Hello, everyone! My name is Nisha Bhujel, and I’m from Nepal. My native language is Nepalese. Since childhood, whenever anyone asked about my future profession, I would always say, “Nurse.” My parents have always been incredibly supportive, encouraging me to follow my dreams. I have completed my diploma in nursing and have four years of experience working as an ICU nurse. I believe in constant growth, both personally and professionally.
Wanting to further my education, I investigated options abroad, and Finland quickly became my top choice. Finland has been ranked the happiest country in the world seven times in a row, and it’s known for its strong educational system. This made it the perfect place for me to continue my studies, so I applied to Satakunta University of Applied Sciences, and I was thrilled when I got the news that I got in. Then my adventure to one of the safest countries in the world truly began.
Clinical Experience and Nurse-to-Patient Ratio
I completed placements in various settings, including a mental geriatric unit, daycare, and geriatric care. One area I’d like to address is the nurse-to-patient ratio. In my experience, especially in the critical care unit, the ratio was often 2:6, meaning I had a lot of patients to care for at once. In contrast, Finland’s healthcare system seems to have a better nurse-to-patient ratio, allowing nurses more time to provide quality care.
Being able to care for the elderly has always been fulfilling, but communication is crucial in providing effective care. During my first internship, I learned the basics of care in finnish ensuring that residents participate in daily activities and receive the attention they need. I used a variety of apps and books to learn Finnish, and I’m still working on improving my language skills. However, I’ve encountered challenges due to the language barrier. It’s difficult to communicate with patients and their families, and I haven’t yet had the chance to apply my clinical skills in a hospital setting. I have, however, gained valuable knowledge through theory and simulations.
Educational Differences Between Nepal and Finland
One of the most striking differences I’ve noticed is in the education system. In Nepal, we used to take exams on paper, and the academic year was much longer, lasting a full year. There was a lot of pressure to pass exams, and if we failed, we had to wait until the next year to retake them. In Finland, however, students have much more flexibility. The courses are typically shorter (around six months), and there is a greater focus on student well-being and self-planning. There is no pressure to pass exams on the first attempt, which provides a sense of mental calm. I find this approach much healthier, and it helps me focus more on learning than on stress. Additionally, I appreciate the culture of respect here, where we address our teachers by their first names, making it easier to express our opinions freely.
The Importance of Finnish Language in Healthcare
While Finland’s educational system is outstanding, I’ve encountered a reality check: without knowledge of the Finnish language, it’s challenging to find placement opportunities, especially in healthcare. Even though many programs are in English, most healthcare settings require fluent Finnish communication. Many hospitals and health services do not accept students who don’t speak the language because Finnish is the primary mode of communication. I believe that institutions could better support international students by requiring a certain level of Finnish proficiency, which would make it easier for students to gain practical experience and apply their knowledge in real-world healthcare settings.
Adapting to Finnish Culture and Looking Ahead
Leaving my home country for a better career, improved pay, and more experience was a big decision, but I am optimistic about my future in Finland. I appreciate how the Finnish healthcare system is pushing me toward professional development. I’ve learned so much from Finnish individuals, especially about timeliness, gender equality, and self-improvement. I enjoy the small things, like drinking coffee and experiencing sauna culture, which have become part of my life here.
While studying abroad has been an adjustment, especially being away from my family and adapting to the Finnish weather, I’m now used to it and find myself growing every day. I’ve learned that communication is essential in nursing, and I’m proud of the progress I’ve made, from understanding patients’ requests to confidently interacting with coworkers.
Final Thoughts and Future Aspirations
Nothing comes easy, but I am determined to graduate next spring. I’m focusing on improving my Finnish language skills, as I know that mastering the language will open doors for me in the Finnish healthcare system. My goal is to continue my nursing career in Finland, working in a hospital and contributing to the health and well-being of the community.
Through this blog, I want to express my concern about the gap between English-based nursing programs and practical placement opportunities in Finland. While the country offers world-class education, international students often face difficulty finding placement in healthcare settings due to language barriers. It’s my hope that institutions will better align their programs with the needs of the healthcare system, ensuring that international students can gain the clinical experience they need to succeed.
Minun tieni sairaanhoitajaksi Suomessa
Hei kaikille! Minun nimeni on Nisha Bhujel ja olen kotoisin Nepalista. Äidinkieleni on nepali. Lapsuudesta lähtien, kun joku kysyi tulevasta ammatistani, sanoin aina: “sairaanhoitaja”. Vanhempani ovat aina olleet uskomattoman kannustavia ja kannustaneet minua seuraamaan unelmiani. Olen suorittanut sairaanhoitajan tutkinnon ja minulla on neljän vuoden kokemus teho-osaston sairaanhoitajan työstä. Uskon jatkuvaan kasvuun niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisesti.
Koska halusin jatkaa opintojani, tutkin vaihtoehtoja ulkomailla, ja Suomesta tuli nopeasti ykkösvalintani. Suomi on arvioitu seitsemän kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi, ja Suomi tunnetaan vahvasta koulutusjärjestelmästä. Tämä teki siitä täydellisen paikan jatkaa opintojani, joten hain Satakunnan ammattikorkeakouluun ja olin innoissani saadessani tiedon sisäänpääsystä. Silloin seikkailuni yhteen maailman turvallisimmista maista todella alkoi.
Kliininen kokemus ja hoitaja-potilassuhde
Suoritin harjoitteluja erilaisissa ympäristöissä, mukaan lukien mielenterveysosasto, päiväkoti ja geriatrinen osasto. Yksi alue, josta haluaisin puhua, on hoitaja-potilassuhde. Kokemukseni mukaan erityisesti teho-osastolla, suhde oli usein 2:6. Tämä tarkoittaa, että minulla oli paljon potilaita hoidettavana kerralla. Sen sijaan Suomen terveydenhuoltojärjestelmässä näyttää olevan parempi hoitaja-potilassuhde, jolloin hoitajille jää enemmän aikaa laadukkaan hoidon antamiseen.
Vanhusten hoitaminen on aina ollut antoisaa, mutta kommunikaatio on ratkaisevan tärkeää tehokkaan hoidon tarjoamiseksi. Ensimmäisen harjoitteluni aikana opin suomeksi hoidon perusteet sen varmistamiseksi, että sain asukkaat osallistumaan päivittäiseen toimintaan ja he saavat tarvitsemansa huomion. Käytin erilaisia sovelluksia ja kirjoja suomen kielen oppimiseen, ja työskentelen edelleen kielitaitoni parantamiseksi. Olen kuitenkin kohdannut haasteita kielimuurin vuoksi. Potilaiden ja heidän perheidensä kanssa on vaikea kommunikoida, enkä ole vielä päässyt soveltamaan kliinisiä taitojani sairaalaympäristössä. Olen kuitenkin saanut arvokasta tietoa teorian ja simulaatioiden kautta.
Nepalin ja Suomen erot koulutuksessa
Yksi suurimmista eroista, joita olen huomannut, on koulutusjärjestelmässä. Nepalissa meillä oli tapana tehdä tentit paperilla ja lukuvuosi oli paljon pidempi, kestäen kokonaisen vuoden. Kokeiden läpäisemiseen oli paljon paineita ja jos epäonnistuimme, jouduimme odottamaan seuraavaan vuoteen suorittaaksemme ne uudelleen. Suomessa opiskelijoilla on kuitenkin paljon enemmän joustavuutta. Kurssit ovat tyypillisesti lyhyempiä (noin kuusi kuukautta) ja niissä keskitytään enemmän opiskelijoiden hyvinvointiin ja itsesuunnitteluun. Ei ole paineita läpäistä tenttejä ensimmäisellä yrityksellä, joka antaa henkisen rauhan. Mielestäni tämä lähestymistapa on paljon terveellisempi ja se auttaa minua enemmän keskittymään oppimiseen eikä niinkään stressiin. Lisäksi arvostan täällä olevaa kulttuuria, jossa puhuttelemme opettajiamme heidän etunimillään. Tämä helpottaa ilmaisemaan mielipiteitä vapaammin.
Suomen kielen tärkeys terveydenhuollossa
Vaikka Suomen koulutusjärjestelmä on erinomainen, olen törmännyt haasteeseen: ilman suomen kielen taitoa on haastavaa löytää harjoittelupaikkoja, erityisesti terveydenhuollossa. Vaikka monet ohjelmat ovat englanniksi, useimmat terveydenhuollon yksiköt edellyttävät sujuvaa suomenkielistä kommunikaatiota. Monet sairaalat ja terveyspalvelut eivät hyväksy opiskelijoita, jotka eivät puhu kieltä, koska suomi on ensisijainen tapa kommunikoida. Uskon, että oppilaitokset voisivat paremmin tukea kansainvälisiä opiskelijoita vaatimalla tiettyä suomen kielen tasoa, mikä helpottaisi opiskelijoiden käytännön kokemuksen hankkimisessa ja lisäisi tietämystä soveltaa tietoa oikeassa terveydenhuollon ympäristössä.
Sopeutuminen suomalaiseen kulttuuriin ja katse tulevaisuuteen
Lähtiessäni kotimaastani paremman uran, palkan ja kokemuksen takia oli iso päätös, mutta olen optimistinen tulevaisuuteeni Suomessa. Arvostan, kuinka Suomalainen terveydenhuolto puskee minua eteenpäin kohti ammatillista kehittymistä. Olen oppinut niin paljon suomalaisilta, erityisesti aikataulujen tärkeyttä, sukupuolten välistä tasa-arvoa ja itsensä kehittämistä. Nautin pienistä asioista, kuten kahvin juomisesta ja saunakulttuurin kokemisesta, jotka ovat nykyään osa elämääni täällä.
Ulkomailla opiskelu on vaatinut sopeutumista, erityisesti perheestäni kaukana oleminen ja Suomalaiseen säähän sopeutuminen. Olen nyt tottunut siihen ja huomaan kasvavani päivittäin. Olen oppinut kommunikaation välttämättömyydet hoitotyössä ja olen ylpeä saavuttamastani edistyksestä, ymmärtäessäni potilaiden pyynnöt ja itsevarmasti keskustellen työkavereilleni.
Lopulliset ajatukset ja tulevaisuuden toiveet
Mikään ei tule helpolla, mutta olen päättänyt valmistua ensi keväänä. Keskityn suomen kielen taitoni parantamiseen, sillä tiedän, että kielen hallitseminen avaa minulle ovia suomalaisessa terveydenhuollossa. Tavoitteenani on jatkaa sairaanhoitajan uraani Suomessa, työskennellä sairaalassa ja edistää yhteisön terveyttä ja hyvinvointia.
Tämän blogitekstin avulla haluan ilmaista huolta kuilusta, joka on englanninkielisten sairaanhoitajien ja harjoittelupaikkojen välillä Suomessa. Vaikka maa tarjoaa maailmanluokan koulutusta, kansainvälisillä opiskelijoilla on usein vaikeuksia löytää paikkaa terveydenhuoltoon kielimuurien vuoksi. Toivon, että oppilaitokset sovittavat ohjelmansa paremmin terveydenhuoltojärjestelmän tarpeisiin ja varmistavat, että kansainväliset opiskelijat voivat saada kliinisen kokemuksen, jota he tarvitsevat menestyäkseen.
