätää! Ajan kuluessa sinäkin voit löytää itsellesi sopivan arjen- ja ajanhallintamenetelmän!
Seuraavaksi kerron teille ajanhallintamenetelmistä, jotka olen kokenut parhaimmiksi tavoiksi suunnitella elämääni. Toivon niiden antavan ideoita ja vinkkejä oman menetelmän löytämiseen!
TEHTÄVÄLISTAT
Tehtävälistat auttavat hahmottamaan pieniä osia isosta kokonaisuudesta. Hyödynnän tehtävälistoja erityisesti silloin, kun minulla on monta rautaa tulessa. Tehtävälistoja voi löytää usein valmiina jo kalentereista, mutta itse tykkään käyttää erillistä muistivihkoa tai muistilappuja. Tehtävälistojen kannattaa olla mahdollisimman yksinkertaisia. Voit tehdä tehtävälistan seuraavalle päivälle tai vaikkapa tulevalle viikolle.
KALENTERI
Rakastan käyttää kalenteria oman elämäni suunnittelussa. Kalenteri on mielestäni riittävän selkeä, ja siitä on kätevää seurata tulevia tapahtumia. Voit käyttää joko paperi- tai/ja digikalenteria. Itse käytän molempia! Molemmissa kalentereissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Voit itse valita, millainen kalenteri sopii juuri sinulle!
Paperikalenterin valinnassa on hyvä pohtia seuraavia asioita:
Iso vai pieni kalenteri? Pieni kalenteri mahtuu kätevästi taskuun. Isoon kalenteriin taas voi olla mukavampi kirjoittaa.
Mitä haluat merkitä kalenteriin? Kellonajat sisältävä kalenteri voi helpottaa koulu- ja työaikojen suunnittelua. Jos kuitenkin haluat merkitä kalenteriin muutakin, suosittelen kalenteria, johon saat merkitä kellonajat itse.
Yksinkertainen vai monipuolinen kalenteri? Yksinkertaisen kalenterin käytössä ei tarvi murehtia esteettisyydestä. Monipuolinen kalenteri taas voi ilahduttaa hauskoilla tehtäväsivuilla tai haasteilla.
Paperikalenterin käyttö saattaa alussa tuottaa haasteita. Tässä vinkit, miten päästä alkuun:
Avaa kalenterista vuosiaukeama. Voit merkitä sivulle esimerkiksi perheenjäsenesi, ystäviesi ja läheisesi syntymäpäivät. Voit merkitä myös muut merkittävät tapahtumat, kuten lomat, reissut tai juhlat.
Avaa kalenterista kuukausiaukeama. Voit kirjoittaa kuukausiaukeamalle keskeisimmät tapahtumat, kuten tehtävien palautuspäivät, tentit, työvuorot ja koulupäivät sekä syntymäpäivät.
Avaa kalenterista viikkoaukeama. Viikkoaukeamalle voit kirjoittaa yksityiskohtaisemmin menoistasi jokaisen viikonpäivän kohdalle.
Digikalenterin voit myös valita itse. Voit käyttää puhelimesi omaa kalenteria tai ladata erikseen kalenterisovelluksen, joka vastaa omiin tarpeisiisi. Itse käytän kuitenkin Google kalenteria. Tässä pienet vinkkini Google kalenterin käyttöön:
Valitse 5–10 kategoriaa, esim. Opinnot, Työasiat, Liikunta, Omat jutut ja Talousasiat.
Valitse jokaiselle kategorialle oma värikoodi, esim. Opinnot = Sininen, Työasiat = Vaaleanpunainen, Liikunta = Vihreä, jne.
Merkitse tapahtumat kalenteriin.
Jos haluat lisätietoa paperi- tai digikalenterin käyttöön, suosittelen etsimään YouTubesta ohjevideoita, miten voit saada kalenteristasi omannäköisen! Pinterestistä voi myös saada inspiraatiota sopivien värikoodien löytämiseen.
ARKIRUTIINI
Selkeä arkirutiini helpottaa elämääni huomattavasti. Itse tykkään jakaa rutiinit kolmeen osaan: Aamu-, päivä- ja iltarutiiniin. Arkirutiini muodostuu mielestäni niistä asioista, joita arjessa pidät tärkeimpinä. Tässä vinkkejä arkirutiinin muodostamiseen (HUOM! Muista tehdä arjesta sellainen, joka sopii sinun elämäntilanteeseesi!):
Aamurutiini: Aamurutiinin kannattaa olla samanlainen joka päivä. Tutut ja toistuvat toiminnot rauhoittavat stressaavanakin päivänä. Suosittelen rutiinin toimintojen toistuvan myös samassa järjestyksessä, niin ne jäävät paremmin mieleen ja minkään asian tekeminen ei unohdu. Aamurutiini voisi sisältää muun muassa nämä asiat: i) Herätys ja suihku (voit halutessasi käydä myös illalla suihkussa). ii) Hampaiden ja kasvojen pesu. iii) Aamupala ja kahvi. iv) Vaatteiden vaihto. v) Kouluun tai töihin lähtö.
Päivärutiini: Päivärutiini voi muuttua paljonkin riippuen siitä, mitä sinulla on ohjelmassa. Päivärutiinin muodostamisessa ei siis kannata olla tarkka, sillä tilanteet voivat muuttua yllättäen. Päivärutiini voisi sisältää esimerkiksi seuraavia asioita: i) Koulu- tai työpäivä. ii) Päivällinen kotona. iii) Kuntosali tai lenkki.
Iltarutiini: Iltarutiinit ovat mielestäni rentoutumista ja palautumista varten. Silloin on tärkeää puuhastella sellaisten asioiden parissa, joista pitää. Illalla olisi myös hyvä valmistautua seuraavaan päivään. Iltarutiini voisi sisältää nämä asiat: i) Rentoutuminen hyvän kirjan tai Netflix sarjan parissa. ii) Vaatteiden katsominen valmiiksi seuraavalle päivälle. iii) Suihkuun ja pyjama päälle. iv) Hyvissä ajoin nukkumaan.
PÄÄTÖSTEKSTI
Nämä arjen- ja ajanhallintakeinot ovat vain muutamia esimerkkejä eri tavoista suunnitella, ennakoida ja hallita omaa arkea. Jos siis nämä eivät kolahtaneet juuri sinulle, netistä voit löytää vielä lisää erilaisia keinoja ja vinkkejä, joilla voit suunnitella omaa elämääsi.
Toivon teille mukavaa lukuvuotta ja paljon opiskeluintoa tuleviin opintoihin!
Tiedämme, että älylaitteet ovat mullistaneet ja helpottaneet elämäämme viimeisten vuosien ajan, ja teknologia kehittyy jatkuvasti, uusia älylaitteita suunnitellaan sekä kehitellään lisää. Mutta miten tämä vaikuttaa meihin ihmisiin, ja meidän keskinäiseen kommunikointiimme muiden ihmisten kanssa?
Älylaitteiden tarkoitus on muun muassa tuottaa iloa, viihdykettä, kokemuksia, helppoutta ja turvaa käyttäjilleen. Se on nykypäivää ja se on normaalia. Usein älylaitteiksi mielletään älypuhelimet ja muut tämänkaltaiset älylaitteet, kuten älykellot, tabletit sekä esimerkiksi muu teknologia, kuten erilaiset pelit, jotka toimivat muun muassa internetin välityksellä verkossa. Älylaitteita on kuitenkin paljon enemmän mitä ehkä osaamme ajatellakaan.
Nämä laitteet mahdollistavat helpon yhteydenpidon ystävien ja muiden läheisten ihmisten kanssa. Erilaiset videopuhelut ja ääniviestit voivat helpottaa ihmisten välistä kommunikointia ja tehdä yhteydenpidosta mutkatonta. Miten mukavaa on, että pystyy esimerkiksi videopuhelujen välityksellä pitämään yhteyttä esimerkiksi kaukana asuvaan läheiseen, jota ei usein näe. Nämäkin hetket ovat tärkeitä.
Myös erilaiset viestintäpalvelut, kuten WhatsApp, Signal ja Snapchat ovat yleisiä yhteydenpidon kanavia, joissa pystyy tavallisten viestien lisäksi lähettämään videoita ja kuvia. Helppo tavoitettavuus ja yhteyden muodostaminen toisiin ihmiseen on tehty käteväksi ja helpoksi, sekä ihmiset ovat aiempaa helpommin tavoitettavissa älylaitteilla. Tämä on nykyaikaa.
Myös sosiaaliset tapahtumat, esimerkiksi verkon välityksellä erilaisilla pelialustoilla pelattavat pelit mahdollistavat sosiaalisen yhteydenpidon muihin pelaajiin. Tämäkin on yhtä lailla merkittävä tapa olla yhteydessä ihmisiin. Mikäli ihminen kokee sosiaaliset tilanteet vaikeiksi, niin internetin välityksellä tapahtuva yhteydenpito voi laskea kynnystä muiden kanssa keskusteluun ja kommunikointiin ja se tarjoaa väylän löytää elämään uusia ihmisiä. Erilaiset pelit ovat oiva väline tähän. Se yhdistää ihmisiä ja myös etäyhteydenpidolla ihmiset voivat saada positiivisia onnistumisen kokemuksia muiden kanssa. Pelit kehittävät myös ihmisen kognitiivisia taitoja. Myös älypuhelimiin saa ladattua erilaisia hyödyllisiä pelejä ja muita sovelluksia, jotka tuovat iloa ja viihdykettä arkeen. Miten on käynyt perinteisten lautapelien? Pelataanko niitä enää niin paljon mitä aiemmin?
Älykellot ovat käteviä, sillä niistä pystyy seuraamaan omia terveystietoja, kuten askelmääriä, sykkeitä, kalorikulutusta, palautumista, nukkumista sekä muita tärkeitä asioita. Älykelloihin on myös mahdollista saada viesti-ilmoitukset, jotka tulevat myös puhelimeen, sekä niillä voi mahdollisesti soittaa. Näitä tuotteita on monipuolisesti saatavilla kuluttajille erilaisilla ominaisuuksilla ja hinnoilla.
Älylaitteistoa ovat myös erilaiset älylukot, -alustat, -kodinkoneet, -turvajärjestelmät, -televisiot ja erilaiset älyelektroniikat, kuten älykuulokkeet sekä virtuaalilasit (VR-lasit).
Kuva: Maaria Koskelo/Aamulehti
Entä mitä huonoa älylaitteissa on?
Kolikolla on aina kääntöpuolensa, tässäkin. Vaikka älylaitteiden tarkoitus on tuoda mukavuutta ja iloa käyttäjilleen, sekä helpotusta arkeen, se myös vääjäämättä aiheuttaa erilaisia haittoja. Tutkimukset ovat osoittaneet, että etenkin lapsilla liika älylaitteiden käyttö aiheuttaa muun muassa keskittymisen haasteita, lisää levottomuutta sekä erilaisia uniongelmia.
Miten käy ihmisten välisten sosiaalisten suhteiden, jos suuri osa kommunikaatiosta tapahtuukin ruudun välityksellä? Korona-aikana jouduimme totuttelemaan ja opettelemaan etäyhteyksien välityksellä tapahtuvia yhteydenpitoja muihin, ja siihen, että kommunikointi tapahtui erilaisten verkostotapaamisten muodossa, ja lähikontakteja ei niinkään ollut, sillä niitä pyrittiin välttämään. Tämä etänä toimiminen jäi monella ihmisellä tavaksi vielä korona-ajan jälkeenkin. Etäyhteyksillä sovitut tapaamiset, palaverit sekä viestittely tulivat tällöin enemmän osaksi normaaliin arkeemme.
Viesteissä ihmiset saattavat esimerkiksi yli tulkita ja väärinymmärtää vastapuolen viestejä, sillä emme kuule tavallisissa viesteissä erilaisia äänensävyjä emmekä äänenpainoja. Myös hymiöitä voidaan tulkita monella eri tapaa. Siinä missä toiselle joku hymiö näyttää hauskalta, voikin toiselle näyttää ihmettelevältä tai muulla tavoin ikävältä. Tämä voi lisätä erilaisia väärinkäsityksiä, jotka voivat aiheuttaa kiusallisia ja ikäviä tilanteita ihmisten välille. Mutta onneksi useissa puhelimissa on ääniviestien lähetystoiminto.
Koen, että liialla älylaitteiden välityksellä tapahtuvalla kommunikoinnilla on riski siihen, että kasvotusten tapahtuvan kommunikoinnin merkitys voi vähentyä, ja tositilanteissa kun näkee jonkun henkilön kasvotusten, niin omat sosiaaliset taidot voivat heikentyä ja kärsiä, ja voi olla hankalaa olla ja jutella kun ei tiedä miten reagoisi ja käyttäytyisi, jos älylaitteet ovat tulleet liian hallitsevaksi omaksi elämää.
Mikäli ihminen tulee liian riippuvaiseksi älylaitteistaan, se on huono asia. Mitä sitten tapahtuu, kun älylaite hajoaa, eikä enää toimikaan, kun on aiemmin voinut tottua siihen, että älylaite miettii ja ehkä jopa tekee nämä asiat meidän puolestamme. Osaako ihminen enää ajatella ja toimia itse siinä määrin mitä pitäisi? Aiheuttaako tämänkaltainen tilanne mahdollisesti käyttäjälleen stressiä ja ahdistusta?
Entä miten käy ihmisten väliselle läsnäololle sosiaalisissa tilanteissa? Älylaitteet saattavat helposti viedä huomiomme, kun näemme erilaisten ilmoitusten, kuten viestien vilahtavan kännykän näyttöön ja kuulemme kännykän eri ilmoitukset. Tällöin huomio voi helposti kiinnittyä älylaitteeseen, eikä vieressämme tai vastapäätä istuvaan henkilöön, jonka kanssa olisi tarkoitus viettää aikaa. Tämä voi tuoda vastapuolelle epäkunnioittavan olon ja tunteen siitä, että älypuhelin olisi kiinnostavampi kuin itse henkilön seura. Älylaitteet ovat lisänneet etänä tapahtuvaa viestintää entisestään, ja tämä on myös vaikuttanut siihen, että esimerkiksi kirjeiden ja postikorttien lähettely on vähentynyt.
Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että älylaitteista on paljon apua ja se on mahdollistanut laajasti uusia erilaisia ja monipuolisia asioita ja antanut meille paljon kokemuksia lisää. Elämä olisi kovin erilaista ilman kaikkea tätä älyteknologiaa, jota meillä on käytettävissämme, vaikka vähemmälläkin pärjäisi. On kuitenkin tärkeää ottaa tässäkin asiassa huomioon eri ihmiset ja– ikäluokat, ja annettava apua ja ohjausta niillekin henkilöille älylaitteiden käytössä, jotka eivät täysin hallitse niiden käyttöä. On myös olemassa ihmisiä, joilla ei ole esimerkiksi älypuhelinta, eikä välttämättä tietokonetta. Nämä ihmiset täytyy myös ottaa huomioon, kun mietitään älypuhelimien välityksellä tapahtuvia toimintoja ja palveluja, että miten nämä palvelut saavuttaisivat kaikki niitä tarvitsevat henkilöt.
Lähestytään joulua, vaikka ihan ei kelit ole vielä sen mukaisia. Joulun odotus on tunnelmallista aikaa. Eri maissa on erilaisia tapoja viettää joulua, mutta monen maan jouluun kuitenkin kuuluu perheen kanssa ajan viettäminen ja hyvä ruoka. Kyselin tietoa blogiin eri maiden perinteistä palvelukeskus Soteekin harjoittelijoilta.
Suomessa jouluaatto on 24.12. Perhe ja mahdollisesti muitakin tärkeitä ihmisiä tulee kylään, ja nautitaan seurasta ja ruuasta. Jouluaattoon kuuluu myös lahjojen avaamista ja joihinkin perheisiin saadaan joulupukki ilahduttamaan lapsia. Suomessa joulun perinteisiä ruokia on paljon. Reseptit ja valikoidut ruuat kuitenkin vaihtelevat perheittäin. Perinneruokiin kuuluu kinkku /kalkkuna, rosolli, lämminsavulohi, graavi / kylmäsavulohi, keitetty kananmuna, perunasalaatit tms., erilaiset laatikot kuten. perunalaatikko, maksalaatikko, porkkanalaatikko ja lanttulaatikko. Jouluna monet perheet syövät myös itse tehtyä puuroa, johon voidaan piilottaa yksi manteli. Mantellin löytäjälle hyvää onnea. Makeita herkkuja on suklaakonvehdit, leivotut piparkakut, joulutortut ja glögi. Joulun perinteisiin kuuluu myös hautausmaalla käyminen. Pimeään aikaan siellä on ihana valoloisto, kun ihmiset ovat vieneet läheistensä haudale kynttilöitä. Joulupäivänä 25.12 jotkut perheet jatkavat joulua ruuan ja perheen / suvun parissa. Ruokaa usein tehdään paljon, joten sitä jääkin hyvin vielä joulupäivään. 26.12 on Tapanin päivä, ja se on vielä vapaapäivä. Joillekin perheille joulusauna kuuluu myös perinteisiin.
Nigeriassa joulu on suuri perhejuhla. He käyvät kirkossa, vierailevat sukulaisilla ja vaihtavat lahjoja. Musiikki on myös suuressa roolissa, mutta ruoka sitäkin suuremmassa roolissa. Siellä tehdään paljon ruokaa, koska vieraitakin on paljon. Perinne ruokia ovat mm. Jollof-riisi, paistettu riisi, kana tai kalkkuna, vuohenlihapippurikeitto, jauhettu jamssi ketion kanssa. Nigeriassa jouluun kuuluu myös välipalat kuten chin chin, joka on friteerattu välipala. Joulu jatkuu usein uuteen vuoteen asti.
Vietnamissa jouluna on joulukirkko. Heillä on tapana mennä kaduille nauttimaan tunnelmasta. Joulussa tärkeää on viettää aikaa kavereiden ja perheen kanssa.
Tsekissä taas Illalliseksi on kalakeittoa ja karppia perunasalaatin kera. Jokaisella perheellä on oma reseptinsä, mutta siihen voidaan lisätä perunan lisäksi esimerkiksi porkkanaa, herneitä, kananmunaa, suolakurkkua ja majoneesia. 24.12 katetaan jouluillallinen ja se syödään, kun ensimmäinen tähti ilmestyy taivaalle. Kalasta otetaan yksi suomu ja laitetaan lautasen alle. Tällä toivotaan rikastumista. Pöydässä on yksi ylimääräinen paikka, jossa voi leikata omenoita. Jos leikkauspinnassa on tähti, on terve. Syömisen jälkeen avataan lahjat. Jouluun kuuluu toki aina makeisia. Joulun jälkeen heillä on kaksi vapaapäivää, jolloin ihmiset usein vierailevat sukulaisten luona.
Espanjassakin tärkeimmässä roolissa on perhe ja ruoka. 24.12 on ”pääpäivä” niin kuin Suomessakin. 24. päivänä on suuri illallinen, johon perhe kokoontuu. Ilta sisältää paljon laulua, pelejä ja yhteistä illan viettoa. 25. päivä syödään perheen kanssa. Silloin jotkut perheet saavat myös lahjoja joulupukilta. Kodit on koristeltu kauniiksi joulukuusella ja Belénillä, joka on seimi (joko yksinkertaisuudessaan tai monimutkaisuudessaan). Roscón de Reyes on kakku, jonka sisällä on kaksi piilotettua yllätystä (pieni kuningashahmo tai kuivattu papu). Kuninkaan löytäjää pidetään päivän ”kuninkaana” ja se, kuka löytää pavun, saa luvan maksaa kakun. Kuulostaa hauskalta perinteeltä. Muita nautittavia ruokia ovat mm. leikkeleet, merenelävät, lampaanliha, kalkkuna, kinkku, juustot..
Bangladeshissä joulua vietetään koristelemalla kotia, käymällä jumalanpalveluksessa ja jakamalla lahjoja. Siellä nautitaan erikoisruoista kuten kakusta, biryaniasta ja makeisista. Joulu on juhlavaa aikaa perheen ja ystävien kanssa.
Keniassa taas perinteeksi on muodostunut vaatteiden ostaminen erityisesti lapsille. 24.12. järjestetään koko illan kestävä kirkko. Sitten on isot juhlat 25.12., jossa nautitaan mm. vuohenlihaa, pilau-riisiä ja leipää nimeltä chapati. Perhe syö yhdessä.
Liikunnan tiedetään vaikuttavan hyvinvointiin monella eri tapaa, niin fyysisesti, psyykkisestikin kuin sosiaalisestikin. Se on osa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Opiskelijan näkökulmasta kaikkien eri koulukiireiden ja mahdollisen töissä käymisen keskellä voi välillä tuntua siltä, ettei aikaa ja jaksamista riitä liikkumiseen, jolloin se saattaa jäädä vähemmälle ja innostusta siihen ei välttämättä ole.
Liikkumisen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla haastavaa tai mitään sen erikoisempaa. Esimerkiksi jo pieni kävelylenkki voi piristää mieltä, jolloin muusta tekemisestä voi saada taas mielekkäämpää ja esimerkiksi opiskeluihin tai muuhun tärkeään asiaan jaksaa keskittyä paremmin. Ulkoilu raittiissa ilmassa, esimerkiksi metsässä luonnon helmassa lisää ihmisen hyvinvointia ja siihen pystyy yhdistämään jonkun muun mukavan tekemisen, esimerkiksi marjastamisen tai sienestämisen.
Liikunta vaikuttaa myös positiivisesti omaan jaksamiseen ja usein unen pituus ja unen laatu myös paranee, jos päivän aikana on harrastettu liikuntaa.
Ihminen on tehty liikkumaan. Ei turhaan sanota, että liike on lääke, sillä liikunnalla on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Säännöllinen liikunta, esimerkiksi, pyöräily, kävely, juoksu ja uinti vaikuttavat positiivisesti ihmisen terveyteen, esimerkiksi verenpaineen laskuun, erilaisten verisuoni- ja sydänsairauksien sairastumisen riskin vähenemiseen, hapenottokyvyn sekä verenkierron paranemiseen. Liikunta vaikuttaa myös rasva-arvoja alentavasti ja voi helpottaa erilaisia tuki- ja liikuntaelinsairauksien oireita ja ehkäisee niitä.
Mielen hyvinvointiin liikunnalla on myös vaikutusta. On tutkittu, että säännöllinen liikunta voi ehkäistä masennusta ja masennusoireita sekä lievittää psyykkistä stressiä.
Tiedetään myös, että liikkumattomuus vaikuttaa haitallisesti terveyteen, esimerkiksi liiallisen istumisen tiedetään olevan huonoksi ihmiselle, ja tämänhän me tiedämme.
Kokeilemalla erilaisia liikuntamuotoja, jokaisella meistä on mahdollisuus löytää itselleen sopiva tapa liikkua, joka itseä kiinnostaa. Ryhmäliikunta on esimerkiksi oivallinen tapa mennä kokeilemaan erilaisia liikuntamuotoja ja sieltä voi löytää itselleen parhaiten soveltuvan liikuntalajin. Tunneilla jumppien vetäjät ovat ammattilaisia, jotka osaavat auttaa liikkeiden tekniikoissa, jotta niiden tekeminen olisi sujuvampaa ja jotta vältyttäisiin erilaisilta mahdollisilta loukkaamisilta.
Ryhmäliikunnassa yhdistyy myös yhteisöllisyys, sillä liikunta tapahtuu ryhmässä muiden ihmisten kanssa, jolloin on myös mahdollista luoda uusia sosiaalisia suhteita ja tutustua uusiin ihmisiin, joka saattaa olla helpompaa, kun on löytynyt yhteinen sama mielenkiinnon kohde. Ryhmäliikuntatunneille osallistuminen voi olla joillekin ihmisille haastavaa, mutta on tärkeä muistaa, että jokainen osallistuja varmasti keskittyy tunneille pääosin omaan tekemiseen, eikä siihen, että arvostelee muiden tekemistä.
Jos ei pidä liikkumisesta muiden läsnä ollessa, niin siihenkin löytyy erilaisia vaihtoehtoja, kuten erilaisia internetistä löytyviä treenivideoita, joita voi katsoa ja joiden tahdissa voi treenata silloin kuin haluaa, missä haluaa, esimerkiksi kotona. Vaihtoehtoja erilaisista treeneistä on runsaasti saatavilla, ja niissä voi tehdä erilaisia variaatioita, jos haluaa helpottaa liikkeitä ja tehdä omaan tahtiin.
Liikunnassa yhdistyy sosiaalisuus myös siten, että erilaiset joukkuepelit opettavat ryhmätaitoja ja ne kehittävät koordinaatiokykyä. Lenkille lähteminen esimerkiksi kaverin kanssa, voi tehdä kävelystä mukavampaa ja mielekkäämpää, sekä se voi madaltaa kynnystä lähteä liikkumaan.
Toisinaan voi tuntua kovin raskaalta ja vaivalloiselta lähteä liikkeelle, eikä liikkumiseen aina tunnu löytyvän aikaa kiireisen arjen keskellä. Kuitenkin jo pieni hyötyliikuntakin on tärkeää ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Olen myös itse huomannut, että vaikka olisinkin väsynyt ja minua ei huvittaisi mennä liikkumaan, niin kuitenkin päättäessäni lähteä esimerkiksi ryhmäliikuntatunneille tai juoksemaan, niin oloni virkistyy ja liikuntasuorituksen jälkeen oloni on niin hyvä, että koen, että olen jäänyt siihen koukkuun, eli liikunnasta aiheutuvaan hyvään oloon. Mutta kuten kaikessa, tässäkin tulee muistaa kohtuus kaikessa. Liika on liikaa.
Ajattelen, että jokainen tehty treeni on hyvä treeni, vaikka suoritus ei aina voikaan olla niin hyvä mitä toivoisi ja tavoittelisi. Itse olen saanut liikkumisesta paljon erilaisia onnistumisen kokemuksia ja yksi parhaista asioista on se, kun olen huomannut, että edistyn. Esimerkiksi painojen nostossa jaksan nostaa isompia määriä painoja mitä aikaisemmin, sekä se että jaksan tehdä kaikki toistot luovuttamatta kesken sarjan, kuitenkin niin että pyrin oikeaan tekniikkaan.
Jos yksin liikkeelle lähtö tuntuu haastavalta niin mukaan voi pyytää kaveria seuraksi vaikkapa kävelylenkille, tai mennä porukalla yhdessä pelaamaan erilaisia joukkuepelejä, esimerkiksi vaikka pallopelejä. Mahdollisuuksia on monia. Liikunnasta ei tarvitse tehdä pakonomaista pakkopullaa, eikä kilpailuhenkistä suorittamista. Sen tulee olla hauskaa ja mukavaa ajanvietettä yksin tai yhdessä.
On kuitenkin tärkeää kuunnella itseään, eikä pakottaa itseään liikkumaan, jos se ei tunnu yhtään omalta jutulta. Kaikki ihmiset eivät nauti esimerkiksi raskaasta liikunnasta tai hikiliikunnasta. Jo pienellä terveys- ja hyötyliikunnalla on terveyttä edistävä vaikutus. Voi esimerkiksi miettiä valitseeko portaat hissin sijasta, tai kulkeeko lyhyen matkan kävellen, pyörällä vai autolla. Nämä ovat arjen pieniä asioita, jotka eivät vaadi isoja toimia.
Liikuntaharrastusta aloittaessa kannattaa aloittaa pikkuhiljaa omaa kehoa ja vointia kuunnellen, jotta ei heti mene syvään päätyyn ja yritä liikaa, sillä silloin helposti voi tulla erilaisia loukkaamisia ja voi mahdollisesti tapahtua kyllästyminen. On myös normaalia, että välillä on päiviä, kun ihminen on kuormittuneempi erilaisista syistä, ja se voi olennaisesti vaikuttaa liikuntasuoritukseen ja sen sujuvuuteen. Silloin on hyvä kuunnella itseään ja kehoaan ja miettiä, millainen päivä minulla on tänään – tai tällä viikolla ollut, ja mitä minä jaksan ja pystyn tekemään tällä hetkellä juuri tässä hetkessä, ja tehdä sen mukaan.
Tärkein asia on se, että liikkuu juuri niin kuin itsestä tuntuu parhaalta, mikä tuntuu hyvältä, eikä se miten liikkuu, kuinka paljon tai miten pitkään kerralla.
”Mikä sinusta tulee isona?”, ystäväni kysyi pihaleikkien lomassa kymmeniä vuosia sitten päiväkodissa. Katsoin häntä ja vastasin itsevarmasti: ”Minusta tulee sairaanhoitaja!” Vuosien varrella samainen kysymys on seurannut minua aikuisikään asti. Vastaukseni kysymykseen ovat kuitenkin muuttuneet, sillä jos joku kysyisi minulta samaa kysymystä nyt, vastaisin rehellisesti: ”En ole täysin varma.”
Koulunkäynti ja opinnot ovat merkittävä osa elämäämme ja vaikuttavat suuresti käsitykseen omasta itsestämme. Olemme jo pienestä pitäen oppineet tarkastelemaan itseämme ensin opintomenestyksen, sitten toisen asteen koulutuksen, korkeakoulututkinnon tai ammattimme kautta. Emme kuitenkaan riittävästi puhu opinto- ja urapolkuun liittyvästä epävarmuudesta. Saatat esimerkiksi opiskella ensimmäistä vuotta unelmiesi tutkintoa, joka ei sittenkään tunnu omalta jutulta. Toisaalta saatat olla jo loppuvaiheen opiskelija, joka pohtii jatko-opintomahdollisuuksiaan. Tai ehkä sinulla ei ole minkäänlaista ajatusta siitä, mikä sinusta tulee isona.
Olipa tilanteesi sitten mikä tahansa, haluan muistuttaa, että ammatti-identiteetin pohdinta on pitkäaikainen prosessi. Sinun ei vielä tarvitse tietää kaikkea tai tuntea oloasi itsevarmaksi unelma-ammattisi tai -tutkintosi suhteen! Opintomahdollisuuksia on monia ja aina voi opiskella uudestaan. Myös urapolku rakentuu vähitellen erilaisten kokemusten kautta.
Tässä blogitekstissä pääset perehtymään minäkuvan ja ammatti-identiteetin käsitteisiin. Olen myös listannut alle erilaisia kysymyksiä ja tehtäviä, joita voit hyödyntää ammatti-identiteettisi tarkastelussa. Et ehkä heti löydä täydellistä ja varmaa vastausta kysymyksiisi tekstin lukemisen jälkeenkään, mutta ainakin olet uskaltanut lähteä pienelle matkalle ”opiskelija ja/tai ammatti-itseesi”!
Ammatti-identiteetti ja minäkuva
Ammatti-identiteetillä tarkoitetaan käsitystä siitä, kuka olemme suhteessa ammattiimme liittyviin vaatimuksiin, arvoihin, ihanteisiin, merkityksiin ja normeihin. Se kehittyy koko työuran ajan ja liittyy elinikäiseen oppimiseen. Esimerkiksi aiemmat kokemukset, persoonallisuuden piirteet, motivaatio, opiskeluympäristön mahdollisuudet ja tahto kehittää omaa ammatti-identiteettiään vaikuttavat yksilöllisesti ammatti-identiteetin rakentumiseen. Ammatti-identiteetti ei siis ole lopullinen, vaan siihen voi itse vaikuttaa hyvinkin paljon!
Minäkuva tarkoittaa taas kokonaisvaltaisempaa käsitystä siitä, joka meillä on itsestämme. Minäkuva voidaan jakaa 1) ihanne-, 2) reaali- ja 3) normatiiviseen minäkuvaan, jotka vastaavat seuraaviin kysymyksiin:
Kuka minä haluaisin olla?
Kuka minä olen?
Kuka minä olen muiden tai ympäristön näkökulmasta?
Minäkuva sisältää myös akateemisen-, sosiaalisen ja emotionaalisen minäkuvan käsitteet.
Kysymyksiä ammatti-identiteetin ja minäkuvan tueksi
Seuraavaksi olen listannut reflektoivia kysymyksiä ammatti-identiteettisi hahmottamiseksi. Voit kirjoittaa vastauksia ylös tai pohtia niitä mielessäsi.
Opinnot / Työt ja minä
Millainen ihminen olet?
Mitä vahvuuksia sinulla on?
Millaisia mielenkiinnonkohteita sinulla on?
Miten voisit hyödyntää mielenkiinnonkohteitasi opinnoissasi / työssäsi?
Mitkä asiat tuntuvat haastavilta?
Miten voit vielä kehittyä?
Mitä haluaisit vielä oppia? Miksi?
Nykyiset opinnot / Nykyinen työ
Mitä opiskelet tai teet työksesi?
Miksi opiskelet tai teet nykyistä työtäsi?
Mikä nykyisissä opinnoissasi tai työtehtävissäsi on parasta?
Mikä nykyisissä opinnoissasi tai työtehtävissäsi on raskasta tai kuormittavaa?
Minkälaiset muutoksen haluaisit nykyiseen tilanteeseesi?
Miksi haluat tehdä muutoksen?
Millä tavoin voisit saavuttaa kyseisen muutoksen?
Opintoihin / Töihin liittyvät haaveet
Mikä on ollut lapsuuden haaveammattisi?
Miksi halusit juuri tehdä tämän alan töitä?
Miten haaveesi ovat muuttuneet opintojen ja työkokemuksen myötä?
Minkälaisia haaveita sinulla on nykyisten tai opintojen suhteen?
Mistä nämä haaveet juurtuvat?
Onko haaveen saavuttamisessa haasteita / hidasteita tai esteitä? Mitä?
Miten voisit toimia, jotta voisit päästä edes askeleen lähemmäs kohti haaveitasi?
Opintoihin / Töihin liittyvä motivaatio
Oletko motivoitunut nykyisissä opinnoissasi / nykyisessä työssäsi?
Mitkä asiat motivoivat sinua (esim. ulkoiset tekijät, kuten arvostus ja hyväksyntä ja/tai sisäisistä tekijöistä, kuten intohimosta, arvoista tai mielenkiinnonkohteista)?
Miksi juuri edellä mainitut asiat motivoivat sinua?
Mitkä asiat taas vähentävät ja haastavat motivaatiotasi?
Mikä auttaisi sinua motivaation löytämisessä?
Miten voisit löytää omaa hyvinvointia tukevan tavan ylläpitää motivaatiota?
Opintoihin / Töihin liittyviä tehtäväideoita
Kirjoita teksti omista opinnoistasi / työstäsi. Voit hyödyntää edellä esitettyjä kysymyksiä. Kerro, miten olet päätynyt opiskelijaksi / työntekijäksi ja miksi. Kerro, minkälaisia ajatuksia sinulla oli tutkinnon / työn alkuvaiheessa ja vertaa sitä nykyhetkeen. Mitkä asiat ovat muuttuneet?
Ota A5 kokoinen paperinpala ja piirrä siihen mutkikas jana. Merkitse sitten janaan kronologisessa järjestyksessä ne asiat, jotka ovat vaikuttaneet opinto- ja urapolkuusi. Ei haittaa, jos et muista oikeaa järjestystä tai kaikkia tapahtumia. Merkitse ylös vain ne, jotka koet merkityksellisimmiksi. Lopuksi tarkastele janaa ja pohdi, mitä se sinulle kertoo.
Laita rauhallinen musiikki soimaan ja ota itsellesi mukava asento. Sulje silmäsi ja hengitä rauhassa. Kuuntele musiikkia. Samalla kuvittele mielessäsi tilanteita opinnoissa / töissä, joissa olet onnistunut. Mieti sellaisia hetkiä, joissa olet kokenut olevasi vahvimmillasi ja onnellisimmillasi. Anna positiivisten ajatusten virrata. Kun koet olevasi valmis, hengitä rauhassa ja avaa silmäsi. Pohdi harjoituksen jälkeen, miten voisit hyödyntää edellä mainittuja onnistumisten kokemuksia opintojesi / töiden aikana.
Luo haaveopinto- ja/tai urapolustasi ajatus- tai kuvakartta. Voit hyödyntää digitaalisia työvälineitä tai erilaisia kuva- tai sanomalehtiä. Tee kartasta omannäköinen. Lisää vaikka voimalauseita, kauniita kuvia tai muistiinpanoja. Halutessasi voit ripustaa kartan seinälle tai muuhun hyvään paikkaan, josta voit katsella sitä.
Loppusanat
Ammatti-identiteetti on ainaisessa muutoksessa. Joskus oma opinto- tai urapolku näyttää selkeältä, joskus hyvinkin sotkuiselta ja tyhjältä. Ammatteja on valtavasti; samoin myös mielenkiinnonkohteita. Samaan aikaan voi silti tuntua siltä, että mikään ei erityisemmin herätä kiinnostusta. Sekin on täysin sallittua! Osa meistä on hyvinkin urakeskeisiä ja kunnianhimoisia. Osa taas pitää työtä pienemmässä arvossa ja keskittyy enemmän ihmissuhteisiin, vapaa-aikaan tai johonkin muuhun itselle tärkeämpään asiaan. Molemmat ovat yhtä hyviä vaihtoehtoja. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää tätä elämää.
Tärkeintä on, että elät juuri omannäköistäsi elämää. Se ei kuitenkaan haittaa, jos et vielä tiedä mitä ”omannäköinen elämä” on tai mistä se koostuu. Elämää voi aina uudelleenrakentaa. Missä tahansa sopivassa elämänvaiheessa voit pohtia uraasi, elämäntapojasi ja opintojasi. Tarjolla on paljon erilaisia opintokokonaisuuksia, lisäkoulutuksia ja kokonaisia tutkintoja, joista voi valita. Niitä voit tutkia lisää esimerkiksi osoitteesta https://opintopolku.fi/konfo/fi/ tai yksittäisten ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen sivuilta. Myös ammattikouluista ja kansalaisopistoista voit löytää mieleisiä opintoja, joilla voit rakentaa omaa opinto- ja urapolkuasi.
Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää (eng. World Children’s Day) on vietetty jo 70-vuotta ja sen tarkoituksena on ollut edistää lasten asemaa ja hyvinvointia kaikkialla maailmassa. Lasten oikeuksien päivää on vietetty vuodesta 1954 lähtien, kun YK:n yleiskokouksessa ensimmäisen kerran suositeltiin kaikille maailman valtioille vietettäväksi lasten päivää. Virallisena lasten oikeuksien päivänä pidetään 20. marraskuuta, sillä tuona päivänä vuonna 1959 YK:n yleiskokous hyväksyi lapsen oikeuksien julistuksen. Kuitenkin vasta 30 vuotta myöhemmin vuonna 1989, hyväksyttiin lapsen oikeuksien sopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 1991. Lapsen oikeuksien sopimus onkin maailman laajimmin hyväksytty YK:n ihmisoikeussopimus. Voit lukea lisää tietoa Lapsen oikeuksien sopimuksesta täältä: https://www.unicef.fi/tyomme/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-sopimus/lapsen-oikeuksien-sopimus-tiivistettyna/
Tällä viikolla (17.11.-23.11.2025) olemme viettäneet myös Lapsen oikeuksien viikkoa, jonka tavoitteena on lisätä erityisesti lasten ja nuorten parissa YK:n lasten oikeuksien sopimuksen tuttuutta. Tämän vuoden teemana on: ”Jokaisella lapsella on oikeus kuulua”. Lapset ovat aikuisten tavoin yhteiskunnan jäseniä. Siksi myös heidän ajatuksensa, näkemyksensä ja äänensä ovat yhtä tärkeitä. Lapsilta voikin oppia paljon elämästä ja ihmisyydestä.
Mitä lapsen oikeudet ovat?
Lapsen oikeudet ovat lasten ihmisoikeuksia. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa taataan kaikille lapsille oikeus suojeluun, osallisuuteen ja mahdollisuuteen elää hyvää ja onnellista elämää. Sopimukseen on asetettu jokaiselle valtiolle vastuu huolehtia lapsen oikeuksien tuntemisesta ja sopimuksen noudattamisesta. Noudattamista valvookin YK:n lapsen oikeuksien komitea. Erillisen lapsen oikeuksien sopimuksen tarkoituksena on vahvistaa lapsen ihmisoikeuksia, koska he tarvitsevat enemmän suojelua ja tukea oikeuksiensa toteuttamiseksi.
Lapsen oikeuksien sopimuksessa esitetään 4 yleisperiaatetta ja ne voidaan jakaa 1) syrjinnän kieltoon, 2) lapsen edun ensisijaisuuteen, 3) lapsen oikeuteen elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen sekä 4) lapsen näkemyksen kunnioittamiseen. Yleisperiaatteiden tarkoituksena on varmistaa, että kaikkia lapsia kohdellaan yhdenvertaisesti ilman syrjintää ja lasten asioissa ratkaisut tehdään heidän etunsa mukaan. Jokaiselle lapselle täytyy taata myös oikeus elämään ja turvalliseen kasvuun. Lisäksi on tärkeää, että heidän mielipiteitänsä kuunnellaan ja kunnioitetaan heidän ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti.
Lasten oikeudet eivät kuitenkaan aina ole olleet itsestään selviä. Käsitykset lapsuudesta, lapsen kehityksestä, oikeuksista ja yhteiskunnallisesta asemasta ovat muuttuneet historian aikana paljon ja onneksi parempaan suuntaan. Myönteisistä muutoksista huolimatta on kuitenkin tiedostettava, että lapsen oikeudet eivät toteudu kaikkialla maailmassa täydellisesti esimerkiksi sotien, eriarvoisuuden, sorron ja lapsiavioliittojen vuoksi. Vaikka edellä mainitut teemat eivät koskettaisi juuri sinun tai läheisesi elämää, monelle ne ovat tavallista arkipäivää. Lapsen oikeuksista puhuminen on edelleen ajankohtainen aihe.
Tämän vuoksi olemmekin koonneet sinulle tietoa lapsen oikeuksista, lapsen asemasta Suomen historiassa sekä erilaisista keinoista puhua lapsille heidän omista oikeuksistaan, jotta sinäkin voit pienin teoin lisätä tietoisuutta sekä edistää lasten hyvinvointia ja yhteiskunnallista asemaa!
Lasten asema ja oikeudet Suomessa
Lasten asema ja – oikeudet ovat muuttuneet merkittävästi Suomessa 1800–1900-luvulta tähän päivään. 1800-luvulla lapset ovat olleet jo nuoresta iästä lähtien töissä esimerkiksi teollisuudessa ja maataloustöissä. Myöskään koulunkäyntiin ja yleisestikään koulutukseen ei silloin ollut mahdollisuuksia monellakaan lapsella. Jos lapsi pääsi kouluun 1800-luvulla, se oli harvinaisuus ja erityinen asia. Tuolloin monesti vain varakkaiden perheiden lapset pääsivät kouluun. Vaikka kansakoulu-uudistus tuli 1860-luvulla, koulunkäynti oli kuitenkin tuolloin vapaaehtoista. Yleinen oppivelvollisuus astui voimaan vuonna 1921, jolloin loputkin lapset pääsivät kouluun.
Aikanaan lapsia sai myös fyysisesti kurittaa, eikä se ollut silloin laitonta. 1800-luvulla lapsien lapsuutta ei myöskään suojeltu samalla tavalla mitä nykyään tehdään. Vanhemmilla ja silloisilla työnantajilla oli laajasti valtaa tehdä erilaisia lasten elämää koskevia päätöksiä. Nykypäivään verrattuna lastensuojelua määrittelevät lait puuttuivat 1800-luvulta lähes kokonaan tai ne olivat todella vähäisiä. Huutolaislapset ovat esimerkki siitä, miten lasten asema on merkittävästi muuttunut 1800-luvulta tähän päivään. Tuolloin kunta myi huutokauppamaisessa tilaisuudessa lapsen sille perheelle, joka oli valmis ottamaan lapsen pienintä kunnalta saatua elatussummaa vastaan. Tällainen lapsi saattoi olla elatusta vailla, jäänyt orvoksi tai lapsen vanhemmat eivät mahdollisesti voineet elättää lasta.
1900-luvulla alkoi vähitellen muodostumaan lasten työolosuhteita ja työaikaa koskevia lakeja. Myös oppimiseen liittyen peruskoulutus tuli pakolliseksi useimmissa länsimaissa. 1900-luvulla muun muassa eri viranomaiset ja järjestöt, joita tuolloin perustettiin, pitivät huolta siitä, että lasten laiminlyömiseen sekä kaltoinkohteluun puututtiin. Neuvolajärjestelmä tuli Suomeen 1920-luvulla ja tämä laki tarkentui 1940-luvulla niin, että se tuli lakisääteiseksi palveluksi Suomen jokaisessa kunnassa. Myös äitiys-ja lapsilisät tulivat 1900-luvulla osaksi yhteiskunnallisia tukia. Lastensuojelun kehitys tapahtui n. 1950–1980-luvulla. Vasta vuodesta 1984 alkaen lasten ruumiillinen kuritus on kielletty laissa.
YK (Yhdistyneet kansakunnat) julisti vuonna 1959 Lasten oikeuksien julistuksen, joka oli ensimmäisen kansainvälinen asiakirja, mikä tunnusti lasten erityisen suojelun tarpeen. Tämän sopimuksen myötä lasten asema muuttui merkittävästi ja heistä tuli täysivaltaisia oikeudenhaltijoita.
2000-luvulla on tapahtunut suurin muutos lasten asemassa ja oikeuksissa sekä niistä on tultu vielä enemmän tietoiseksi. Useissa kehittyneissä maissa on laaja lastensuojelulainsäädäntö. Myös ikärajoja on säädetty enemmän, esimerkiksi työpaikoille, sekä työaikoihin liittyen, avioliittoikään ja rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Lapsille on myös suunnattu enemmän heitä koskevia palveluja, kuten terveydenhuoltoa, päivähoitoa sekä varhaista tukea. Lasten hyvinvointia ja kehitystä seurataan ja tuetaan säännöllisesti ja tarkasti. Nykypäivänä myös korostetaan lasten osallisuutta erilaisissa asioissa, esimerkiksi koulussa, lastensuojelussa, sekä nuorisotyössä. Tänä päivänä lapset nähdään enemmän yksilöinä ja osana hyvinvointiyhteiskuntaa sekä heidän koulutukseensa panostetaan.
Miten voit puhua lapsille heidän oikeuksistaan?
Lapsia on tärkeää osallistaa ihmisoikeuskeskusteluun. Keskusteleminen lasten kanssa voi vahvistaa lapsen tunnetaitoja ja kokemusta siitä, että heidän mielipiteillään on merkitystä. Siksi tähän olemmekin koonneet muutamia keinoja, joilla voit puhua lapsille heidän oikeuksistaan. Muistutamme kuitenkin, että keskustelussa on keskeistä ottaa huomioon lapsen ikä- ja kehitystaso!
Arkisten asioiden kautta pystytään ottamaan lapsi mukaan keskusteluun. Keskustelu on tärkeää pienenkin lapsen kanssa. Arkiset asiat ovat konkreettisia ja lapsen on helppo ymmärtää niitä, kun niistä annetaan esimerkkejä. Teemat ja asiat ovat ajankohtaisia, joten keskustelun voi aloittaa niiden avulla.
Lapselta voidaan kysyä, että miltä tietyt asiat, kuten oikeus leikkimiseen, lepäämiseen ja uusien asioiden oppimiseen hänestä tuntuvat. Kielteisten tunteiden herätessä on tärkeää auttaa lasta sanoittamaan niitä ja saamaan hänelle turvallinen olo. Toisaalta lapsi voi saattaa alkaa pohtimaan muiden lasten oikeuksia, jotka eivät välttämättä toteudu.
Kun lapselle herää huoli tai negatiivisia tunteita, on hyvä pohtia yhdessä, miten hän voisi edistää lapsen oikeuksia. Lapsen kanssa voidaan kerrata esimerkiksi sellaisia asioita, kuten ”Ketään ei saa kiusata tai jättää ulkopuolelle, koska kaikki ovat saman arvoisia”. Lapselle on hyvä kertoa, että oikeuksien edistäminen ei vaadi suuria vaan pieniä arkisia tekoja, joilla voi vaikuttaa toisen elämään.
Keskustelu voi herättää erilaisten tunteiden lisäksi lapselle ajatuksia, mielipiteitä ja kysymyksiä. Kysymyksiin tulee vastata ikätason mukaan. Tietoa voi myös etsiä yhdessä lapsen kanssa. Lapselta voi kysyä myös lisäkysymyksiä lapsen oikeuksiin liittyen, jotka näkyvät esimerkiksi leikeissä, koulussa tai kotona.
Keskustelun päätteeksi lasta on hyvä muistuttaa, että aikuiset ovat vastuussa lasten oikeuksien toteutumisesta. On erityisen keskeistä, että lapsi ei ota yhteiskunnallisia ongelmia tai lapsen oikeuksiin liittyviä haasteita murheekseen – se on aikuisten velvollisuus.
Loppusanat
Olemme kaikki joskus olleet lapsia. Olemme myös kokeneet erilaisia lapsuuksia. Joskus pakenemme sitä, mutta toisaalta palaamme muistoihimme ikävästä. Muistamme ehkä vanhempiemme tai sisarustemme nuoret kasvot ja naurun. Muistamme ehkä lapsuuden kodin: miten lattia narisi jalkojemme alla, miten oven karmit narisivat tai miten auringonsäteet loistivat verhojen läpi lattialle. Muistamme ehkä ystävät ja lempileikit koulun pihalla. Muistamme ehkä oppitunnit ja opettajan kirjoittamassa liitutaululle. Muistamme ehkä paljon lapsuudestamme: kauniita siroja palasia. Kaikille tätä kaunista kuvaa lapsuudesta ei kuitenkaan ole syntynyt. Joillekin se voi olla synkkä ja pimeä, pelottava ja turvaton.
Siksi Lapsen oikeuksien päivä onkin niin merkityksellinen päivä. Se muistuttaa meitä siitä, että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja toiveikkaaseen huomiseen – ja meillä aikuisilla onkin vastuu rakentaa se heidän kanssaan. Jokainen lapsi ansaitsee lapsuuden, joka on värikäs, valoisa ja leikkisä. Lapsuuden, jossa voi oppia, kasvaa, kehittyä, unelmoida ja olla oma itsensä.
The professional firefighters are just small amount of people who come when we need rescuers. Part of the rescue task are solved by voluntary fire fighters. Voluntary fire fighters/rescuers are people whose civilian profession can be anything but firefighting, but when they can, they also come when for example fire breaks up or there is a car accident.
To understand how important the voluntary fire brigade is, take a look at these numbers: In Satakunta region, 300 people works in 7 rescue departments as a fulltime rescuers. But there are 49 contract fire brigades where are another 800 people. And their role in the emergencies is not replaceable, they solve half of the approximately 5000 emergencies in Satakunta area.
This interesting “hobby” is very responsible and physically very demanding – especially more demanding tasks like smoke diving. In Finland, there is a physical fitness test, called FireFit that is designed for rescuers. In Satakunta area, Service Centre Soteekki is conducting those tests for voluntary fire fighters. The meaning of this “PETE” test, as we call it in Soteekki”, is to make sure, that the fire fighter is able to deal with the physical aspect of rescue tasks. PETE test consists of interview, bicycle-ergometer test and muscle strength test. The parts have to go exactly in this order. The value from ergometry and strength test (in strength test, each task is evaluated separately) we compare with table value and that gives FireFit-index. Index is from 1-5 and client have to get at least index 1 in all parts of the test and total index 3 to be able to pass the test.
During interview we find out if there are any risk factors, which can cause complication during test. We ask about current condition, if client had cold earlier and if had physical or mental difficult days. Also, there are questions about abuses, for example nicotine and alcohol. In last part we ask about most common disease, as a high blood pressure, hight cholesterol, we also want to know if somebody in family suffer from this disease. After interview we measure blood pressure, weight and waistline measure.
In physical test we start with bicycle-ergometer. Ergometer is a stationary bike, that can increase the resistance in pedals. The resistance is calculated from parameters we put in the program. During ergometer test we measure heartbeat, blood pressure and oxygen saturation (SpO2%). The test approximately takes around 20-25 minutes. First 4 minutes is warm up, another three or four round we increase the bike resistance and measure values and last 4 minutes is cool down. The test assesses cardiovascular fitness and endurance by using intelligent algorithms that take into account the clients background factors, such as weight and maximum heart rate, and changes in heart rate during the test when resistance is increased. The most important value is VO2max, we compare them with table value and get the index.
Strength test includes squatting, sitting up, bench press and chin ups. Squatting and bench press are done with 45 kg weights. Client need to do as many reps as possible during 1 minute. In sit up test there is also 1 minute time limit. The chin ups don´t depend on time we just count how many repetitions client can do. Same as value from ergometer we compare value with table and get the index.
